Tarkastelin onnellista pariskuntaa - tein havaintoja
Vietin päivän 55-vuotiaan tätini ja hänen miehensä kanssa. Muitakin sukulaisia oli paikalla. Omat vanhempani ovat eronneet ja koko lapsuuteni oli heidän riitojaan. Siksi käsitykseni avioliitosta ovat aika negatiiviset. Mutta rupesin aikani kuluksi seuraamaan noita kahta, jotka ovat kohdanneet aikoinaan yliopistossa ja ovat onnellisen oloisia.
Havaintojani:
He laittavat aina toisensa ykköseksi, pienissäkin asioissa. Jos tätini ojentaa miehelle ruokaa, hän antaa parhaat palat. Kun mies leikkaa kaksi palaa kakkua, tädilleni menee sokerinen koriste.
Kun he istuvat pöydässä, heidän jalkansa koskevat toisiaan.
He nauravat yhdessä. Kumpikin kiusoittelee toista, mutta ei ikinä ilkeästi. Niin kauan kuin muistan, tätini mies on aina nauranut katketakseen tätini jutuille - jotka ovatkin hauskoja.
Kumpikin on harmaantunut ja pyöristynyt. Tästä ei koskaan naljailla, vaan he taitavat aidosti nähdä toisensa yhä osakunnan kauneimpana ja komeimpana.
He eivät pidä mitään mekkalaa tai showta tästä kaikesta, vaan huomasin sen vasta, kun aloin seurata heitä. Heidän tapansa kommunikoida on kohtelia ja arvostava.
Tämä luo toivoa. Ehkä itsekin löydän joskus jotakin vastaavaa. Kadehdin serkkujani, kun he ovat saaneet elää noin tasapainoisessa ympäristössä. Totta kai kulisseissa voi aina olla jotakin, mutta en oikein usko. He vaan ovat täydelliset toisilleen.
Kommentit (45)
Respekti toista kohtaan on nr 🥇
Terv 30 vuotta naimisissa
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Noinhan se menee oikein. Kakki sujuu, kun asettaa puolison ykköseksi. Sitten kun tulee lapset niin automaattisesti molemmat asettaa lapsen ykköseksi. Näin homma toimii.
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?
Vierailija kirjoitti:
Kunnioitus toista kohtaan loistaa nykymaailmassa parisuhteissa poissaolollaan ja itsekkyys on vallannut tilaa. Mietitään omaa etua ja omaa napaa eikä toista ja yhteistä hyvää.
Minä värjään hiuksiani ja käyn sekä joogassa että salilla.
Mieheni on yhtä hymyä.
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Siis meillä myös, oli juuri tuollaista ekat 2 v, vähemmän siitä 2 v ja 6 v olen ollut miehelle vähiten tärkeää elämässä. Ero vireillä. Ehkä tuollaisen suhteen voi vielä joskus löytää. Mulla myös täti ja setä yhdessä teineistä asti, yhteiset lapset ja heillä edelleen tuollaista, nyt 70+
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?
Onko sulla lukutaidossa vähän ongelmia? Ymmärryksessä nyt vähintään on.
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitos
En kadehdi lihavia taviksia.
Sori siitä.
Seksi ..
Hmmmmm.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?Onko sulla lukutaidossa vähän ongelmia? Ymmärryksessä nyt vähintään on.
Haluat että miehesi nauraa jutuillesi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Siis meillä myös, oli juuri tuollaista ekat 2 v, vähemmän siitä 2 v ja 6 v olen ollut miehelle vähiten tärkeää elämässä. Ero vireillä. Ehkä tuollaisen suhteen voi vielä joskus löytää. Mulla myös täti ja setä yhdessä teineistä asti, yhteiset lapset ja heillä edelleen tuollaista, nyt 70+
Ovat lihavia?
Rakkaus näytetään kakun jaolla?
Sit pääsee kaasu ja naurattaa???
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lihavia vanhuksia????
Nauravat syödesssään kakkua???
Juu ei kiitosEn kadehdi lihavia taviksia.
Sori siitä.
Seksi ..
Hmmmmm.[/quote
En kiihotu lihavista pullan mussuttajista.
Mieheni käy kampaajalla joka 3 viikko.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?Onko sulla lukutaidossa vähän ongelmia? Ymmärryksessä nyt vähintään on.
Haluat että miehesi nauraa jutuillesi?
Ainiin, pitää vaan sanoa pieru kakka prööt niin heti miehet nauraa.
Minulla oli tuollainen parisuhde, kunnes ei sitten enää ollut. Edes keskinäinen kunnioitus ja rakkaus ei aina riitä, tai ne vaan voi kadota jostain syystä x. Meillä toisen henkilökohtaisesta kriisistä.
Meillä on tuollainen suhde. Voi olla puutteita ulkonäössä ja nykyisin painokin jo normaalin ylärajalla mutta aina jaksaa pitää toista ykkösenä.
Noita pieniä tekoja, hyvä esimerkki tuo kakkuplan jako - juuri tuollaisia arjen pikkujuttuja:) Kun menemme kahvilaan valitsemme eri kakkupalat, mieheni tietää mistä pidän. Hän maistaa vähän omastaan ja jättää sen sitten minulle koska hänen kalorinsa eivät lihota minua:D
Jaksamme 27v jälkeenkin nähdä asiat positiivisina ja nauramme paljon yhdessä, näin on selvitty hyvinkin vaikeista asioista
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Haluat harmaantua ja lihoa.
Ehkä miehesi ei halua?Onko sulla lukutaidossa vähän ongelmia? Ymmärryksessä nyt vähintään on.
Haluat että miehesi nauraa jutuillesi?
Kyllä, jos sanon jotain hauskaa. Samoin minä nauran mieheni jutuille jos ne ovat hauskoja. Ei ole kummankaan pakko nauraa jos juttu on huono.
Kunnioitus on kaiken a ja o. T: hopeahääpäivää tässä odotellessa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tollaisen parisuhteen just haluaisin. Sen, että tollaista on tai että ei ole, huomaa kyllä heti ulkopuolisena. Mulla ja mun miehellä oli pari ensimmäistä vuotta, nyt ei enää ole. Haluaisin sen takaisin.
Siis meillä myös, oli juuri tuollaista ekat 2 v, vähemmän siitä 2 v ja 6 v olen ollut miehelle vähiten tärkeää elämässä. Ero vireillä. Ehkä tuollaisen suhteen voi vielä joskus löytää. Mulla myös täti ja setä yhdessä teineistä asti, yhteiset lapset ja heillä edelleen tuollaista, nyt 70+
Ovat lihavia?
Rakkaus näytetään kakun jaolla?
Sit pääsee kaasu ja naurattaa???
Et sitten osaa poimia tekstistä mitään olennaista vaan ainoa jonka huomaat on kakun syöminen? Kuinka idiootti voikaan olla. Kuinka monta kertaa jouduit kertaamaan ysiluokan?
Kunnioitus toista kohtaan loistaa nykymaailmassa parisuhteissa poissaolollaan ja itsekkyys on vallannut tilaa. Mietitään omaa etua ja omaa napaa eikä toista ja yhteistä hyvää.