Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarkastelin onnellista pariskuntaa - tein havaintoja
25.03.2023 |
Vietin päivän 55-vuotiaan tätini ja hänen miehensä kanssa. Muitakin sukulaisia oli paikalla. Omat vanhempani ovat eronneet ja koko lapsuuteni oli heidän riitojaan. Siksi käsitykseni avioliitosta ovat aika negatiiviset. Mutta rupesin aikani kuluksi seuraamaan noita kahta, jotka ovat kohdanneet aikoinaan yliopistossa ja ovat onnellisen oloisia.
Havaintojani:
He laittavat aina toisensa ykköseksi, pienissäkin asioissa. Jos tätini ojentaa miehelle ruokaa, hän antaa parhaat palat. Kun mies leikkaa kaksi palaa kakkua, tädilleni menee sokerinen koriste.
Kun he istuvat pöydässä, heidän jalkansa koskevat toisiaan.
He nauravat yhdessä. Kumpikin kiusoittelee toista, mutta ei ikinä ilkeästi. Niin kauan kuin muistan, tätini mies on aina nauranut katketakseen tätini jutuille - jotka ovatkin hauskoja.
Kumpikin on harmaantunut ja pyöristynyt. Tästä ei koskaan naljailla, vaan he taitavat aidosti nähdä toisensa yhä osakunnan kauneimpana ja komeimpana.
He eivät pidä mitään mekkalaa tai showta tästä kaikesta, vaan huomasin sen vasta, kun aloin seurata heitä. Heidän tapansa kommunikoida on kohtelia ja arvostava.
Tämä luo toivoa. Ehkä itsekin löydän joskus jotakin vastaavaa. Kadehdin serkkujani, kun he ovat saaneet elää noin tasapainoisessa ympäristössä. Totta kai kulisseissa voi aina olla jotakin, mutta en oikein usko. He vaan ovat täydelliset toisilleen.
Kommentit (45)
Hyviä ja oikeita havaintoja, esimerkiksi tuo, että kosketusta ja huumoria on paljon. Me olemme olleet yhdessä pian 35 vuotta ja tätisi perheen meno kuulostaa hyvin tutulta. Nyt kun lapset ovat jo aikuisia ja asuneet vuosia poissa kotoa, olemme kuin vastarakastuneita. Teemme paljon kivoja asioita yhdessä, keskustelemme, olemme lähekkäin, olemme läheisiä. Viihdymme tosi hyvin yhdessä ja ikävöimme toisiamme jopa työpäivän aikana. Siksi soitamme töistäkin toisillemme usein, jos vain mahdollista tai lähetämme ainakin viestejä. N55
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämässä ei taida olla suurempaa onnea kuin oikeasti hyvä suhde elämänkumppaniin. Toki jotkut varmaan arvostavat muita asioita enemmän mutta ainakin minulle mikään ei ole puolisoani arvokkaampaa. Että on joku, joka näkee sinussa aina hyvää ja joka haluaa ja tekee parhaansa, että sinun on hyvä olla. Joku, johon voi luottaa tilanteessa kuin tilanteessa, jonka kanssa tunnet syvää yhteenkuuluvuutta ja jonka pelkkä olemassa olo saa melkein itkemään onnesta. Kun tämä on molemminpuolista, ei ole muuta toivetta kuin, että saisi elää yhdessä mahdollisimman kauan, vaikka välillä onkin vaarana kuolla nauruun yhteisten ilahduttavien juttujen vuoksi.
Nuoria ovat vielä 55v. Monen äiti on nyt 70-80v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?
No, silloin on ehkä mies valinnut puolisonsa väärillä kriteereillä. Eli on sellainen ulkonäköön rakastuja, viis muusta.
Alue: Aihe vapaa
Minulla ei ole parisuhdetta ja olen tyytyväinen, mutta tuollaisen ääressä voisin jopa harkita.
Olen yrittänyt kasvattaa kohta aikuisesta pojastani tuollaista kumppanin huomioijaa. Merkkipäivät pitää muistaa, ja kyllähän se tyttöystävä naistenpäivänkin kukat sai.