Lue keskustelun säännöt.
Parisuhteen loppu(ko) edessä?
26.03.2023 |
Ollaan seurusteltu miehen kanssa kohta 6 vuotta. Asutaan edelleen omia kotejamme. Lapsivapaat ajat vietämme aina kahdestaan. Hyvin harvoin on mitään omia menoja vaan ollaan kahdestaan lähes kaikki yhteinen aika tapaamatta kerään muita tai tekemättä muiden kanssa yhteisesti mitään. Etenkään mies ei juuri entisiä kavereitaan tapaile eikä käy missään kavereiden yhteismenoissa koskaan enää. Minulla taas on laaja kaveripiiri, joita ehdin kuitenkin harmittavan harvoin näkemään. Nykyään en juuri koskaan. Yhteisestikään näemmä toistemme kavereita hyvin harvoin.
Ongelma on yllä. Jos ja kun minä haluaisin joskus kavereitani nähdä tai käydä heidän kanssaan yhteistapaamisilla, illanvietossa tms. tulee siinä aina aivan älytön episodi. Käyn näissä kavereiden illanvietoissa (jos voisin) 2-4 x vuodessa. Muuten saatan nähdä harvakseltaan. Kuitenkin iltaa istumaan lähteminen kavereiden kanssa on miehelle täysi no no. Samoin millekään yhteisille mökkireissuille en saisi enää lähteä. Joka kerta niistä nousee älytön sanaharkka, viikkojen mökötys ja setviminen. Henkinen ilmapiiri on ollut parhaimmillaan kolme kuukautta tällaisen vuoksi jäätävä?! Minä en petä, en provosoi, jos olen jonkun kanssa niin olen silloin vain hänen kanssaan-se on itselle selvää. En juokse omissa menoissa. Enkä ole miehelle mitään sellaista tehnyt, että pitäisi pelätäkään moisia. Kavereitani, jotka ovat olleet elämässäni vuosikymmeniä en aio kuitenkaan parisuhteen vuoksi menettää.
Miehen kanssa olisi muuten mukavaa ja paljon yhteisiä intressejä. Minun pitäisi kuitenkin muuttaa itseni myös tässä mieheni kaltaiseksi ja koska hänkään ei pidä sosiaalisia kontakteja yllä niin minäkään en saisi pitää. Mies on sanonutkin, että koska ei itsekään käy niin olettaa minun toimivan samoin. Minulle se ei kuitenkaan käy.
Mitä mieltä olette? Minusta parisuhde ei ole terveellä pohjalla, enkä voi jatkaa sitä näin. Vaikka harvoin kävisikään missään, niin tieto siitä ettei sekään ole sallittua ja sitä yritetään rajoittaa saa minut ahdistumaan. Suhde toimisi täydellisesti vain, jos käyttäisin kaiken mahdollisen yhteisen ajan miehen kanssa kahdestaan.
Kommentit (67)
Huh, ihan ahdistuin jo pelkästä lukemisesta. Onneksi asutte erillään.
Ei tuohon auta kuin ero. Ihan kamalaahan tuo on kiukutella kuukausitolkulla jostain ystävien tapaamisesta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Kyse ei ole siitä, onko totta vai ei. Kaikkea oleellista se ei kerro. Sokea reettakin näkee, ettei ap ole kiinnostunut kuin omasta näkökulmastaan. Kuka alkaa sen perusteella neuvomaan toista eroamaan, kun ei ole mitään käsitystä kokonaiskuvasta? Ihan tärähtänyttä touhua.
No ei kai nyt kukaan oikeasti eroa sen takia, mitä hänelle tällä palstalla vastataan. Ja vastauksia voi antaa vain sen pohjalta, mitä kirjoittaja kertoo. Jos oma puolisoni (tai seurustelukumppani ellei asuttaisi yhdessä) tekisi kolme kuukautta kestävän "numeron" siitä, että minulla on joku oma meno, ja niitä omia menoja olisi vain muutama vuodessa, niin en ihan oikeasti olisi sellaisessa suhteessa.
Eikä olisi puolisoni. Hänellä on tällä viikolla taas saunailta kavereiden kanssa. Ilmoitusasia, ei riidan aihe.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Vaikka asuu erillään miehestä?? En usko. En todellakaan usko. Jotain jättää kertomatta
Ap:lla on lapsia ja sanoi viettävänsä lapsivapaat pääsääntöisesti miesystävänsä kanssa. Eli jos lapsivapaita on kerran tai kaksi kuussa, niin tuo kolme kuulostaa ihan uskottavalta. Toisaalta, jos yhteisiä lapsivapaita on vähän, niin ymmärtää miestäkin, että ne nyt ovat arvokkaita, mutta eikö hän voisi mennä noihin ap:n menoihin mukaan?
Siis ihan oikeasti: minun tilanteeni ei ole sama, kun ei ole lapsia ja olemme avoliitossa, mutta jos olisi sama niin ei tulisi pieneen mieleenikään mennä mukaan puolisoni/seurustelukumppanini saunailtoihin tai muihin kaveritapaamisiin. Eikä pyytää häntä mukaan omiin kaveritapaamisiini. Mitä ihmettä hän ainoana miehenä niissä tekisi?
Äitini oli tällainen ihminen. Veti isälle kilarit jo pelkästään jonkun reissun suunnittelemisesta. Yritti estää kaikin keinoin ettei isällä olisi mitään sosiaalista elämää ilman häntä. Ainut missä isä sai käydä oli yksin lenkillä ja töissä, ehkä ärrällä tekemässä loton ja ruokakaupassa. Edes oman sairaan äidin luokse ei lopulta ns. saanut mennä koska äidlllä oli niin hyvät perustelut siihenkin miksei sen vanhan kantturan luokse tarvitse lähteä.
Isäni on täysin alistettu ja saa tehdä vain asioita, jotka äitini hyväksyy.
Itsestäni meinasi tulla samanlainen, kunnes tajusin miten kieroon olen kasvanut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meillä oli vaimon kanssa sama ongelma. Vaimo halusi mennä. Tämä on tietenkin hyväksyttävää, mutta kun jäin miehenä vaille vaimon huomiota niin hänen tarve mennä erilaisille kaveritapaamisille alkoi tulla minulle ongelmaksi, kun yhteinen meno minnekään ei vaimoa kiinnostanut. Eli jos saan vaimolta huomiota, ei ole mitään ongelmaa että hän tapaa myös kavereitaan. Mutta jos miehestä tuntuu, että on yksin parisuhteessa ja vaimo menee, kyllä siinä alkaa kyseenalaistaan vaimon menoja, kun on kyse vielä yhteisistä rahoista. Enkä puhu nyt vuoden aikana tapahtuneista menoista vaan tämä jatkui ja paheni vain vuosi vuodelta. Mentiin eron partaalle.
Onko AP huomioinut miestään? Onko teidän menot tasapuolisia, kenen rahoilla menet? Säästättekö yhdessä vai miehesi säästää?
Vierailija kirjoitti:
Tiedän tällaisen tapauksen, mutta siinä mies ja nainen asuivat kyllä saman katon alla. Jos joskus harvoin nainen oli kylässä luonani silloin kun lapset eivät olleet samaan aikaan miehellä, niin tämä tyyppi tekstaili tauotta ystävälleni ja kyseli mm. milloin tulee kotiin ja valitti miten hänellä on tylsää yksin.
Ystävä lähti aina pikapikaa takaisin kotiin, koska miehellä oli tylsää. Monesti jäi myös yhteiset jo sovitut näkemiset välistä koska ystävä ilmoitti viime tipassa että viettääkin miehensä kanssa koti-iltaa koska miehen lapset eivät olekaan kotona. Lisäksi joskus piti mennä yhdessä katsomaan konserttia ja oltiin puhuttu siitä pitkään, kunnes ystävä totesi ettei taida jaksaa lähteä. Konserttipäivänä asia tuli puheeksi ja ystäväni laittoi viestin että on menossa sinne miehensä kanssa. Kerran oltiin kahdestaan yhdessä eräässä tapahtumassa ja tämä tyyppi alkoi kesken iltaa lähetellä myös minulle viestejä siitä kuinka rakastaa ystävääni ja että mun tulee sanoa tämä hänelle heti. Siitäkin tapahtumasta lähti kiireellä etuajassa miehensä luo.Olen viime vuodet sitten jättänyt kysymättä häntä mihinkään, kun aina se mies tuntui olevan niin paljon tärkeämpi tapaus. Kuin joku hoidettava pikkuvauva.
Kai tällaisia ihmisiä vain on olemassa. Itse en jaksaisi tuollaista pelleä katsella.
Oih. Isäni on ilmeisesti ollut aika tuollainen otus. Luin hänen jäämistöään ja siellä oli vastausluonnos hänen saamaansa erokirjeeseen. Isä valitti elämänsä rakkaudeksi kutsumalleen naiselle, miten tämä oli aina häntä halveksinut, kun oli useamman vuoden suhteessa kerran jättänyt isäni lähes kahdeksi tunniksi luokseen ja lähtenyt hoitamaan asioita kylille ja oikein kehdannut jäädä siellä tuttujen kanssa juttelemaan. Isä oli pyhän vihan vallassa, että ei hän ainakaan olisi vierastaan noin huonosti kehdannut kohdella, ja ämmitteli näitä juttukavereita.
Jotenkin tuossa loksahti minulle tärkeä palikka kohdalleen. Samanlainen vaativa vauva isä oli minuakin kohtaan, mutta enhän minä tajunnut mistä on kyse, kun isä oli vain sietämättömän itsekeskeinen ja anteeksipyytämätön, vaikka saattoi olla lämmin ja huolehtivakin silloin, jos päätti suhtautua aikuiseen tyttäreen pikkulapsena. Mutta niin kovin kaksijakoinen.
Kyllä tuollaista ystävää pitäisi ainakin kerran nujuuttaa asiasta. Että ymmärtääkö hän, miltä kuvio näyttää ulospäin, ja miksi hän suostuu siihen. Ihmiset ovat näissä asioissa väärän hienotunteisuuden vallassa, ei pitäisi sietää huonoa käytöstä keneltäkään. Eli pidettäisiin enemmän jöötä toisillemme ja sitten autettaisiin ja tuettaisiin oikeasti, kun selviää miksi joku niin huonosti käyttäytyy, jos tämä haluaa korjata tilanteen.
Mutta parisuhde - on niin helppoa vedättää toista ja olla yrittävinään tapojen parantamista. Ja toinen katselee vielä vuoden kaksi, kunnes sammakkokeitto on valmista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eroaisin.
On kuin olisit kirjoittanut omasta suhteestani, mutta meillä minä olen se, joka ei käy juuri missään. Se ero vaan, että mieheni menot eivät ole minulle mikään ongelma. Ainut toivomukseni on, että informoi jollain tasolla olevansa menossa ja jos menee myöhään, kertoo aikooko tulla käymään luonani vai menenkö nukkumaan ja nähdään seuraavana päivänä.
Ylipäätään ajattelen, että suhteessa olemiseen liittyy halu olla toisen kanssa ja jos toinen ei halua, sitä on mahdotonta muuttaa millään.
Seurusteluaikoina en pitänyt siitä, jos viikonloppuja vietti muiden kanssa, koska tapasimme vain viikonloppuisin. Avioliitossa ei merkitystä, mutta eipä enää ole mitään menoja.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Joka toinen viikko on yhteistä aikaa ja nähdään kyllä lapsiviikoillakin aina silloin tällöin. Asumme eri alueilla ja lapset omissa kouluillaan ja omat kaveripiirit. Lapsia ei ole haluttu erottaa tutuista kavereistaan ja että heidän pitäisi muuttaa ihan vieraalle alueelle uusperhekuvioihin. Siksi tämä järjestely. Minkä ajattelen tässä valossa nyt hyväksi ratkaisuksi.
Suhde on muotoutunut tällaiseksi varmasti suurimmaksi osaksi siksi, että mies pitää hyvin vähin yhteyttä kavereihinsa tai näkee heitä. Yksi tuttavapariskunta on, jonka kanssa aina joskus on nähty yhteisesti. Vaikuttaa siltä ettei mies ole ollut missään vaiheessa kiinnostunut tutustumaan sen enempää kavereihini. On ollut toki joskus yhteisesti tapaamassa. Koko kuvio on niin päinvastainen mihin olen koskaan aiemmin tottunut. Asumistyylimme ja pitkä korona-aika toki osaltaan ovat vaikuttaneet asiaan myös ja ehkä hämänneen näkemästä jossain kohti, miten asiat ovat.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Me keskustelemme siltä pohjalta, mitä ap on kertonut, ja ainakin itse oletan hänen puhuvan totta. Ote edelliseltä sivulta, boldaus omani:
"Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta."
Hänellä on ollut vuoden aikana kolme menoa. Kolme. Keskimäärin kerran neljännesvuodessa joku oma meno. Ei todellakaan ole paljon.
Vaikka asuu erillään miehestä?? En usko. En todellakaan usko. Jotain jättää kertomatta
Mitä sinä et usko ja mitä haluaisit tietää enemmän? Kyllä asia on juuri noin niinkuin sen kerroin. Myös mies on ollut tervetullut esim. seuraavaan illanviettoon, johon minutkin kutsuttiin. Mutta se ei hänelle ehdotetussa muodossa käy vaan koska hän "kerrankin lähtee liikenteeseen" haluaisi hän sanella sen, miten iltaa vietetään. Kyseessä ovat siis laajat ystäväpiirini kutsut, joihin on kutsuttu tuttavapiiriä, joista osaa en ole tavannut pariinkymmeneen vuoteen. Yhdessä olisi tarkoitus jatkaa iltaa vielä toiseenkin tilaisuuteen tällä samalla porukalla, mutta se ei miehelle käy, vaan haluaisi lähteä viettämään kahdestaan iltaa em. syystä (kun hän kerrankin johonkin lähtee). Mikä on mielestäni kohtuutonta, koska vietämme kaiken mahdollisen liikenevän yhdessäoloajan kahdestaan aina. Nyt kun olisi järjestetyt kutsut niin siitäkin pitäisi iltaa lähteä viettämään kahdestaan.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Erittele tarkemmin: mikä menoissa miestä ärsyttää? Onko ongelma nimenomaan ne menemiset, vai onko muutenkin kontrolloiva ja mustasukkainen?
Mitä tapahtuu kun keskustelette asiasta?
Eihän näistä keskustella. Nykyään näistä nousee sanaharkka, kun jokaisen harvan kerran yhteydessä alkaa aina sama vänkääminen "olen ilmoittanut asiasta liian myöhään", "jättänyt kertomatta miehelle tällaisista suunnitelmista"-vaikka juuri kertoisin hänelle siitä. Miehen mielestä kuitenkin aina liian myöhään tai hänen mielestään asia on jo suunniteltu ja sitten vasta kerrotaan hänelle... etukäteen tosin on vaikea kertoa, jos ei itsekään vielä asiasta tiedä. Tai sitten hänellä olisi ollut juuri samalle illalle yhteisiä suunnitelmia, jotka menivät pilalle, koska kavereiden ehdottamat jutut kuulemma menevät aina tärkeysjärjestyksessä ohi ja valitsen ne. Mikä kuulostaa jo lähtökohtaisesti älyttömältä, kun niitä äärimmäisen harvoin edes on ja olen kaiken vapaa-ajan miehen kanssa.
Sitten alkaa mykkäkoulu, radiohiljaisuus ja mököttäminen, joka nytkin on käynnissä. Ja parhaimmillaan sitä siis vatvotaan vaikka 3kk.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ota etäisyyttä. Onneksi asutte erillään.
Onneksi asutaan, eikä ollut kiire aikoinaan mitään uusperheitä perustaa. Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta. Nyt käydään seuraavaa episodia läpi paitsi että ajattelin lopettaa nyt tähän ilman turhaa vääntöä ollaksemme jälleen tulevaisuudessa joskus samassa tilanteessa. Minä en kuitenkaan aio täysin omasta elämästäni luopua saati menettää ystäviäni parisuhteen vuoksi.
Millaisia nämä 3 menoa olivat? Kuinka usein näette miehen kanssa?
Konsertissa käynti ja kahdet illanistujaiset kavereiden kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Minä ja puolisoni olemme olleet yhdessä kohta yhdeksän vuotta eikä meillä ole yhteisiä kavereita. Näin aikuisiällä tulee ylipäänsä harvoin kohdalle ihmisiä, joiden kanssa ystävystyisi niin, että alkaisi tapailla, ja vielä epätodennäköisempää, että tulisi sellaisia, joista tulisi molempien ystäviä. Olen kyllä tavannut puolisoni ystäviä ja hän minun, mutta en mnä koe minkäänlaista tarvetta lähteä mukaan tapaamaan hänen kavereitaan. Kukaan hänen kavereistaan tai kavereiden vaimoista/miehistä ei ole ollut sellainen, että olisin kokenut löytäneeni itselleni uuden ystävän.
Omat ystäväni puolestaan ovat enimmäkseen töistä ja harrastuksista tuttuja naisia, joita tapaan kahden kesken. En usko, että puolisoni edes haluaisi lähteä meidän kanssamme kahville tai syömään, kun ei kavereidenkaan miehet ole mukana.
Vierailija kirjoitti:
Eihän siitä kauaa ollut kun täällä oli valitus toisinpäin. Pari näki lapsivapailla, asui erikseen ja mies halusi luuhata muualla.
Arvaahan sen kuka silloinkin oli pahis.Ap esittää asian vain omasta näkökulmastaan ja mammelit komppaa, on se häiriintynyt mies. Tottakai vaan ero on ainoa oikea ratkaisu. Ap ei selvästi ole kiinnostunut miehen näkökulmasta, vaan tuuttaa omaa totuuttaan.
En ihmettele erolukuja ollenkaan. Enkä sitä, että nainen on useimmiten aloitteentekijänä.
Ainoastaan viimeisessä kappaleessa oli järkeä.
Me ollaan nähty ja koettu varmaan monikin tuollaisia miehiä ja suhteita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sairasta. Ota etäisyyttä. Onneksi asutte erillään.
Onneksi asutaan, eikä ollut kiire aikoinaan mitään uusperheitä perustaa. Viimeisen vuoden aikana kaikki kolme muuta menoani on "suistanut suhteen raiteeltaan" ja niitä on käsitelty loputtomiin ja edellinen tosiaan kesti kolme kuukautta. Nyt käydään seuraavaa episodia läpi paitsi että ajattelin lopettaa nyt tähän ilman turhaa vääntöä ollaksemme jälleen tulevaisuudessa joskus samassa tilanteessa. Minä en kuitenkaan aio täysin omasta elämästäni luopua saati menettää ystäviäni parisuhteen vuoksi.
Millaisia nämä 3 menoa olivat? Kuinka usein näette miehen kanssa?
Konsertissa käynti ja kahdet illanistujaiset kavereiden kanssa.
Ja sinulla oli kivaa ilman hänen seuraansa, teit asioita joista nautit mutta hän ei = jotenkin häneltä pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Joka toinen viikko on yhteistä aikaa ja nähdään kyllä lapsiviikoillakin aina silloin tällöin. Asumme eri alueilla ja lapset omissa kouluillaan ja omat kaveripiirit. Lapsia ei ole haluttu erottaa tutuista kavereistaan ja että heidän pitäisi muuttaa ihan vieraalle alueelle uusperhekuvioihin. Siksi tämä järjestely. Minkä ajattelen tässä valossa nyt hyväksi ratkaisuksi.
Suhde on muotoutunut tällaiseksi varmasti suurimmaksi osaksi siksi, että mies pitää hyvin vähin yhteyttä kavereihinsa tai näkee heitä. Yksi tuttavapariskunta on, jonka kanssa aina joskus on nähty yhteisesti. Vaikuttaa siltä ettei mies ole ollut missään vaiheessa kiinnostunut tutustumaan sen enempää kavereihini. On ollut toki joskus yhteisesti tapaamassa. Koko kuvio on niin päinvastainen mihin olen koskaan aiemmin tottunut. Asumistyylimme ja pitkä korona-aika toki osaltaan ovat vaikuttaneet asiaan myös ja ehkä hämänneen näkemästä jossain kohti, miten asiat ovat.
Kiitos. Eli yhteistä aikaa on vaikka millä mitalla. On kyllä erikoista jos puolet ajasta vietetään yhdessä, ja siltikään ei saisi olla mitään omia menoja. Puhuin ihan omasta puolestani, ja siitä millaisen parisuhteen itse haluaisin, en todellakaan muiden puolesta. Ja en olisi itse lähtenyt kuvioon jossa molempien elämt on erillisiä, vaikka ollaan pariskunta.
Ikinä en olisi myöskään lähtenyt uusperhehommaan jossa toisilleen vieraat lapset asutetaan väkisin saman katon alle kun vanhemmat on niiiin in love.
Siksipä kohdallani paras ratkaisu oli muuttaa miehen kanssa yhteen kun oma lapseni lensi pesästä, ja miehen lapset käyvät säännöllisesti meillä.
Mihinkään puolivillaiseen seurustelusuhteeseen en olisi lähtenyt, sitten mieluummin jatkot vain kavereina.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kuinka paljon tätä lapsivapaata aikaa on, jonka vietätte kokonaan yhdessä? 2 päivää kuussa vai joka toinen viikko?
Miksei teillä ole noin pitkän seurustelun jälkeen yhteisiä kavereita joiden luona käydä yhdessä, vaan kaikki on erikseen?
Tuo on yksi syy miksi en seurustelisi pitkää aikaa omista asunnosita ja elämistä käsin, vaan joko muutetaan yhteen ja ollaan kunnolla yksikkö, tai sitten tapaillaan kavereina, tai s-suhteen puitteissa vain.
Joka toinen viikko on yhteistä aikaa ja nähdään kyllä lapsiviikoillakin aina silloin tällöin. Asumme eri alueilla ja lapset omissa kouluillaan ja omat kaveripiirit. Lapsia ei ole haluttu erottaa tutuista kavereistaan ja että heidän pitäisi muuttaa ihan vieraalle alueelle uusperhekuvioihin. Siksi tämä järjestely. Minkä ajattelen tässä valossa nyt hyväksi ratkaisuksi.
Suhde on muotoutunut tällaiseksi varmasti suurimmaksi osaksi siksi, että mies pitää hyvin vähin yhteyttä kavereihinsa tai näkee heitä. Yksi tuttavapariskunta on, jonka kanssa aina joskus on nähty yhteisesti. Vaikuttaa siltä ettei mies ole ollut missään vaiheessa kiinnostunut tutustumaan sen enempää kavereihini. On ollut toki joskus yhteisesti tapaamassa. Koko kuvio on niin päinvastainen mihin olen koskaan aiemmin tottunut. Asumistyylimme ja pitkä korona-aika toki osaltaan ovat vaikuttaneet asiaan myös ja ehkä hämänneen näkemästä jossain kohti, miten asiat ovat.
Kiitos. Eli yhteistä aikaa on vaikka millä mitalla. On kyllä erikoista jos puolet ajasta vietetään yhdessä, ja siltikään ei saisi olla mitään omia menoja. Puhuin ihan omasta puolestani, ja siitä millaisen parisuhteen itse haluaisin, en todellakaan muiden puolesta. Ja en olisi itse lähtenyt kuvioon jossa molempien elämt on erillisiä, vaikka ollaan pariskunta.
Ikinä en olisi myöskään lähtenyt uusperhehommaan jossa toisilleen vieraat lapset asutetaan väkisin saman katon alle kun vanhemmat on niiiin in love.
Siksipä kohdallani paras ratkaisu oli muuttaa miehen kanssa yhteen kun oma lapseni lensi pesästä, ja miehen lapset käyvät säännöllisesti meillä.
Mihinkään puolivillaiseen seurustelusuhteeseen en olisi lähtenyt, sitten mieluummin jatkot vain kavereina.
Itse en koe omissa asunnoissa asumista pitkässäkään suhteessa ollenkaan huonona asiana, enkä koe suhteen olleen mitenkään puolivillainen. On myös se on tila ja rauha olemassa. Sitä arvostaa tässä elämänvaiheessa, kun on jo pitkä liitto ja yhdessä asumisen kokemus takana ennestään. Toki olen lapsivapaani suurimmaksi osaksi jakanut siltikin miehen kanssa. Tällä hetkellä olen todella kiitollinen mielessäni siitä, ettei uursperhettä ole koskaan perustettu eikä saman katon alle muutettu. Jos ja kun nyt näyttää, että tällaiseen asiaan kaikki kaatuu niin säästyy monelta, vaikka ero olisikin edessä. Lapset saavat pitää tutut turvalliset kotinsa, ei tarvitse alkaa etsimään uutta kotia, rakentamaan kaikkea taas alusta, totuttelemaan uusiin olosuhteisiin jne.
Ap:lla on lapsia ja sanoi viettävänsä lapsivapaat pääsääntöisesti miesystävänsä kanssa. Eli jos lapsivapaita on kerran tai kaksi kuussa, niin tuo kolme kuulostaa ihan uskottavalta. Toisaalta, jos yhteisiä lapsivapaita on vähän, niin ymmärtää miestäkin, että ne nyt ovat arvokkaita, mutta eikö hän voisi mennä noihin ap:n menoihin mukaan?