Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Keskiluokkainen Laura itkee HS, kun 500000 talolainan jälkeen ei jää enää rahaa kuluttamiseen
26.03.2023 |
Laura kertoo, että inflaatio ja korkojen nousu vienyt perheen ahdinkoon. Rahaa ei jää enää elämiseen. Lasten vakuutuksista ei voi tinkiä (meillä kolme lasta, eikä yhtään lapsi vakuutusta).
Omasta mielestäni perhe ottanut ihan liian ison lainan. Mitä mieltä muut? Samoja kokemuksia?
https://www.hs.fi/koti/art-2000009449545.html?share=86d9b94e28e47aa738d…
Kommentit (1884)
Vierailija kirjoitti:
Jos haluaa omakotitalon Käpylästä, niin on syytä olla miljoonaperintö.
Meille on perintönä tulossa 5 asuntoa, joten ne ovat (yhteenlaskettuna) miljoonaperintö. Mutta en ottaisi 500 000 e pankkilainaa siksi, että haluan rakennuttaa omakotitalon Koillis-Helsinkiin.
Puolen miljoonan lainalla voi tehdä paljon järkevämpiä sijoituksia, joiden arvo säilyy pidempään ja paremmin kuin tuollainen omakotitalo. Se lapsiperheen unelmakoti on remonttikunnossa 20 v päästä ja purkukunnossa 50 v päästä. Kerrostaloasunto säilyy vielä 100 vuotta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
" Puolen miljoonan talo" on saman hintainen kuin 80m2 70-luvun putkirempatussa kerrostalossa eikä olla Ullanlinnassa.
Ökyily kaukana kuten Lauran tarinassakin.
Entäpä jos
Olette ostaneet tuloihin älykkäästi mitoitetun asunnon, toisin kuin Laura palstan mukaan.
Olette tehneet 2 lasta.
Toinen tai molemmat saatte kenkää, sähkölaskunne tuplaantuu, teini-ikäiset lapsenne syövät kuin ravihevoset, lainanne korko nousee, ruuan hinta nousee eikä loppua näy.
Ihanko oikeasti väitätte, että olette huomioineet kaikki potentiaaliset uhkakuvat avierosta tikkailta putoamiseen kun olette lainasta ja lapsiluvusta päättäneet ?
Onnea teille kaikille täydellisille ihmisille . Olette harvinaisuus , ennustaminen on vaikeaa varsinkin tulevaisuuden , teiltä se sujuu.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
Joka ainoa kerta, kun Hesari tekee juttua ongelmasta, jota taustoitetaan henkilöesimerkillä, tällä palstalla alkaa hirveä haukkuminen. Ei puututa ongelmasn vaan kohdistetaan viha asian esilletuojaan.
Kuka uskaltaa enää mennä haastateltavaksi, kun joutuu tuntemattomien ja usein vielä niiden, jotka eivät edes ole lukeneet koko juttua, haukkumaksi.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
"Yhdeksän hehtaarin taloyhtiö juhlii Vuosaaressa. Suomen suurimpiin taloyhtiöihin kuuluva vuosaarelainen asunto-osakeyhtiö Säästöpurje viettää 40-vuotisjuhliaan sunnuntaina Helsingissä."
Tuo otsikko löytyi Helsingin Sanomien sivulta vuonna 2005.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Keskiluokkainen ei välttämättä ole tasan tarkkaan keskituloinen...
Vierailija kirjoitti:
" Puolen miljoonan talo" on saman hintainen kuin 80m2 70-luvun putkirempatussa kerrostalossa eikä olla Ullanlinnassa.
Ökyily kaukana kuten Lauran tarinassakin.
Entäpä jos
Olette ostaneet tuloihin älykkäästi mitoitetun asunnon, toisin kuin Laura palstan mukaan.
Olette tehneet 2 lasta.
Toinen tai molemmat saatte kenkää, sähkölaskunne tuplaantuu, teini-ikäiset lapsenne syövät kuin ravihevoset, lainanne korko nousee, ruuan hinta nousee eikä loppua näy.
Ihanko oikeasti väitätte, että olette huomioineet kaikki potentiaaliset uhkakuvat avierosta tikkailta putoamiseen kun olette lainasta ja lapsiluvusta päättäneet ?
Onnea teille kaikille täydellisille ihmisille . Olette harvinaisuus , ennustaminen on vaikeaa varsinkin tulevaisuuden , teiltä se sujuu.
Ei tarvitse huomioida kaikkia uhkatekijöitä. Riittää kun ottaa huomioon ne yleisimmät (korkotason nousu, työttömyys, vakava sairastuminen) ja ryhtyy toimenpiteisiin, joilla nuo uhat minimoidaan ja uhan toteutumisen seuraukset (vahingot) minimoidaan.
Ennakointi on helppoa. Aurinko nousee vielä huomennakin ja köyhä kansa lähtee töihin. En nyt ihan usko, että jokaiselle Suomen kansalaiselle maksetaan "perustulo" (kiinteä kuukausisumma) puhtaana käteen, jos vain istuu kotona ja raapii kassejaan. Tai leikkii ennustajaeukkoa kristallipallon ääressä.
Ennakointi ei ole sama kuin ennustaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
"Yhdeksän hehtaarin taloyhtiö juhlii Vuosaaressa. Suomen suurimpiin taloyhtiöihin kuuluva vuosaarelainen asunto-osakeyhtiö Säästöpurje viettää 40-vuotisjuhliaan sunnuntaina Helsingissä."
Tuo otsikko löytyi Helsingin Sanomien sivulta vuonna 2005.
Siinä ei paljon tarvitse putkiremontin kustannuksia miettiä, senkun lohkoo tontin kyljestä sen minimin 600 neliötä tms jollekkin onnekkaalle omakotiasujalle myyntiin niin homma sillä selvä ja jää vielä vähän taskurahaakin todnäk.
No näitä on paljon nyt mitkä on ottaneet noita puolin miltsin lainoja vaikkei oikein rahkeet riitä. Lehdissä oli aiemminkin se yksi missä oli hyvätuloinen mies ja joku pienituloinen varhaiskasvatuksen työntekijä joka kaikenlisäksi oli enimmäkseen ollut kotona koska kolme lasta ja nyt sitten hätä kädessä kun joutuu kaupassa pohtimaan sisäfileelle vaihtoehtoja kun puolen miljoonan espoolaisomakotitalon korkokulut nousseet tonnilla.
Vaikkei korot olisi nousseetkaan niin onhan tuossa kyllä munat niin yhdessä korissa kun voi - jos mieheltä menee työt tai terveys niin talo menee alta alta aika yksikön...
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
" Puolen miljoonan talo" on saman hintainen kuin 80m2 70-luvun putkirempatussa kerrostalossa eikä olla Ullanlinnassa.
Ökyily kaukana kuten Lauran tarinassakin.
Entäpä jos
Olette ostaneet tuloihin älykkäästi mitoitetun asunnon, toisin kuin Laura palstan mukaan.
Olette tehneet 2 lasta.
Toinen tai molemmat saatte kenkää, sähkölaskunne tuplaantuu, teini-ikäiset lapsenne syövät kuin ravihevoset, lainanne korko nousee, ruuan hinta nousee eikä loppua näy.
Ihanko oikeasti väitätte, että olette huomioineet kaikki potentiaaliset uhkakuvat avierosta tikkailta putoamiseen kun olette lainasta ja lapsiluvusta päättäneet ?
Onnea teille kaikille täydellisille ihmisille . Olette harvinaisuus , ennustaminen on vaikeaa varsinkin tulevaisuuden , teiltä se sujuu.Ei tarvitse huomioida kaikkia uhkatekijöitä. Riittää kun ottaa huomioon ne yleisimmät (korkotason nousu, työttömyys, vakava sairastuminen) ja ryhtyy toimenpiteisiin, joilla nuo uhat minimoidaan ja uhan toteutumisen seuraukset (vahingot) minimoidaan.
Ennakointi on helppoa. Aurinko nousee vielä huomennakin ja köyhä kansa lähtee töihin. En nyt ihan usko, että jokaiselle Suomen kansalaiselle maksetaan "perustulo" (kiinteä kuukausisumma) puhtaana käteen, jos vain istuu kotona ja raapii kassejaan. Tai leikkii ennustajaeukkoa kristallipallon ääressä.
Ennakointi ei ole sama kuin ennustaminen.
Jos ennakoi , toki pitäisi, kaikki nuo niin kukaan ellei ole millin perintöä , ei voi ostaa edes leikkimökkiä
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
No huh. Meniköhän mammalla vähän aarit ja hehtaarit sekaisin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Kolme hehtaaria? Oikeasti?
Kyllä. Helsingissä on vanhoja, suuria taloyhtiöitä. 3 hehtaarin piha ei edes ole suurin, mitä itse tiedän. Vuosaaressa on yksi taloyhtiö (kerrostaloyhtiö) jossa pihan koko on 6 tai 9 hehtaaria.
Kun nuo lähiöt rakennettiin 1960-luvulla, tonttimaa oli halpaa.
"Yhdeksän hehtaarin taloyhtiö juhlii Vuosaaressa. Suomen suurimpiin taloyhtiöihin kuuluva vuosaarelainen asunto-osakeyhtiö Säästöpurje viettää 40-vuotisjuhliaan sunnuntaina Helsingissä."
Tuo otsikko löytyi Helsingin Sanomien sivulta vuonna 2005.
Siinä ei paljon tarvitse putkiremontin kustannuksia miettiä, senkun lohkoo tontin kyljestä sen minimin 600 neliötä tms jollekkin onnekkaalle omakotiasujalle myyntiin niin homma sillä selvä ja jää vielä vähän taskurahaakin todnäk.
Juurikin näin. Vanhat taloyhtiöt, joilla on oma tontti (3 - 10 hehtaaria) voivat helposti myydä osan tontistaan. Myyntiin tarvitaan toki suostumus kaupungilta jos asemakaava on sellainen, että se suojelee alkuperäistä maisemaa. Siis niitä jäätävän isoja pihoja, mitä moni luulee "kaupungin omistamaksi puistoksi". Ei se ole puisto vaan taloyhtiön omistama piha.
Helsingin vanhassa Vuosaaressa sijaitsevat Suomen suurimpiin kuuluvat taloyhtiöt As Oy Säästöpurje (asuntoja 654 kpl) ja As Oy Säästöluoto (asuntoja 661). Nämä yhtiöt sijaitsevat 90 952 neliömetrin ja 87 747 neliömetrin tonteilla.
Säästöpurjeen tontti on siis noin 9,1 hehtaaria ja Säästöluodon tontti noin 8,8 hehtaaria. Tonttimaan arvo on noussut huomattavasti sen jälkeen kun taloyhtiöt rakennettiin 1960-luvulla. Säästöpurje ja Säästöluoto ovatkin nyt nousseet Suomen rikkaimpien taloyhtiöiden joukkoon.
Moni asunnonostaja ei ymmärrä, mistä taloyhtiön todellinen arvo muodostuu (rakennusten ja tontin hinta). Jengi pelkää putkiremontteja, kattoremontteja ja LVIS-remontteja. Remonttien hinta on heidän mielestään "tosi kallis". Rikkaan taloyhtiön edustaja vain nauraa ja sanoo, että yhtiön säännölliset tulot (osakkaiden maksamat vastikkeet) ovat 1 - 2 miljoonaa per vuosi. Mihin sitä remonttilainaa tarvitaan? Voisihan sen lainan toki ottaa, jos täytyy tehdä jokin suuri remontti. Taloyhtiöllä on vakuudet kunnossa. Tontin arvo on kymmeniä miljoonia euroja, joten pankki myöntää ihan kiltisti 5 miljoonan euron remonttilainan.
Laura ei tainnut ihan oivaltaa, että "rikas taloyhtiö" voi tarkoittaa muutakin kuin "100 vuotta vanha kerrostalo Helsingin ydinkeskustassa". Ydinkeskustan tontit ovat pieniä, taloyhtiöiden pihat ovat pieniä ja usein vielä "kuilussa" eli piha on joka puolelta ympäröity kerrostaloilla (6-kerroksinen tai korkeampi rakennus). Ei sinne pihalle paljon aurinko paista tai kuu kumota.
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Eli olitte TYPERIÄ. Meillä on OIKEAN KOKOINEN asunto eikä ylisuuri, ja kyllä saamme työhuonevähennystä. Sitäpaitsi työhuonevähennys EI OLE 1000€ vaan maksimissaan 920 €,
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Elämä on valintoja. Laura teki huonon valinnan eikä ansaitse säälipisteitä.
Me teimme hyvät asuntokaupat 12 vuotta sitten. Ei ole tarvinnut katua ostopäätöstä sekuntiakaan. Emme myöskään odota kehuja tai kiitosta hyvästä investoinnista. Pidämme matalaa profiilia. Mutta nyt kun Laura itkee karua elämäänsä Helsingin Sanomien sivuilla, minä päätin kertoa meidän tarinamme. Ihan vaan esimerkkinä siitä, miten Helsingistä saadaan perheasunto halvalla.
Ostimme asunnon Helsingistä (Pihlajamäki) 12 vuotta sitten. Taloyhtiö on suojeltu, joten siihen ei ole tulossa suuria muutoksia. Hissien jälkiasennus? Not gonna happen. Siihen pyydettiin lupaa jo aiemmin, mutta museovirasto kielsi pilaamasta taloyhtiön alkuperäisiä porraskäytäviä. Taloyhtiön tontti on valtava (yli 3 hehtaaria) mutta täydennysrakentaminen on kielletty, koska se pilaisi alkuperäisen kokonaisuuden, johon kuuluu huomattavan kookas "puistomainen piha".
Kun ostimme asunnon, taloyhtiössä oli juuri valmistunut LVIS-saneeraus. Kaikki hankalat työt oli tehty ja rakentaja myönsi työlle 10 vuoden laatutakuun. Kylpyhuone oli aivan uusi ja keittiö lähes uusi (vesikalusteet vaihdettu, kaapistot olleet käytössä pari vuotta). Meidän tarvitsi vain remontoida makuuhuone, olohuone ja ruokailutila. Se oli nopea homma. Maalasimme seinät ja asensimme uudet lattiat.
Tiesimme jo asuntoa ostaessa, että etätyön määrä lisääntyy. Meillä molemmilla on IT-alan koulutus. Päätimme ostaa ylisuuren asunnon, koska saamme verovähennyksiä (työhuonevähennys) noin 1000 euroa per vuosi. Kyllä, siis noin tuhat euroa per vuosi. Ihan vaan siksi, että meillä on kotona "työhuone" jota ei käytetä makuuhuoneena.
Tällainen asunto meillä on:
- 3 makuuhuonetta
- olohuone
- ruokailuhuone
- keittiö (erilliskeittiö)
- lasitettu parveke
- kylpyhuone
Jos haluamme vielä neljännen makuuhuoneen, voimme muuttaa olohuoneen makuuhuoneeksi ja siirtää kaikki olohuoneen toiminnot ruokailuhuoneeseen. Keittiö on erillinen huone, joten sieltä ei leviä ruuankäryt muualle asuntoon. Ruokailuhuoneesta on suora käynti parvekkeelle, joten ruokailuhuone sopisi hyvin olohuoneeksi. Olohuone on kookas, joten sen voi helposti muuttaa makuuhuoneeksi ja rakentaa vielä vaatehuoneen.Haluatteko arvata, mitä tämä asunto maksoi? Reilusti alle 200 000 €.
En osaa tuntea mitään sääliä Lauraa kohtaan. Hän olisi voinut ostaa samanlaisen kämpän kuin mitä meillä nyt on. Laura kuitenkin halveksuu kerrostaloasumista ja kuvittelee, että lapsiperhe ei mahdu kerrostaloon. Kyllä mahtuu. Meidän asuntomme ei ole suurin asunto Pihlajamäessä. Naapuritalossa on tarjolla 5h+k asuntoja (120 neliömetriä) joissa on alkuperäinen huonejärjestys 1960-luvulta. Jos tekisi remontin ja muuttaisi huonejärjestystä, tuosta 120 neliön kämpästä saisi HELPOSTI viisi makuuhuonetta, olohuoneen ja keittiön. Kylpyhuoneita on kaksi ja parvekkeita on kaksi.
Laura hei, muuta tänne meille!
Kyllä, tämä on nyt sitä "karua lähiöelämää", mitä Laura ei halunnut. Toivottavasti hän nauttii puolen miljoonan asuntolainasta, omakotitalon ylläpitokuluista ja pienestä pihasta.
Eli olitte TYPERIÄ. Meillä on OIKEAN KOKOINEN asunto eikä ylisuuri, ja kyllä saamme työhuonevähennystä. Sitäpaitsi työhuonevähennys EI OLE 1000€ vaan maksimissaan 920 €,
Huudatko vielä vähän lisää, niin että typeryytesi tulee ilmi paremmin?
Faktantarkistus:
"Kun työskentelet kodissasi, työhuonevähennys myönnetään lähtökohtaisesti kaavamaisin perustein. Kaavamainen työhuonevähennys kattaa työhuoneen vuokran, kalusteet, valon, sähkön, lämmön ja siivouksen. Vähennys voidaan myöntää myös todellisten kulujen mukaan, jos esität niistä riittävän selvityksen."
Meillä ei käytetä sitä kaavamaista vähennystä. Surprise, surprise!
Kyseessä on perheasunto. Kaksi aikuista ja tilavaraus työhuoneelle sekä lapsille.
Pakoko se on ottaa mitä pankki tarjoaa? Meille tarjottiin 7 vuotta sitten 450 000 lainaa. Ei otettu. Otettiin 280 000 ja omaa päämaa oli 50 000. Niillä sai takennettua ihan hyvän talon. Lainaa jäljellä 200 000 ja ei tee yhtään tiukkaa maksaa ja elää kuten ennenkin vaikka hinnnat ja korot nousseet.
Meidän asuntolaina oli alle 200 000 €. Sillä sai yllättävän ison kämpän (5h+k) ja vielä hyvä sijainti Helsingissä, Kehä Ykkösen eteläpuolella.
Pankki tarjosi 500 000 lainaa, koska meillä on vakuudet kunnossa (vanhemmat omistavat 3 sijoitusasuntoa) mutta emme halunneet noin suurta lainaa. Emme tarvitse sitä. Nykyinen kämppä riittää meille, joten miksi ostaa puolen miljoonan euron arvoinen ökykämppä jostain omakotitaloalueelta tai Helsingin ydinkeskustasta? Koska se on nyt muodikasta? Sori, mä en seuraa muotia. Seuraan vain rahaa (hyvä duunipaikka ja hyvä taloyhtiö).
Jessus mitä vahingoniloisten ja kateellisten p*skapuhetta koko ketju. Laura se kuulkaa miehensä kanssa maksaa ne teidänkin toimeentulo- ym. tuet.
Itse otin viime vuonna eron jäljiltä 100.000 euroa lainaa uuteen kotiin pk-seudulla, vaikka pankki olisi antanut lainaa melkein kolminkertaisesti. Laina-ajan sovin 25 vuoteen. En siksi, ettei olisi ollut muuten varaa, vaan siksi että matala kuukausierä antaa mahdollisuuden arjen joustoihin. Maksan noin 430 euroa/kk pankille, mutta teen kerran tai pari vuodessa isompia ylimääräisiä lyhennyksiä jos/kun säästötilille kertyy liikaa rahaa. Todellisuudessa laina tulee maksettua n. 10-14 vuoden kuluessa pois, jos edes asun silloin vielä täällä.
Alue: Aihe vapaa
Kolme hehtaaria? Oikeasti?