Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen loppu(ko) edessä?
26.03.2023 |
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kohta 6 vuotta. Asutaan edelleen omia kotejamme. Lapsivapaat ajat vietämme aina kahdestaan. Hyvin harvoin on mitään omia menoja vaan ollaan kahdestaan lähes kaikki yhteinen aika tapaamatta kerään muita tai tekemättä muiden kanssa yhteisesti mitään. Etenkään mies ei juuri entisiä kavereitaan tapaile eikä käy missään kavereiden yhteismenoissa koskaan enää. Minulla taas on laaja kaveripiiri, joita ehdin kuitenkin harmittavan harvoin näkemään. Nykyään en juuri koskaan. Yhteisestikään näemmä toistemme kavereita hyvin harvoin.
Ongelma on yllä. Jos ja kun minä haluaisin joskus kavereitani nähdä tai käydä heidän kanssaan yhteistapaamisilla, illanvietossa tms. tulee siinä aina aivan älytön episodi. Käyn näissä kavereiden illanvietoissa (jos voisin) 2-4 x vuodessa. Muuten saatan nähdä harvakseltaan. Kuitenkin iltaa istumaan lähteminen kavereiden kanssa on miehelle täysi no no. Samoin millekään yhteisille mökkireissuille en saisi enää lähteä. Joka kerta niistä nousee älytön sanaharkka, viikkojen mökötys ja setviminen. Henkinen ilmapiiri on ollut parhaimmillaan kolme kuukautta tällaisen vuoksi jäätävä?! Minä en petä, en provosoi, jos olen jonkun kanssa niin olen silloin vain hänen kanssaan-se on itselle selvää. En juokse omissa menoissa. Enkä ole miehelle mitään sellaista tehnyt, että pitäisi pelätäkään moisia. Kavereitani, jotka ovat olleet elämässäni vuosikymmeniä en aio kuitenkaan parisuhteen vuoksi menettää.
Miehen kanssa olisi muuten mukavaa ja paljon yhteisiä intressejä. Minun pitäisi kuitenkin muuttaa itseni myös tässä mieheni kaltaiseksi ja koska hänkään ei pidä sosiaalisia kontakteja yllä niin minäkään en saisi pitää. Mies on sanonutkin, että koska ei itsekään käy niin olettaa minun toimivan samoin. Minulle se ei kuitenkaan käy.
Mitä mieltä olette? Minusta parisuhde ei ole terveellä pohjalla, enkä voi jatkaa sitä näin. Vaikka harvoin kävisikään missään, niin tieto siitä ettei sekään ole sallittua ja sitä yritetään rajoittaa saa minut ahdistumaan. Suhde toimisi täydellisesti vain, jos käyttäisin kaiken mahdollisen yhteisen ajan miehen kanssa kahdestaan.
Kommentit (67)
Onko kyse siitä, että käytät vähäisenkin yhteisen ajan mieluiten ystäviesi kanssa, vai jostain muusta?
Muuttakaa yhteen, ni se alkaa vaatimalla vaatimaan, että häivyt aina silloin tällöin jonnekin mahdollisimman kauas 😄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöissä ihmiset käyttäytyy usein noin. Kannattaa googlata persoonallisuushäiriö ja sieltä löytyy kyllä muutama sopiva tähän.
Miksi? Mitä hedvekin hyötyä tuosta olisi? Ensinnäkään mikään ap:n avauksessa ei viitannut persoonallisuushäiriöön. Toiseksi, vaikka kyseessä olisi pershärö, niin mitä sitten? Silloinko ap:n kannattaisi jäädä suhteeseen ja yrittää ymmärtää? Ei, ainoa olennainen asia on se, onko asia miehenkin mielestä ongelma eli haluaako hän muutosta ja lähteekö parisuhdeterapiaan sellaista etsimään. Millään diagnoosilla ei ole paskankaan väliä, koska olennainen kävi jo ilmi: tuo parisuhde ei toimi. Myös parisuhteessa on oikeus omiin menoihin ja omiin ystäviin.
Hyvin voi löytää avun diagnoosin piirteitä tutkimalla ja erilaisia apukeinoja hyödyntäen. Jotkut ihmiset kokee voimakasta hylkäämisenpelkoa joten silloin kannattaa pohjustaa hyvin omat menonsa ja olla hienotunteisempi kuin ei-persoonallisuushäiriöisiä tai vakavasti kiintymyssuhteissaan traumatisoituneita ihmisiä kohtaan.
Toki tuollaiseen elämään pitää sitten sitoutua ja ottaa vastaan aika paljon huonoa käytöstä jos vastapuoli ei suostu menemään esim. terapiaan asian tiimoilta ja/tai tekemään mitään muutoksia käytökseensä
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.
Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Persoonallisuushäiriöissä ihmiset käyttäytyy usein noin. Kannattaa googlata persoonallisuushäiriö ja sieltä löytyy kyllä muutama sopiva tähän.
Miksi? Mitä hedvekin hyötyä tuosta olisi? Ensinnäkään mikään ap:n avauksessa ei viitannut persoonallisuushäiriöön. Toiseksi, vaikka kyseessä olisi pershärö, niin mitä sitten? Silloinko ap:n kannattaisi jäädä suhteeseen ja yrittää ymmärtää? Ei, ainoa olennainen asia on se, onko asia miehenkin mielestä ongelma eli haluaako hän muutosta ja lähteekö parisuhdeterapiaan sellaista etsimään. Millään diagnoosilla ei ole paskankaan väliä, koska olennainen kävi jo ilmi: tuo parisuhde ei toimi. Myös parisuhteessa on oikeus omiin menoihin ja omiin ystäviin.
Hyvin voi löytää avun diagnoosin piirteitä tutkimalla ja erilaisia apukeinoja hyödyntäen. Jotkut ihmiset kokee voimakasta hylkäämisenpelkoa joten silloin kannattaa pohjustaa hyvin omat menonsa ja olla hienotunteisempi kuin ei-persoonallisuushäiriöisiä tai vakavasti kiintymyssuhteissaan traumatisoituneita ihmisiä kohtaan.
Toki tuollaiseen elämään pitää sitten sitoutua ja ottaa vastaan aika paljon huonoa käytöstä jos vastapuoli ei suostu menemään esim. terapiaan asian tiimoilta ja/tai tekemään mitään muutoksia käytökseensä
Silloin sen sairaan osapuolen pitää hakea itselleen apua eikä toisen kaventaa elämäänsä ja kävellä munankuorilla ettei hän vaan järky. Alkoholistin kohdalla puhuttaisiin mahdollistamisesta.
Mulla kans persoonallisuushäiriöinen mies täällä. Aikoinaan kun tutustuttiin, niin mun piti tavata kaikki hänen ystävänsä (miehiä) ja olla niin kaveria, kestitä ja jutella mukavia. Olivat meillä yötä ja ryypiskelivät.
Kun sitten kutsuin yhden mun monivuotisen hyvän ystäväni (nainen) kylään, niin mies ilmoitti, että hän lähtee menemään ja tulee sitten kun ystävä on lähtenyt. Ja aina sama juttu.
Yrittäisi, jos pystyisi, alistaa kotiin, eikä saisi olla mitään sosiaalisia suhteita. Jo sähköpostikaverini saavat haukut osakseen. Ja mitään pettämisiä tai muuta flirttiä ei todellakaan ole. Sitä vastoin yksi hänen alakouluajoilta jo ystäväksi jäänyt kaverinsa yritti saada mua sänkyyn!! Laitoin välit poikki ja porttikiellon tälle tyypille välittömästi.
Sairasta menoa, on on. Mutta mua ei haittaa laisinkaan, kun en ole itsekään mikään ekstrovertti ja viihdyn yksin kaikkein parhaiten loppujen lopuksi. Meillä on muuten kaikki niin hyvin, että tämä on ainoa kauneusvirhe, muuta ei ole. Monilla on alkoholismia, väkivaltaa, petosta, valheita yms. En puolustele, koska ikävä ja vakava asia, joten ap:n kannattaa todellakin harkita tarkkaan, ja ehkä mieluummin jatkaa omaa tervettä elämäänsä. Vielä löytyy se normaali mieskin tulevaisuudessa. Jotain on pahasti vialla tällaisilla tyypeillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei salli toiselle omaa elämää ilman kumppania muuta kuin silloin kun hänelle itselleen sopii (eli tässä tapauksessa kai sitten vain silloin kun lapset on hänellä?) niin voi suksia mielestäni suolle. Jos ap:lla olisi lapsia niin pitäiskö lapsivapaat järjestää aina niin että voisivat olla vain kahden ja ap ei enää koskaan ehtisi nähdä ystäviään?
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ymmärrän, että parisuhteessa pitää olla kummallakin jotain omaa, mutta jos toinen ei ollenkaan halua tavata toisen ystäviä (saati perhettä) niin ennuste on todella huono.
Ei tuossa omassa tilanteessasi ole oikein muuta vaihtoehtoa, kuin asettaa selkeät reunaehdot noille kavereiden tapaamisille. Ensisijaisesti kysyisin mieheltä, miksi hän ei voi tulla mukaan, jolloin nuo olisivat yhteistä aikaa myös. Ja voisit myös selittää kuinka tärkeää se on sinulle tavata myös muita ihmisiä.
Ihmeen kaun olette yhdessä olleet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mies ole persoonallisuushäiriöinen, vaan tuntee olonsa petetyksi. Ap (ja olosuhteet) tässä muuttuivat, ei mies, joka on elänyt koko ajan samalla tavalla.
Totta kai aina se osapuoli, jonka näkökulmasta asiat muuttuvat, kokee tyytymättömyyttä suhteessa.
Kyllä munkin mielestä kaikki tässä aloituksessa viittaa vähintäänkin persoonallisuushäiriön piirteisiin.
Ehkä vastaus voi löytyä entisen suhteen eron syistä.
Minulla on epävakaa ja estynyt persoonallisuus ja toimin ennen pitkää terapiaa ja mielen kypsymistä juuri ap:n miehen tavalla, koska pelkäsin, että puoliso jättää minut jonkun paremman takia, jos päästän hänet yhtään mihinkään ilman minua. Ja toisaalta estynyt puoli minussa esti lähtemästä ihmisten ilmoille koska häpesin itseäni ihan liikaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Vaikka asuu erillään miehestä?? En usko. En todellakaan usko. Jotain jättää kertomatta
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ota etäisyyttä. Onneksi asutte erillään.
Onneksi asutaan, eikä ollut kiire aikoinaan mitään uusperheitä perustaa. Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta. Nyt käydään seuraavaa episodia läpi paitsi että ajattelin lopettaa nyt tähän ilman turhaa vääntöä ollaksemme jälleen tulevaisuudessa joskus samassa tilanteessa. Minä en kuitenkaan aio täysin omasta elämästäni luopua saati menettää ystäviäni parisuhteen vuoksi.
Millaisia nämä 3 menoa olivat? Kuinka usein näette miehen kanssa?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos mies ei ole lainkaan vastaanottavainen keskustelulle siitä, mistä moinen pelokkuus menojasi kohtaan johtuu, vaan joustamattomasti vain pitää kiinni siitä, ettet saisi mennä, niin en oikein näe muuta vaihtoehtoa kuin suhteen lopettaminen. Jos taas suostuu keskusteluun ja mielellään terapiaan siitä, miksi pelot hylkäämiselle ja pettämiselle ovat niin suuret, niin silloin voisi ajatella asian työstämistä yhdessä.
Valitettavasti, jos mies on sairaalloisen mustasukkainen, niin erotilanne voi olla riski sinulle, jos mies kieltäytyy hyväksymästä päätöstäsi.
En olis tollasen kanssa hetkeäkään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Kyse ei ole siitä, onko totta vai ei. Kaikkea oleellista se ei kerro. Sokea reettakin näkee, ettei ap ole kiinnostunut kuin omasta näkökulmastaan. Kuka alkaa sen perusteella neuvomaan toista eroamaan, kun ei ole mitään käsitystä kokonaiskuvasta? Ihan tärähtänyttä touhua.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Onhan se nyt selvää, että täällä lukee vain yhden näkemyksen, sen kirjoittajan. Mutta koska se on ainoa "totuus" niin sen mukaan keskustellaan.
Ap esittää kyllä miehenkin näkemyksen (omien sanojensa mukaan) Mies haluaa olla kotona ja haluaa, että ap:kin on aina kotona, koska hän ei käy missään. En tiedä tuota aiempaa keskustelua, mihin viittaat, mutta tässä asetelmassa on useampikin red-flag. Jos puoliso ei halua tavata puolisonsa ystäviä tai muita läheisiä. Ehkä tuossa aiemmassa keskustelussa puoliso ei halunnut ottaa puolisoa mukaan menoihinsa (jokaisella pitää olla myös omaa aikaa, mutta tässäkin rajansa kaikella) Mikä ehkä pahinta, puoliso on mustasukkainen, eikä siksi halua, että puolisonsa viettää aikaa kodin seinien ulkopuolella.
Tiedän tällaisen tapauksen, mutta siinä mies ja nainen asuivat kyllä saman katon alla. Jos joskus harvoin nainen oli kylässä luonani silloin kun lapset eivät olleet samaan aikaan miehellä, niin tämä tyyppi tekstaili tauotta ystävälleni ja kyseli mm. milloin tulee kotiin ja valitti miten hänellä on tylsää yksin.
Ystävä lähti aina pikapikaa takaisin kotiin, koska miehellä oli tylsää. Monesti jäi myös yhteiset jo sovitut näkemiset välistä koska ystävä ilmoitti viime tipassa että viettääkin miehensä kanssa koti-iltaa koska miehen lapset eivät olekaan kotona. Lisäksi joskus piti mennä yhdessä katsomaan konserttia ja oltiin puhuttu siitä pitkään, kunnes ystävä totesi ettei taida jaksaa lähteä. Konserttipäivänä asia tuli puheeksi ja ystäväni laittoi viestin että on menossa sinne miehensä kanssa. Kerran oltiin kahdestaan yhdessä eräässä tapahtumassa ja tämä tyyppi alkoi kesken iltaa lähetellä myös minulle viestejä siitä kuinka rakastaa ystävääni ja että mun tulee sanoa tämä hänelle heti. Siitäkin tapahtumasta lähti kiireellä etuajassa miehensä luo.
Olen viime vuodet sitten jättänyt kysymättä häntä mihinkään, kun aina se mies tuntui olevan niin paljon tärkeämpi tapaus. Kuin joku hoidettava pikkuvauva.
Kai tällaisia ihmisiä vain on olemassa. Itse en jaksaisi tuollaista pelleä katsella.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Eiköhän näitä tapauksia yhdistä se, että mies on se, joka ei suostu neuvottelemaan mistään. Ja koska pääasiassa suhdeongelmista tänne kirjoittavat naiset, tämä yleensä on se kuvio. Varmasti löytyy jäykkäniskaisia naisiakin, mutta usein näissä tarinoissa vaikuttaa siltä, että mies ei edes uskalla ottaa aikuisen roolia suhteessa ja nostaa kissaa pöydälle uudelleen, jos toinen sen kertaalleen pyyhkäisee lattialle.
Miksi? Mitä hedvekin hyötyä tuosta olisi? Ensinnäkään mikään ap:n avauksessa ei viitannut persoonallisuushäiriöön. Toiseksi, vaikka kyseessä olisi pershärö, niin mitä sitten? Silloinko ap:n kannattaisi jäädä suhteeseen ja yrittää ymmärtää? Ei, ainoa olennainen asia on se, onko asia miehenkin mielestä ongelma eli haluaako hän muutosta ja lähteekö parisuhdeterapiaan sellaista etsimään. Millään diagnoosilla ei ole paskankaan väliä, koska olennainen kävi jo ilmi: tuo parisuhde ei toimi. Myös parisuhteessa on oikeus omiin menoihin ja omiin ystäviin.