En tiedä mitään niin vastenmielistä kuin köyhien ja sairaiden haukkujat
Ja syyllistäjät. Olen lukenut niin paljon heidän juttujaan, että on alkanut vaikuttaa siltä, että niillä on itsellään päässä vikaa. Ovat empatiakyvyttömiä, rumia, kuvottavia aikuislapsia. Kaiken lisäksi heillä on täysin älytöntä väärää tietoa, jota suoltavat ympäriinsä ja lietsovat vihaa huono-osaisia vastaan.
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Silloin, kun on jäänyt työttömäksi sairauden tai tyvoimapoliittisen tilanteen vuoksi niin silloin sympatiat heille mutta en yhtään sääli niitten puolesta jotka tahalteen loisivat ja eivät edes aio mennä töihin vaikka niitä saisivat. Ja jos joku väittää, että sellaisia ei oikeasti ole olemassa niin yllättävän moni oikeasti on sellainen. Lähi piirissäni on 3 lapsuuden kaveria jotka ovat sanoneet suoraan, että eivät mene töihin, kun saavat kotona ollessa enemmän rahaa, kuin töihin mennessä. Yksi nettituttu taas on sairauksien vuoksi osittain työttömänä mutta hänkin sanoi suoraan (itse olin sairaslomalla vuoden ajan syövän vuoksi ja tuskailin, kun en kyennyt töihin vaikka olisin halunnut), että: "se tässä on kaikista harmillisinta, että sinä joka haluaisit töihin ei pääse mutta minä joka en haluaisi töihin niin puoliväkisin ollaan hakemassa töihin". Olen ollut nyt sairaslomalta palattuani töissä 8 vuotta ja viellä ainakin kykenen jatkamaan sairaudesta huolimatta mutta kaveri ei ole päivääkään töitä tehnyt tänä aikana ja pyytää kokoaika rahaa, kun ei pelkillä tuilla elä.
No ei niillä pelkillä tuilla eläkään. Eikä ole tarkoituskaan elää, vaan ylläpitää elämää, että pääsisi töihin muttei sentään kadulla nuku ja kerjää/ryöstä muita. Tuet on pieniä ja sitä ihmettelen, kun täälläkin jaksetaan trollata, että tuilla elää leveästi.
Ja älä anna sille rahaa. Sano sille, että mene töihin, kun kerran olet terve ihminen.
Minä en yleistäisi kuitenkaan ihan parin loistuttavan perusteella, että tämmöisiä on paljon.
Nimenomaan pitää yleistää. Jos pelkästään yhdellä on kaveripiirissä noin monta loistuttavaa niin kyllä niitä jokaisella muullakin löytyy.
Itse joskus ammattikoulusta valmistuttuani olin työttömänä 3kk ennen, kuin lähdin armeijaan niin sain työttömyystuki/asumistuki combolla enemmän rahaa, kuin että olisin ollut töissä omalla alallani jolle valmistuin. Kaikkien laskujen jälken piti jäädä 400 euroa käyttörahaa per kk. Jos olisin ollut töissä niin minulle olisi jäänyt 250 euroa käyttörahaa/kk, mutta kun olin työttömänä niin jäi 400 euroa. Mielestäni joku mättää järjestelmässä. En tiedä onko nykyään muuttunut, kun tästä on jo aikaa 18 vuotta.
Tässä siis konkreettinen esimerkki siitä, että jokin mättää. En tiedä saisiko nykyisin tuolla kombolla sitten toimeentulotukea työnohelle jos palkka olisi noin pieni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on paha olla.
Kyllä. Oletettavasti tämä heidän olotilansa on se nk. helvetti. Mitä kaikkea tuollaiselle ihmiselle onkaan tapahtunut menneisyydessään, että on tuollainen? Ja jos he itse sairastuvat ja joutuvat työttömäksi, niin kyllä se pistää ihmisen nöyrtymään. Elämä antaa ja ottaa kullekin vuorollaan.
Minun tuntemallani ainakin on kaikki hienosti. Häntä vain inhottaa ja kuvottaa heikkous, sairaus ja erilaisuus. Joku, joka tarvitsee apua. Ajatus siitä, että terveys ja elintaso ei olekaan valinta. Hänen mielestään tällaisten yksilöiden tulee alistua kunnioittamaan ns parempiaan, tai kuolla pois.
Minun sukulaisellani oli valitettavasti samanlaisia taipumuksia. Hänen mielestään kaikkeen oli ratkaisuna "ottaa itseään niskasta kiinni". Mt-ongelmista pääsee eroon jos ottaa itseään niskasta kiinni, töihin pääsee kyllä jos ottaa itseään niskasta kiinni, jne. Piti sairastelevia ihmisiä aika vastenmielisinä ja sanoi, että jos itse sairastuisi vakavasti, lähtisi siltä istumalta ulkomaille ottamaan eutanasian.
No, hän sairastui sitten vakavasti. Ei lähtenyt ottamaan eutanasiaa vaan vaati saada kaikki mahdolliset hoidot. Kaikki tuet kyllä kelpasivat, mutta edelleen piti yllä kulisseja ja eli itsekin siinä uskossa, että parantuisi pian eikä raha-asioissa ollut mitään hätää vaikka nykytuloihin moninkertaisesti ylimitoitetut laskut olivat jo menossa ulosottoon. Vielä saattohoidossakaan ei uskonut olevansa kuolemansairas.
Surullistahan tuo oli meille kaikille. Ihmisen mieli on joskus aika kumma kapistus.
Jos hän sairauteen kuoli niin turhaanhan hänen olisi pitänyt niistä raha-asioista mitään huolehtia. Tai voisko olla niin, että hän oikeasti huolehti niistä ihan hitosti mutta ei vain näyttänyt sitä muille? Mistä voit tietää, että mitä kaikkea hän on pääkopassaan murehtinut siinä vaiheessa, kun on kuullut, että elinaikaa on vähän jäljellä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Heillä on paha olla.
Kyllä. Oletettavasti tämä heidän olotilansa on se nk. helvetti. Mitä kaikkea tuollaiselle ihmiselle onkaan tapahtunut menneisyydessään, että on tuollainen? Ja jos he itse sairastuvat ja joutuvat työttömäksi, niin kyllä se pistää ihmisen nöyrtymään. Elämä antaa ja ottaa kullekin vuorollaan.
Minun tuntemallani ainakin on kaikki hienosti. Häntä vain inhottaa ja kuvottaa heikkous, sairaus ja erilaisuus. Joku, joka tarvitsee apua. Ajatus siitä, että terveys ja elintaso ei olekaan valinta. Hänen mielestään tällaisten yksilöiden tulee alistua kunnioittamaan ns parempiaan, tai kuolla pois.
Minun sukulaisellani oli valitettavasti samanlaisia taipumuksia. Hänen mielestään kaikkeen oli ratkaisuna "ottaa itseään niskasta kiinni". Mt-ongelmista pääsee eroon jos ottaa itseään niskasta kiinni, töihin pääsee kyllä jos ottaa itseään niskasta kiinni, jne. Piti sairastelevia ihmisiä aika vastenmielisinä ja sanoi, että jos itse sairastuisi vakavasti, lähtisi siltä istumalta ulkomaille ottamaan eutanasian.
No, hän sairastui sitten vakavasti. Ei lähtenyt ottamaan eutanasiaa vaan vaati saada kaikki mahdolliset hoidot. Kaikki tuet kyllä kelpasivat, mutta edelleen piti yllä kulisseja ja eli itsekin siinä uskossa, että parantuisi pian eikä raha-asioissa ollut mitään hätää vaikka nykytuloihin moninkertaisesti ylimitoitetut laskut olivat jo menossa ulosottoon. Vielä saattohoidossakaan ei uskonut olevansa kuolemansairas.
Surullistahan tuo oli meille kaikille. Ihmisen mieli on joskus aika kumma kapistus.
Jos hän sairauteen kuoli niin turhaanhan hänen olisi pitänyt niistä raha-asioista mitään huolehtia. Tai voisko olla niin, että hän oikeasti huolehti niistä ihan hitosti mutta ei vain näyttänyt sitä muille? Mistä voit tietää, että mitä kaikkea hän on pääkopassaan murehtinut siinä vaiheessa, kun on kuullut, että elinaikaa on vähän jäljellä.
Täh? Totta kai hän murehti asioitaan, mutta pointti oli, että hän oli koko ikänsä ylenkatsonut sairaita ja köyhiä, eikä kuollessaankaan halunnut myöntää olevansa itsekin sairas ja köyhä (tai köyhempi kuin ennen). Häneltä meni vielä kuolemansairaana ihan suunnattomasti energiaa romahtavien kulissien ylläpitämiseen.
Ehkä ne ovat niitä ihmisiä, jotka eivät mielestään koskaan köyhdy, sairastu, vammaudu tai kuole. Ja sitten kun yläkerrassa on muutenkin pelkkää tyhjää, niin sitä tulee helposti huudeltua kaikenlaista takki auki. Kummasti se apu ja myötätunto olisi kuitenkin tervetullutta, kun elämä ei yhtäkkiä menekään suunnitellusti. Voi, voi siinä vaiheessa.
Työttömyys ja lähes kaikki aikuisten sairaudet ovat itse aiheutettuja.
Juu, jotkut ihmiset käyvät kimppuun kuin hyeenat kun näkevät että toinen on heikoilla.
Itselläni oli syöpä ja se näkyi kun oli kalju. Monet ihmiset kiusasi siitä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä en oikeesti usko edes, että ns.sossupummeja on paljoa tai loisivia yh:ta. Mistä ees peräisin tällainen tieto?
Kyllä tukien saaminen on niin vaikeaa ja tuet niin pieniä, että harva sellaista elämää pystyy elämään.
niitä on satojatuhansia. ei ole ihan pikkuraha elättää pummeja
Kuule, paljon kalliimmaksi tulisi yhteiskunnalle, jos niitä ns.pummeja ei elätettäis. Alkais rikollisuus lisääntyyn ihan sataprosenttisesti. Jos ei ruokarahaa annettais niin miten luulet käyvän? Kaupoissa alkais ryöstelyt lisääntyyn, kaduilla et saisi sinäkään rauhassa kävellä. Nämä jotka huutaa että otetaan kaikki tuet pois eivät kyllä ole järjen jättiläisiä, ja sen sinustakin huomaa.
Minun sukulaisellani oli valitettavasti samanlaisia taipumuksia. Hänen mielestään kaikkeen oli ratkaisuna "ottaa itseään niskasta kiinni". Mt-ongelmista pääsee eroon jos ottaa itseään niskasta kiinni, töihin pääsee kyllä jos ottaa itseään niskasta kiinni, jne. Piti sairastelevia ihmisiä aika vastenmielisinä ja sanoi, että jos itse sairastuisi vakavasti, lähtisi siltä istumalta ulkomaille ottamaan eutanasian.
No, hän sairastui sitten vakavasti. Ei lähtenyt ottamaan eutanasiaa vaan vaati saada kaikki mahdolliset hoidot. Kaikki tuet kyllä kelpasivat, mutta edelleen piti yllä kulisseja ja eli itsekin siinä uskossa, että parantuisi pian eikä raha-asioissa ollut mitään hätää vaikka nykytuloihin moninkertaisesti ylimitoitetut laskut olivat jo menossa ulosottoon. Vielä saattohoidossakaan ei uskonut olevansa kuolemansairas.
Surullistahan tuo oli meille kaikille. Ihmisen mieli on joskus aika kumma kapistus.