Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen loppu(ko) edessä?
26.03.2023 |
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kohta 6 vuotta. Asutaan edelleen omia kotejamme. Lapsivapaat ajat vietämme aina kahdestaan. Hyvin harvoin on mitään omia menoja vaan ollaan kahdestaan lähes kaikki yhteinen aika tapaamatta kerään muita tai tekemättä muiden kanssa yhteisesti mitään. Etenkään mies ei juuri entisiä kavereitaan tapaile eikä käy missään kavereiden yhteismenoissa koskaan enää. Minulla taas on laaja kaveripiiri, joita ehdin kuitenkin harmittavan harvoin näkemään. Nykyään en juuri koskaan. Yhteisestikään näemmä toistemme kavereita hyvin harvoin.
Ongelma on yllä. Jos ja kun minä haluaisin joskus kavereitani nähdä tai käydä heidän kanssaan yhteistapaamisilla, illanvietossa tms. tulee siinä aina aivan älytön episodi. Käyn näissä kavereiden illanvietoissa (jos voisin) 2-4 x vuodessa. Muuten saatan nähdä harvakseltaan. Kuitenkin iltaa istumaan lähteminen kavereiden kanssa on miehelle täysi no no. Samoin millekään yhteisille mökkireissuille en saisi enää lähteä. Joka kerta niistä nousee älytön sanaharkka, viikkojen mökötys ja setviminen. Henkinen ilmapiiri on ollut parhaimmillaan kolme kuukautta tällaisen vuoksi jäätävä?! Minä en petä, en provosoi, jos olen jonkun kanssa niin olen silloin vain hänen kanssaan-se on itselle selvää. En juokse omissa menoissa. Enkä ole miehelle mitään sellaista tehnyt, että pitäisi pelätäkään moisia. Kavereitani, jotka ovat olleet elämässäni vuosikymmeniä en aio kuitenkaan parisuhteen vuoksi menettää.
Miehen kanssa olisi muuten mukavaa ja paljon yhteisiä intressejä. Minun pitäisi kuitenkin muuttaa itseni myös tässä mieheni kaltaiseksi ja koska hänkään ei pidä sosiaalisia kontakteja yllä niin minäkään en saisi pitää. Mies on sanonutkin, että koska ei itsekään käy niin olettaa minun toimivan samoin. Minulle se ei kuitenkaan käy.
Mitä mieltä olette? Minusta parisuhde ei ole terveellä pohjalla, enkä voi jatkaa sitä näin. Vaikka harvoin kävisikään missään, niin tieto siitä ettei sekään ole sallittua ja sitä yritetään rajoittaa saa minut ahdistumaan. Suhde toimisi täydellisesti vain, jos käyttäisin kaiken mahdollisen yhteisen ajan miehen kanssa kahdestaan.
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vaimon kanssa sama ongelma. Vaimo halusi mennä. Tämä on tietenkin hyväksyttävää, mutta kun jäin miehenä vaille vaimon huomiota niin hänen tarve mennä erilaisille kaveritapaamisille alkoi tulla minulle ongelmaksi, kun yhteinen meno minnekään ei vaimoa kiinnostanut. Eli jos saan vaimolta huomiota, ei ole mitään ongelmaa että hän tapaa myös kavereitaan. Mutta jos miehestä tuntuu, että on yksin parisuhteessa ja vaimo menee, kyllä siinä alkaa kyseenalaistaan vaimon menoja, kun on kyse vielä yhteisistä rahoista. Enkä puhu nyt vuoden aikana tapahtuneista menoista vaan tämä jatkui ja paheni vain vuosi vuodelta. Mentiin eron partaalle.
Onko AP huomioinut miestään? Onko teidän menot tasapuolisia, kenen rahoilla menet? Säästättekö yhdessä vai miehesi säästää?
Mä pystyn sympatiseeraamaan tähän, eli erosin pitkästä parisuhteesta jossa mies ei suostunut yhdessä tekemään mitään kodin ulkopuolella, mutta heti jos joku kaveri soitti niin oli valmis lähtemään ihan mihin vaan lyhyelläkin varoitusajalla. Jos puoliso ei pysty tai halua tasapuolisesti huomioimaan myös kumppaniaan niin se ei ajan kanssa muutu mihinkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Meillä oli vaimon kanssa sama ongelma. Vaimo halusi mennä. Tämä on tietenkin hyväksyttävää, mutta kun jäin miehenä vaille vaimon huomiota niin hänen tarve mennä erilaisille kaveritapaamisille alkoi tulla minulle ongelmaksi, kun yhteinen meno minnekään ei vaimoa kiinnostanut. Eli jos saan vaimolta huomiota, ei ole mitään ongelmaa että hän tapaa myös kavereitaan. Mutta jos miehestä tuntuu, että on yksin parisuhteessa ja vaimo menee, kyllä siinä alkaa kyseenalaistaan vaimon menoja, kun on kyse vielä yhteisistä rahoista. Enkä puhu nyt vuoden aikana tapahtuneista menoista vaan tämä jatkui ja paheni vain vuosi vuodelta. Mentiin eron partaalle.
Onko AP huomioinut miestään? Onko teidän menot tasapuolisia, kenen rahoilla menet? Säästättekö yhdessä vai miehesi säästää?
Mä pystyn sympatiseeraamaan tähän, eli erosin pitkästä parisuhteesta jossa mies ei suostunut yhdessä tekemään mitään kodin ulkopuolella, mutta heti jos joku kaveri soitti niin oli valmis lähtemään ihan mihin vaan lyhyelläkin varoitusajalla. Jos puoliso ei pysty tai halua tasapuolisesti huomioimaan myös kumppaniaan niin se ei ajan kanssa muutu mihinkään.
Meillä ei kyse ole ollut kuitenkaan tästä vaan siitä ettei mitään muuta saisi ns.omana aikana olla kuin yhteistä tekemistä ja olemista.
Miehellä on varmaankin joku trauma, että hän ei ole tärkeä. Tuota pitäisi käsitellä terapiassa eikä parisuhteessa.
Onkohan mies jäänyt lapsuudenkodissaan vaille vanhempien huomiota?
🇺🇦🇮🇱
Kaffebulla kirjoitti:
Miehellä on varmaankin joku trauma, että hän ei ole tärkeä. Tuota pitäisi käsitellä terapiassa eikä parisuhteessa.
Onkohan mies jäänyt lapsuudenkodissaan vaille vanhempien huomiota?
Luulen, että aiempien suhteiden taakkaa. Voihan alla olla omasta lapsuudenperheestä opittua dynamiikkaa. Mutta sen tiedän, etten voi miehen aiempien suhteiden traumaa tai opittuja malleja parantaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Joka toinen viikko on yhteistä aikaa ja nähdään kyllä lapsiviikoillakin aina silloin tällöin. Asumme eri alueilla ja lapset omissa kouluillaan ja omat kaveripiirit. Lapsia ei ole haluttu erottaa tutuista kavereistaan ja että heidän pitäisi muuttaa ihan vieraalle alueelle uusperhekuvioihin. Siksi tämä järjestely. Minkä ajattelen tässä valossa nyt hyväksi ratkaisuksi.
Suhde on muotoutunut tällaiseksi varmasti suurimmaksi osaksi siksi, että mies pitää hyvin vähin yhteyttä kavereihinsa tai näkee heitä. Yksi tuttavapariskunta on, jonka kanssa aina joskus on nähty yhteisesti. Vaikuttaa siltä ettei mies ole ollut missään vaiheessa kiinnostunut tutustumaan sen enempää kavereihini. On ollut toki joskus yhteisesti tapaamassa. Koko kuvio on niin päinvastainen mihin olen koskaan aiemmin tottunut. Asumistyylimme ja pitkä korona-aika toki osaltaan ovat vaikuttaneet asiaan myös ja ehkä hämänneen näkemästä jossain kohti, miten asiat ovat.
Kiitos. Eli yhteistä aikaa on vaikka millä mitalla. On kyllä erikoista jos puolet ajasta vietetään yhdessä, ja siltikään ei saisi olla mitään omia menoja. Puhuin ihan omasta puolestani, ja siitä millaisen parisuhteen itse haluaisin, en todellakaan muiden puolesta. Ja en olisi itse lähtenyt kuvioon jossa molempien elämt on erillisiä, vaikka ollaan pariskunta.
Ikinä en olisi myöskään lähtenyt uusperhehommaan jossa toisilleen vieraat lapset asutetaan väkisin saman katon alle kun vanhemmat on niiiin in love.
Siksipä kohdallani paras ratkaisu oli muuttaa miehen kanssa yhteen kun oma lapseni lensi pesästä, ja miehen lapset käyvät säännöllisesti meillä.
Mihinkään puolivillaiseen seurustelusuhteeseen en olisi lähtenyt, sitten mieluummin jatkot vain kavereina.
Itse en koe omissa asunnoissa asumista pitkässäkään suhteessa ollenkaan huonona asiana, enkä koe suhteen olleen mitenkään puolivillainen. On myös se on tila ja rauha olemassa. Sitä arvostaa tässä elämänvaiheessa, kun on jo pitkä liitto ja yhdessä asumisen kokemus takana ennestään. Toki olen lapsivapaani suurimmaksi osaksi jakanut siltikin miehen kanssa. Tällä hetkellä olen todella kiitollinen mielessäni siitä, ettei uursperhettä ole koskaan perustettu eikä saman katon alle muutettu. Jos ja kun nyt näyttää, että tällaiseen asiaan kaikki kaatuu niin säästyy monelta, vaikka ero olisikin edessä. Lapset saavat pitää tutut turvalliset kotinsa, ei tarvitse alkaa etsimään uutta kotia, rakentamaan kaikkea taas alusta, totuttelemaan uusiin olosuhteisiin jne.
Minä koen taas että vakavaan seurusteluun kuuluu yhteiset ystävät myös, joiden kanssa käydään reissussakin yhdessä, esim. mökillä. Olisin eronnut jollei mieheni olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, tai jos hän olisi halunnut pitää vain omat kaverit, ja kaoko muun elämänsä minusta erillään. Kokonaisuus ratkaisee.
Olen samaa mieltä. Sehän tässä osa ongelmaa on, että lähes kaikki ajat ollaan vain kahdestaan, eikä tuollaisia yhteisiä kaverisuhteita ole syntynyt eikä synny tässä kuviossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä koen taas että vakavaan seurusteluun kuuluu yhteiset ystävät myös, joiden kanssa käydään reissussakin yhdessä, esim. mökillä. Olisin eronnut jollei mieheni olisi halunnut muuttaa kanssani yhteen, tai jos hän olisi halunnut pitää vain omat kaverit, ja kaoko muun elämänsä minusta erillään. Kokonaisuus ratkaisee.