Asunnon omistussuhteet avoliitossa, neuvoja?

toinen puoli talosta periytyy miehesi sisaruksille. Onko kiva tilanne, kun talosta puolet on lähes tuntemattomilla sukulaisilla?



Eli menkää avioon!!!!

ellei ole avioehtoa

En haluaisi mennä naimisiin " hätiköidysti" vain tämän asian takia, koska suhteemme on vielä aika tuore. Onko siis kauhean hankalaa siisrtää puolia asunnosta minun nimiin vai kannattaako tosiaan odottaa se pari vuotta ja mennä sitten naimisiin? En vaan haluaisi heittää rahaa " hukkaan" nyt kun mullakin olisi mahdollisuus maksaa asuntolainaa. ap

Jos siis nyt saat asua ilmaiseksi?

" jos olettekin yhteisomistajia ja miehesi kuolee

toinen puoli talosta periytyy miehesi sisaruksille. Onko kiva tilanne, kun talosta puolet on lähes tuntemattomilla sukulaisilla?"



Jos mies nyt näiden parin vuoden aikana kuolee (ennen kuin menemme naimisiin) niin asunto menee todennäköisesti myyntiin ja miehen suku saa sitten sen miehen osuuden rahoista, tietenkin.

Ja siis maksan suuremman osuuden esim. ruokakuluista.



Jos siis erottaisiin niin miehelle jäisi omaisuutta, mulle ei. Ihan periaatteessa tämä ärsyttää koska mullakin olisi tulojen puolesta mahdollisuus saada asuntolainaa ja kartuttaa näin omaisuuttani.

ei puolet omaisuudesta automaattisesti siirry aviopuolisolle naimisiinmenon jälkeen, tänäpäivänä jokainen järkevä ihminen tekee avioehdon omaisuutensa turvaamiseksi juuri tuosta syystä ettei rahan takia naimisiin mennä

avopuolison nimiin? Lähinnä ton lainan takia ajattelin että onkohan kauheen hankalaa... ap

Meillä asunto on 100% minun nimissä kuten siihen otettu lainakin. Kiistatta hoidan myös lainaerät palkastani. Jälkikäteen asiaa ei voi kukaan riitauttaa. Meillä järjestely on näin ihan tietoisesti. Miehelle sopii ja väliäkö sillä, kun ei todellakaan ole tarkoitus erota. Jos menemme naimisiin, niin teemme avioehdon.

Jos eroatte, niin silloin sinulla ei ole omaisuutta. Saat kaupungin vuokra-asunnon nopeasti, mikäli teillä on lapsia. Muutenkin asiat lähtevät suttaantumaan nopeammin, jos sinulla ei ole omaisuutta. Esimerkiksi saat toimeentulotukea ja muutenkin heti kaikki tuet, jos sinulla ei ole lainkaan omaisuutta. Muutenkin erotilanteessa on selkeämpää, kun ei tarvitse pohtia, kuka omistaa mitäkin. Eroilla on tapana olla riitaisia. Kun tiedät siinä vaiheessa, että asunto on miehen, säästytte yhdeltä riidalta suoraan. Minä ainakaan en haluaisi nimeäni asuntoon vastaavassa tilanteessa.

Lisää mielipiteitä kuulisin mielelläni. Meillä ei ole vielä lapsia mutta toivottavasti parin-kolmen vuoden päästä olisi. Ja naimisiin ollaan ajateltu menevämme myös joskus parin vuoden päästä, mutta koskaanhan ei tiedä mitä tapahtuu. Mutta maksaisitko sinä (nro 17) vaan kiltisti suurimman osan juoksevista menoista (vaikka palkallasi olisi mahdollista maksaa lainaa) ja antaisit miehen kerryttää rauhassa omaisuuttaan?

mahdollisuus. Ota rohkeasti yhteyttä lakimieheen ja hoida paperiasiat kuntoon niin ei tarvitse eron tullen miettiä mitä jäikään tekemättä. Minusta tukiaisiin vetoaminen kuvaa hyvin tätä palstaa ja sen arvomaailmaa, yhteiskunnan pitää mahdollistaa kaikkien elämä.

Olet ihan oikeassa kun mietit tuota - olen pari avoeroa näöhnyt joissa toinen oli maksanut ruoat, matkat ja bensat ja toinen asunnon ja huonekalut. Siinä jää aika surkeaan asemaan kun eron tultua tajuaa olevansa asunnoton ja omaisuudeton. Minusta yksinkertaisinta olisi että laittaisitte tästä lähtien kaikki juoksevat menot puoliksi ja sinä alkaisit säästää rahaa omalle tilillesi. Asunnon omistussuhteiden muokkaaminen muutaman vuoden takia kuulostaa aika hankalalta - ja jos taas eroatte ennen naimisiin menoa, et ole ehtinyt lainaa makssa paljonaan pois. Eli sinulle jäisi pahimmassa tapuksessa käteen pelkkää lainaa (kun asuntojen hinnat kuitenkin ovat juuri nyt huippukorkealla ja voivat aika pianin alkaa laskea).



Tässä tapauksessa tediän tietnkin täytyy sitten naimisiin mennessä miettiä teettekö avioehdon; se taas riippuu lähinnä siitä miten paljon mies on jo asunnosta maksanut.