Miksi on hyvä että lasta ei kuulu? (ov)

Vierailija:

Lohduttakaa vauvakuumeista jolle ei lasta kuulu:

Mistä asioista pitäisi nyt nauttia kun lapsia ei (vielä?) ole?

Mitä hyvää siinä on että elämme vain kaksistaan?

Mitkä asiat on sellaisia mitä pienen lapsen äiti kaipaa lasta edeltävältä ajalta?

Matkustelkaa, käykää teattereissa, ravintoloissa, tapailkaa ystäviänne, käykää leffassa, tehkää kaikkea kivaa spontaanisti. :)

Lapsen kanssa pitää aina miettiä kelloa, koska viimeks syöny, lapsen kanssa ei todellakaan voi mennä joka paikkaan. Et voi juuri koskaan katsoa telkkarista sitä mitä haluat. Joudut uhrautumaaan joka päivä.

Mutta ei se niin yksinkertaisesti mene, sillä mitään niistä en vaihtaisi kuitenkaan lapsettomuuteen.



Meillä on sairas lapsi eikä tukiverkostoja. Haaveilen, että joskus päästään lapsen kanssa yön yli kestävälle matkalle. Että kaikkea ei tarvitsisi suunnitella niin tarkkaan. Että sunnuntaiaamuna saisi lojua yhteentoista sängyssä. Ettei väsyttäisi koko ajan niin kovasti, etten olisi muuttunut hyväntuulisesta ihmisestä näin helposti hermonsa menettäväksi :) Että saataisiin joskus lähteä elokuviin yhdessä, voi miten kaipaankaan sitä.



Eivät nämäkään ole ongelmia jos on mummoja ja kummeja lapsen elämässä, lapsi on terve jne. Elämä on kuitenkin hyvin pitkälle sellaista, minkälaiseksi sen itse tekee. Loput sanelee kohtalo. Onnea yrityksiin!

Vierailija:

Mistä asioista pitäisi nyt nauttia kun lapsia ei (vielä?) ole?

Mitä hyvää siinä on että elämme vain kaksistaan?

Mitkä asiat on sellaisia mitä pienen lapsen äiti kaipaa lasta edeltävältä ajalta?

Voi mennä lähes minne huvittaa, milloin huvittaa. Voi viipyä niin kauan kuin huvittaa, ei tarvi lähteä tilaisuuksista kesken pois jos lapsi saa raivokohtauksen.

Voi käydä kaupassa rauhassa, tutkia tuoteselosteita ja sovittaa vaatteita ilman että täytyy pelätä lapsen kyllästyvän ja lähtevän omille teilleen, avaavan pukukaapin oven sepposen selälleen juuri kun sovitat rintsikoita, saavan raivokohtauksen, tulevan nälkäiseksi tai tekevän kakat housuun.

Kotona ei ole jatkuva kaaos. Ehtii tehdä asiat kerralla loppuun asti.

On aikaa olla miehen kanssa, eikä ole koko ajan niin väsynyt. Saa nukkua yönsä kokonaisina, ja viikonloppuina vaikka puolille päivin.

Voi tehdä matkoja, baarireissuja, käydä ravintolaillallisella, leffassa, missä vaan rauhassa, suunnittelematta asiaa viikkoja etukäteen lastenvahdin kanssa.

Seksi.

Me ollaan myös kärsitty lapsettomuudesta useita vuosia ja vasta useiden hoitojen jälkeen saimme kaksoset. Mä ajattelen niin, että kaikella on oikea aikansa. Minä olisin halunnut saada vauvat monta vuotta aikaisemmin, mutta joku tuolla ylhäällä näki milloin meidän vauvojen kuului syntyä. He syntyivät juuri oikeaan aikaan! Jälkikäteen olen monista asioista sen huomannut. Tsemppiä kovasti teille!

terveisin kahden pienen lapsen äiti

Ja sen aika onkin joskus myöhemmin, mutta ei nyt pienten lasten aikaan. Ja ai että olisi ihana päästä taas mukaan...



Ja sitä kaipaan, että saisin edes yhden päivän vuodessa nukkua koko yön ja aamulla riittävän pitkään, ja saisin herätä aamulla virkeänä.



Ja kun saisi nukkua koko yön yksin omassa sängyssä. Eikä kukaan kiipeäisi siihen saman peiton alle, jolloin itselle jää 30 cm suikale tilaa nukkua loppuyö hievahtamatta, peitto ei riitä toiselle kyljelle asti ja aamulla on selkä kipeä liikkumattomuudesta.



Varmasti sinä haluaisit itsellesi nämä kaikki epämukavuudet. Mutta keskity nyt vaan miettimään noiden asioiden mukavampia puolia ja nauttimaan niistä.

Nukkua saa RIITTÄVÄSTI!

hiljaisuutta, kassajonossa seisomista ilman uhmaikäisen kiljumista, hienoja ruokaravintoloita, pitkiä yöunia. Sitä kun tuolille pystyi istumaan katsomatta, millä se on tänään kuorrutettu. Kun olohuoneessa sai katsella rauhassa actionpätkää eikä psykedeelisiä teletappeja.



Kun pystyi istumaan tuntikausia puhelimessa, kun aamuhämärissä ei kompastunut junarataan, kun ei tarvinnut herätä kukonlaulun aikaan ehtiäkseen syöttää, pukea ja raahata lapset päiväkotiin. Kun työpäivän jälkeen pystyi menemään ostoksille tai kaljalle.



Kun vain lähdettiin eikä puettu sätkivälle lapselle vaatteita ja sitten taas riisuttu ja puettu uudelleen kakan tulon jälkeen, etsitty kintaita, hikoiltu omissa tamineissa, komennettu toinen lapsi irti valonkatkaisimista ja toinen kissan ruokakupilta, pakattu vaippoja, sidottu lapsia istuimiin, kehotettu lopettamaan tappeleminen x10 ja käännytty hakemaan unohtuneita eväitä.



Kun lauseet alkoivat muillakin sanoilla kuin ÄLÄ.



Kun mies soitti muuten vaan eikä kysynyt, että pääsetkö tänään hakemaan lapset ja kumisaappaat unohtuivat. Kun valkoiset kesähousut säilyivät valkoisina pari päivää.

Omaa aikaa saadakseen pitää kävellä aina ovesta ulos.

Nauti siitä kun vielä hallitset elämäsi.

kovaan vauvakuumeeseen auttaa mitkään nämä edellä mainitut perustelut.

Tuskin kukaan meistäkään tähän pinoon vastanneista silti vaihtaisi takaisin entiseen elämään. Kysehän on enemmänkin asioista, joita on ymmärtänyt arvostaa vasta lasten synnyttyä. Niitähän ap kyselikin, että osaisi ottaa kaiken irti siitä tilanteesta, missä nyt on.

Nauttikaa pitkistä kiireettömistä vapaapäivän aamuista, jolloin saa vaan olla. Älkää nousko koko päivänä ylös sängystä, olkaa vaan.

Sinulla on varmasti ajatuksia lapsista, lasten hoidosta, kasvatuksesta, jne. Ja varmasti joskus osallistut keskusteluihinkin, missä näitä aiheita sivutaan. Nyt voit kommentoida näitä asioita vielä kevein mielin ja ihanteiden mukaisesti. Niin minäkin tein!



Käytäntö onkin sitten hieman muuta kuin kasvatusoppaat, mutta sen ristiriidan aiheuttama ahdistus joutaa olla edessä vasta myöhemmin. Nyt sinulla on oikeus olla kaikkitietävä, sillä jokainenhan tajuaa, ettei sinulla voi vielä olla täyspäiväistä kokemusta lapsista.



Ja tarkoitan tätä ihan positiivisella mielellä. Usein lapsettomilta tulee ne ajatuksia herättävimmät kommentit kasvatuskysymyksissä. Lapsettomilla ei ole nimittäin sitä omaa kokemusta sotkemassa, vaan he pystyvät järkeilemään asiat puolueettomasti.

Kiitos teille, näitä lukiessa tuli sekä itku että nauru. Meillä yritystä on takana vasta puolisen vuotta (se on lyhyt aika, tiedän, älkää heti hyökätkö minua vastaan), mutta kun alkanut raskaus päättyi kohdunulkoiseen niin jotenkin mulle tuli vain vahva tunne että tämä ei enää onnistu, ei ainakaan helpolla. Mielessä on käynyt jopa yrityksen lopettaminen ettei tarvitsisi pettyä. Vaikea tilanne, koska lapsia kuitenkin haluaisimme. Ja haluaisin uskoa että niitä meille vielä siunaantuu, mutta se on vaikeaa. Pitää nyt vaan yrittää totutella tilanteeseen ja yrittää ottaa siitä kaikki irti.



12, erityisesti sinun tekstisi sai minut hymyilemään! Kuitenkin itkettää kun ajattelen mitä menetän.



Lisää kirjoituksia, kiitos, te olette kyllä ihania!



ap

Ei tarvi lapsille keksiä mitään hätävalheita tai miettiä mitä voi kertoa ja mitä ei. Eikä tarvi pelätä, että lapset saa traumoja, kun näkee äidin murheissaan ja itkevänä.



(Ja usko vaan, että kyllä teillekin se onni vielä koittaa. Joskus alku on vaan niin vaikeaa)

syödä hyvin ja rauhassa, sekä käydä hautausmaalla mihin aikaan tahdotte. Oikein tunnelmallista ja hyvää joulua teille!

Samaa olen miettinyt kuin jo joku aikaisempikin kirjoittaja, että niille lapsille on se oma aikansa ja meidän kohdalla se oikea aika ei ole vielä. Monta kertaa olen miettinyt että onpa hyvä että niitä lapsia ei vielä olekaan, kun elämässä on tullut mutkia matkaan.



Matkustelkaa vaikka yhdessä, sitten kun lapsen saatte niin matkusteleminen on kyllä edelleen mahdollista, mutta varmasti hieman hankalampaa ja kohdettakin pitää miettiä tarkkaan =) Nyt voitte ottaa vaikka äkkilähdön jonnekin ja nauttia kahdenkeskisestä lomasta

hassuja nuo nukkukaa-kommentit=)