Lue keskustelun säännöt.
Mitä ajatelet ihmisestä, joka vaihtaa etunimensä aikuisena?
Kommentit (55)
Vanhemmat yleensä nimen antaessaan ajattelevat sen sopivan lapsen identiteettiin ja siihen liittyy paljon tunteita. Mutta mun kaksi lasta on vaihtoi koko nimensä.
Koulussani oli aikoinaan tyttö, arka ja kiusattu huono-oppinen ja luokalleen jäänyt.
Ja mun tytär muutti nimensä sen nimiseksi kuin se kiusattu oli, ei ilmoittanut mitään ennalta. Sitten se vaati, että mun pitäs alkaa puhutella sillä uudella nimellä. Toinen tytär matki ja keksi itselleen uuden nimen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Nimi on jotain millä muut ihmiset sinua kutsuu. Monella muulla on sama nimi. Nimi ei ole mitenkään osa minua tai identiteettiäni, se on yhteiskunnan antama väline erotella, ilmentää sukupuoltani ja rekisteröidä minut rekistereihin. Sillä ei ole mitään merkitystä minulle, joten se voi vaihtaa siinä missä vaatteet, hiustenvärin tai asuinpaikan.
Jos nimelläsi ei ole mitään merkitystä sinulle, niin miksi se pitäisi siis edes vaihtaa? Muut ihmiset kutsuu sinua sillä nimelläsi, miksi sinun pitäisi pistää yhtäkkiä muut ihmiset kutsumaan sinua jollain toisella nimellä?!
Huvikseen, koska voin. Lisäksi nimi todellakin pahentaa miestä ja naista. Vaihdettuani nimeni saan täysin erillaista kohtelua kuin entisellä nimelläni, joten elämän sujuvuuden kannalta sillä voi olla paljonkin merkitystä. Ihmiset on suopeampia ihmisille joilla on kaunis nimi.
Kyllä se yleensä on niin, että ihmisillä on tapana etsiä syypää jostain muualta, kun todellinen syyllinen löytyy peilistä. Tässä nimiasiassa on sama juttu. Ihminen kuvittelee, että häntä kohdellaan huonosti, kun hänellä on huono nimi, vaikka syy johtuu ihan itsestä.
Yleensähän nämä nimenvaihtajat keksivät itselleen jonkun todella erikoisen nimen ikään kuin korostaakseen itseääna ja erottuakseen. Hyvällä itsetunnolla olevat, ei turhamaiset ihmiset ovat itse persoonallisia. Ei heidän tarvitse luoda itselleen mitään taiteilijanimeä.
On ihmisiä jotka haluavat tehdä neutraalin vaikutelman. Eivät halua edes olla "persoonallisia."
Minä olen sellainen joka haluaa olla neutraali ja aneeminen, joten vaihdoin nimeni. Kerroin siitä jo
aiemmin tässä ketjussa.
Lisään tähän vielä, että jos sanotaan, että sinä olet "persoonallinen" on ainakin minulle erittäin syvä henkilökohtainen loukkaus.
Tai sinä olet "erikoinen" on yhtä syvä loukkaus . Nämä loukkaukset muistaa koko ikänsä.
Täällä neuvostoliitossa en halua erottua massasta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllähän se kertoo, että on jotenkin teennäinen tyyppi. Ehkä huono itsetunto, kun vanhempien nimi ei kelpaa ja jotenkin turhamainen, kun haluaa itseään brändätä uudella nimellä.
Tai sitten vaan tavoittelee jotain erityisyyttä ja keksii erityisihmiselle sopivan nimen tyyliin Usva Suvikukka-Talvikki tai Meriköynnös.
Ymmärrän hyvin, jos muuttaa aina käytetyn lempinimensä etunimeksi, millä kaikki tuntevat hänet kaikkialla. Se virallinen nimi on vain papereissa. Tunnen moniakin, joilla on kaksi-osainen etunimi väliviivalla, eikä kumpikaan niistä ole kutsumanimi, vaan osasta nimeä otettu tai väännetty nimi.
Esimerkkinä vaikka Katri-Johanna (keksitty nimi) on Hanna kaikkien käytössä tai Juha-Tapio (keksitty nimi) on Jussi.
Onhan ihan julkuillakin ollut ongelmia nimensä kanssa
En mitään. Sukupuolensa vaihtajaa ihmettelen enemmän. Varsinkin miestä joka vaihtaa naiseksi. Sitä en voi ymmärtää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Adoptiosisarellani oli etunimi, jonka perusteella heti tunnisti hänet romaniksi. Vaihtoi sen aikuisena siihen muotoon nimestä, josta oli tullut hänen kutsumanimensä.
Minulla on etunimi, jota käyttää ainoastaan ihmiset, jotka ei tunne minua ja lukevat nimeni henkilötiedoista.
En muista milloin isä tai äiti olisi käyttäneet minun virallista etunimeä.
Joten olisin potenttiaalinen nimen vaihtaja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmisillä pitäisi olla pakollinen nimenvaihtorituaali 18v täyttämisen jälkeen. Vanhemmat nimeävät lapsensa valta-asemasta käsin ja heillä on tietyt odotukset nimen kantajalle. Jos näitä odotuksia ei täytä, niin silloin alkaa hävetä nimensä sanomista ääneen, koska on tuottanut pettymyksen vanhemmilleen.
Tunnen yhden joka vaihtoi nimensä viisikymppisenä. Etsii itseään sitä kautta. Ei ole vieläkään löytänyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ymmärsin kaveriani hyvin, kun vaihtoi nimensä. Oli ennen Bertil Virtanen. Kaikki muut sisarukset oli ns normi nimisiä suomalaisia. Hän oli sit Bertil.
Ehken minäkään haluaisi identifioitua B. Virtaseksi. 😆
Itsellä arkisessa puhekielessä yleinen nimi, joka varsinkin nuorempana aiheutti hämmennystä, kun kuuulin, niin usein luulin, että joku sanoo minulle jotain.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minulla on etunimi, jota käyttää ainoastaan ihmiset, jotka ei tunne minua ja lukevat nimeni henkilötiedoista.
En muista milloin isä tai äiti olisi käyttäneet minun virallista etunimeä.
Joten olisin potenttiaalinen nimen vaihtaja.
Mikset vaihda? Mun ärsyttää ihmiset, jotka äkäisenä kivahtavat, että nimeni on sitten Katri vaikka papereissa lukee Kaarina. Etunimen ensimmäinen vaihtaminen ei edes maksa mitään. En ymmärrä miksi elämästä pitää väkisin tehdä hankalaa.
Toinen mikä menee yli ymmärryksen on se, että vanhemmat antavat lapselleen nimeksi Julius Pekka Kristoffer ja kutsuvat lasta nimellä Pekka. Kiva lapsen joka paikassa selitellä, että nimeni ei ole Julius vaan Pekka..
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin aikuisena etunimeni. Kärsin etunimestäni lapsesta asti.
Miettikää vähän miltä sitten esimerkiksi jostain keski-ikäisestä voi tuntua, jos hänen, tai vaikka esim. 80-vuotiaan mummon nimi olisi esim. Janica, Emilia, Sini yms?
Nimeni ei ollut noista mikään. Vasta aikuisena tietää, millainen persoona ihminen on ja suosittelen kyllä nimenvaihtoa kaikille, jos siltä tuntuu. Etunimensä voi jättää vaikka 2. nimeksi.
Olen ollut todella tyytyväinen etunimeeni. Se oli juuri minulle tarkoitettu.
Miksi 80-vuotiaalla nimet Emilia ja Sini olisi outoja? Vanhoja nimiä. Emilia oli yleinen jo 1800-luvulla, suurilla ikäluokilla se on usein keskimmäisenä nimenä.
82-vuotias tätini on Sini.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En ollut tyytyväinen omaan nimeeni, vaihdoin nimeksi Spiru-Liina.
No, tiedossa on, että moni rikollinen vaihtaa nimensä ja syykin on ilmeinen. Yksi tuttavani on vaihtanut minusta hienon alkuperäisen nimensä täysin yhdentekevältä kuulostavaan. Hänen typerän käytöksensä takia riitaannuin myöhemmin hänen kanssaan. Joten tätä omakohtaista aineistoa vasten ajateltuna ei tule ainakaan mitään erityisen positiivista nimensä vaihtajasta mieleen.
Rohkeita ihmisiä, tekevät mitä tahtovat, sillävälin kun pikkusielut kuluttavat aikaa sitä ihmettelemässä. Kuvastaa minulle vain oman arvonsa tunnistavaa ihmistä, joka keskittyy omaan elämäänsä, sillävälin kun muut jupruilevat vihreinä.
No aikuisena sen vasta itse voi vaihtaa. Ilman vanhempien lupaa. Ja ymmärrän kyllä, jos nimi on jotenkin outo tai tarkoittaa nykyään jotain muuta, esimerkiksi Yrjö tai Jorma. Itselläkin on lempinimi millä on aina kutsuttu ja se virallinen nimi ei tunnu niin omalta. Mutta en viitsi vaihtaa, kun ei se lempinimi ole varsinaisesti "oikea" nimi. On siis tyyliin Ansku tai Tupu.
Vierailija kirjoitti:
Minä vaihdoin aikuisena etunimeni. Kärsin etunimestäni lapsesta asti.
Miettikää vähän miltä sitten esimerkiksi jostain keski-ikäisestä voi tuntua, jos hänen, tai vaikka esim. 80-vuotiaan mummon nimi olisi esim. Janica, Emilia, Sini yms?
Nimeni ei ollut noista mikään. Vasta aikuisena tietää, millainen persoona ihminen on ja suosittelen kyllä nimenvaihtoa kaikille, jos siltä tuntuu. Etunimensä voi jättää vaikka 2. nimeksi.
Olen ollut todella tyytyväinen etunimeeni. Se oli juuri minulle tarkoitettu.
Sini on ollut suosituin 80-luvulla syntyneillä, eikö ne nimenomaan ole aika keski-ikäisiä?
Olen vaihtanut nimeni jo ennen täydi- ikäisyyttä, koska inhosin nimeäni. Siitä on jo yli 40 vuotta ja rakastan omaa etunimeäni edelleen.