Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Tarkastelin onnellista pariskuntaa - tein havaintoja
25.03.2023 |
Vietin päivän 55-vuotiaan tätini ja hänen miehensä kanssa. Muitakin sukulaisia oli paikalla. Omat vanhempani ovat eronneet ja koko lapsuuteni oli heidän riitojaan. Siksi käsitykseni avioliitosta ovat aika negatiiviset. Mutta rupesin aikani kuluksi seuraamaan noita kahta, jotka ovat kohdanneet aikoinaan yliopistossa ja ovat onnellisen oloisia.
Havaintojani:
He laittavat aina toisensa ykköseksi, pienissäkin asioissa. Jos tätini ojentaa miehelle ruokaa, hän antaa parhaat palat. Kun mies leikkaa kaksi palaa kakkua, tädilleni menee sokerinen koriste.
Kun he istuvat pöydässä, heidän jalkansa koskevat toisiaan.
He nauravat yhdessä. Kumpikin kiusoittelee toista, mutta ei ikinä ilkeästi. Niin kauan kuin muistan, tätini mies on aina nauranut katketakseen tätini jutuille - jotka ovatkin hauskoja.
Kumpikin on harmaantunut ja pyöristynyt. Tästä ei koskaan naljailla, vaan he taitavat aidosti nähdä toisensa yhä osakunnan kauneimpana ja komeimpana.
He eivät pidä mitään mekkalaa tai showta tästä kaikesta, vaan huomasin sen vasta, kun aloin seurata heitä. Heidän tapansa kommunikoida on kohtelia ja arvostava.
Tämä luo toivoa. Ehkä itsekin löydän joskus jotakin vastaavaa. Kadehdin serkkujani, kun he ovat saaneet elää noin tasapainoisessa ympäristössä. Totta kai kulisseissa voi aina olla jotakin, mutta en oikein usko. He vaan ovat täydelliset toisilleen.
Kommentit (45)
On se vaan ihmeellistä, että tällaiseenkin positiiviseen aloitukseen joidenkin on pakko suoltaa sitä omaa pahaa oloaan. Sääliksi käy tällaisia, omassa p*skassaan makaavia öyhöttäjiä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Haluaisin tuollaisen parisuhteen. Olen naimisissa mutta tuollaista ei ole todellakaan. Mies ei ymmärrä juttujani vaan toistuvasti käsittää väärin. Kerran nauroimme samalle vitsille ja ilahduin kunnes kävi ilmi että hän oli käsittänyt aivan väärin, puhuimme aidasta ja seipäästä. Masensi. Hänen samat vanhat vitsit rasittaa niin että naama on kuin tonnin seteli kun pitää kuunnella. Mies ei todellakaan anna minulle mitään annoksia ja jos hakevat take awayta unohtaa toistuvasti minut. Ei muista mistä pidän joten jos jotain tuokin niin pieleen menee. Tympii. Kyllä tämä pitkä avioliitto on järkiliitto, ja päätös.
Aivan ihana kertomus, kiitos tästä.
Ehkä siksikin ihana, että voisi olla omasta elämästäni. Vaimoni ja minä ollaan tosin vain 53-vuotiaita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus toista kohtaan loistaa nykymaailmassa parisuhteissa poissaolollaan ja itsekkyys on vallannut tilaa. Mietitään omaa etua ja omaa napaa eikä toista ja yhteistä hyvää.
Minä värjään hiuksiani ja käyn sekä joogassa että salilla.
Mieheni on yhtä hymyä.
Meidän suvun naisilla on erinomainen hiuslaatu. En vain periaattesta usko edustusliittoon. Laittautuminen hautarkkuun saakka ei kiinnosta. Joutuisin uhraamaan työhön käytettävän ajan miehen viihdyttämiseen. Moni nainen uupuu 50/50 suhteessa. Kotirouva kuviossa mukana tulee väkisellä miehen salarakkaiden tuomat taudit.
Mun mies ei edes "muista" kattaa mulle kahvikuppia pöytään, vaikka kattaisi muille :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitos
Kaikki vanhenevat. Sitä ei ole maailmanhistoriassa kukaan välttänyt. On mukavampi vanhuksena, kun on vuosikymmeniä syventynyt parisuhde, jossa voi nauraa ja syödä kakkua, kuin istua yksin itsemurhayksiössä.
Mulla on vastaava suhde. Ikää meillä 50+ ja yhdessä 30 vuotta. Teen pidempää päivää töissä kuin mies ja aina on ruoka valmiina odottamassa kun tulen töistä. Mies tuntee termin nälkäkiukku, ehkä kantapään kautta. Muutenkin puoliso on aina nro 1, mikään tai kukaan ei mene puolison edelle. Lapset tietenkin lapsina, mutta nyt kun ollaan jälleen kahdestaan, olemme taas toistemme ykkösiä. Luottamus ja kunnioitus on tärkeintä. Olen hyvin onnekas ja tiedostan sen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kunnioituksen puutetta on varmaan aina ollut parisuhteissa. Se ei ole uusi asia. Mutta varmaan jokainen haaveilee siitä, että löytäisi kumppanin, jonka kanssa elämä sujuu hyvin ja leppoisasti ja on keskinäistä kunnioitusta.
Vierailija kirjoitti:
Aivan ihana kertomus, kiitos tästä.
Ehkä siksikin ihana, että voisi olla omasta elämästäni. Vaimoni ja minä ollaan tosin vain 53-vuotiaita.
Iällä ei ole väliä. Minulla oli aivan ihana aviomies ja suurinpiirtein kohtelimme toisiamme kuten ap kirjoittaa. Valitettavasti jäin 48 v. leskeksi kun mieheni 52 vuotiaana menehtyi syöpään. Olin hänen omaishoitajansa toista vuotta, sain töistä vapaata tuoksi ajaksi. Surin suuresti viisi vuotta enkä ole toiseen parisuhteeseen koskaan ruvennut. N72
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitos
Hienosti oleellinen taas poimittu
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitos
Älä huoli, tekstisi perusteella sinulla ei ole mitään pelkoa siitä, että päätyisit parisuhteeseen, saati onnelliseen sellaiseen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tai ainakin hyvin pitkään olin miestäni kohtaan tuollainen, laitoin aina ykköseksi. En vaan saanut parin ensimmäisen vuoden jälkeen vastakaikua, pikemminkin päinvastoin :( jaksoin toivoa että se on väliaikaista. Hah. Pakko erota, itsetuntoni on jo niin pohjalla ja olen väsynyt tähän.
Sama juttu. Aluksi ostin miehelleni jopa isänpäivälahjoja! Nykyään en edes korttia. En myöskään syntymäpäivänä enkä jouluna. Ai miksi? Kun mieheni ei koko 12v suhteemme aikana ostanut minulle mitään merkkipäivinä,ei ikinä!
Juuri noinhan se menee. Hyviä havaintoja, mitkä pitävät paikkansa.
t. Onnellisesti avioliitossa 23 v.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Yhdessä nauraminen on todella tärkeää, huumori yhdistää, se auttaa myös kummasti vaikeina aikoina. Riidanpoikaset on helppo purkaa nauramalla. Pusuttelut, halit, taputtelut, silittely ohi mennessä, voitele kipeään selkään geeliä ja lämmitä jyväpussi mikrossa, katso syvälle silmiin, muistele vanhoja kivoja yhteisiä tapahtumia, tee lempiruokaa jne.....
yhdessä 44 v.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitosEn kadehdi lihavia taviksia.
Sori siitä.
Seksi ..
Hmmmmm.[/quote
En kiihotu lihavista pullan mussuttajista.
Mieheni käy kampaajalla joka 3 viikko.Olet yksinkertainen ja epämiellyttävä.
Meillä Oy perhe ab. Rahat on yhteisiä. Lapset on yhteisiä. Minä leivon miehelle mieleistä leipää monta kertaa viikossa. Miehellä on aamuisin valmiit eväät jääkaapissa töihin lähtiessä otettavaksi. Kun lähden autolla niin aina on kunnossa oleva auto joka on tankattu jne.
Nyt olen sairaana niin mies on kantanut syötävät viereen. Kysyy mitä haluan. Kysyy pärjäänkö jos menee harrastukseen välillä ja tuo puhelimeni viereeni ja muistuttaa heti soittamaan jos haluan että tulee kesken pois. Minä hieron mieheni kipeää selkää monta kertaa viikossa. Huolehdin että kaapista löytyy aina puhtaita vaatteita. Mies huolehtii että meillä on polttopuita ja lämmittää talon joka päivä.
Kumpikin tekee melkein kaikkia kotitöitä ainakin auttavasti vaikka pääosin tehdään perinteisellä jaolla. Mutta hyvällä fiiliksellä. Jos en jaksa laittaa ruokaa tai olen reissussa niin mies laittaa ruuan. Samoin jos miestä laiskottaa niin minä lämmitän talon.
Ei lasketa tekeekö kumpikin jokapäivä yhtäpaljon kotitöitä. Tai kuinka paljon harrastuksiin menee rahaa. Pääasia että kummankin mielestä asiat menevät yleensä reilusti pidemmällä ajalla katsottaessa.
Jutellaan todella paljon yhdessä ja monenlaisista asioista. Samanlainen huumori yhdistää. Ja toisen kunnioitus.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?
Kuspää!
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus on kaiken a ja o. T: hopeahääpäivää tässä odotellessa
Kyllä.
Kun kunnioitus lähtee niin lähtee kaikki muukin.
Ja toinen on arvostus.
Arvostetaan puolisoa/kumppania sellaisena kuin on. Annetaan hänen olla ja tehdä asiat omalla tavallaan.
Vierailija kirjoitti:
Minä olen tai ainakin hyvin pitkään olin miestäni kohtaan tuollainen, laitoin aina ykköseksi. En vaan saanut parin ensimmäisen vuoden jälkeen vastakaikua, pikemminkin päinvastoin :( jaksoin toivoa että se on väliaikaista. Hah. Pakko erota, itsetuntoni on jo niin pohjalla ja olen väsynyt tähän.
Jep, samma täällä.
-se jonka mies on A-luokan matkalla
Alue: Aihe vapaa
Minä olen tai ainakin hyvin pitkään olin miestäni kohtaan tuollainen, laitoin aina ykköseksi. En vaan saanut parin ensimmäisen vuoden jälkeen vastakaikua, pikemminkin päinvastoin :( jaksoin toivoa että se on väliaikaista. Hah. Pakko erota, itsetuntoni on jo niin pohjalla ja olen väsynyt tähän.