Oletko päässyt liiallisesta empatiasta?

Lainasin tänään 10e yhdelle onnettomalle kyläjuopolle, nuori tyyppi, asiallinen, eikä mikään rosvo, surkea elämäntilanne ollut jo yli 10 vuotta, alko-ongelmaa, ei kyvykkyyttä työelämään jne. Tuli kysymään, sanoi ettei ole moneen päivään syönyt mitään. Lupasi maksaa takaisin kahden viikon sisällä. Tiedän, ettei se kymppi mihinkään ruokaan mene, vaan kaljaan. Enkä usko, että saan kymppiäni takaisin (ei sillä että elämäni olisi siitä kiinni, luojan kiitos!), mutta haluaisin uskoa tämän ihmisen hyvyyteen ja toivon sitä. Surettaa vain tuollainen kohtalo. Joo joo, liikaa empaattisuutta minun puoleltani, tiedän kyllä. Olin valmis menettämään sen kympin jo sen antaessani, eikä tosiaan vaikuta talouteeni, joten sen puoleen ihan sama. Haluaisin vain nähdä tuossa ihmisessä jotain eteenpäin menoa, ottaisi itseään ehkä niskasta kiinni tai jotain (joo joo tiedän, on tyhmää sanoa kellekään "ota itteäs niskasta kiinni" ,tyhmää tyhmää tyhmää!), vaikka tiedän ettei niin tule tapahtumaan. Iloitsen jos saan kymppini takaisin, en siksi että saan rahani takaisin, vaan siksi, että haluan tuon ihmisen osoittavan olevansa luottamuksen väärti.