Mitä mieltä ihmisistä, jotka kutsuvat itsensä kylään?

Joitain melko tuntemattomia tyyppejä harrastuksista on kysellyt suoraan pääsyä kylään. 

Todella outoa ja miksi he eivät ensin kutsu omaan kotiinsa.

Meillä ei käy kuin lähiomaiset ja hyvin kauan tunnettuja ystäviä, pääasiassa kesäloma reisussa poiketen. 

Ei ole meilläkään koti edustuskunnossa ja ne jotka käyvät niin tietävät sen etukäteen jo. Kahvia on, aina jotain tarjottavaa ja vähintäänkin grilli makkaraa hiukopalaksi. 

Vierailija kirjoitti:

Siis oikeasti vai ainoastaan rupattelumielessä? Moni sanoo, että olisi kiva käydä teidän uudessa kodissa tms., mutta ei se tarkoita, että haluavat kylään, se on sellainen kohtelias fraasi.

Mulla on esimerkiksi kaveri, joka voi vain laittaa viestiä "mä tuun tänään kylään, käykö sulle kello 13?". Jos vastaa ettei sovi, niin siirtää vaan eteenpäin, mutta eitä ei ota vastaan. Äitini taas varasti vara-avaimeni veljeltä ja tulee sillä sisään välillä kun olen vielä nukkumassa.

Olisi hyvä että neuvottelee ajasta ja ajankohdasta. Ei silleen että "tuun ti klo 13, sopiiko". Asia on paljon pahempi, koska saattaahan toisellakin olla tekemistä ja kuormituksia.

Kyllä minua ahdisti kutsua itseni kylään hyvän ystävän ja puolisonsa kotiin, mutta tiesin miten käy, jollen itse tee itseäni tykö, yhteydenpito loppui kokonaan. No tiedänpä nyt ystävyyden arvon.

Vierailija kirjoitti:

En tykkää yhtään. Sovitut kyläilyt oikeiden ystävien kesken on kivoja eikä tarvitse pingottaa tarjottavan tai siisteyden suhteen, mutta silti vain sovitut.

Olen onnellinen että yllätyskyläilyt eivät enää ole yleinen tapa kuten nuoruudessani.

Aloittajan kirjoitti nimenomaan sovituista kyläilyistä, ei yllätyskyläilyistä. Jos ihminen kutsuu itsensä kylään, ei se ole yllätyskyläily.

Vierailija kirjoitti:

Vielä sen pistäytymisen kestää mutta entäs kun asut ulkomailla ja joku kutsuu itsensä viikoksi sun kotiin? "Tää on niin ihana paikka, tulen kyllä uudestaan heti kun pääsen".

Aaaarrgh...

Pitää sanoa, ettei sovi. Järkevät ihmiset ymmärtää. Toisaalta, jos olet sanonut, että tulkaa milloin vaan, kyläilijät voivat ottaa tosissaan eivätkä ymmärrä small-talkia ja sitä, että sanot niin vain kohteliaisuudesta. Koti on pyhä, ei mikään bedandbreakfast-paikka.

Kotini on minun kotini, ei kenenkään muun. Vieraita en sinne päästä!

"Mitä mieltä ihmisistä, jotka kutsuvat itsensä kylään?" Itse itsensä kylään kutsujat ja yllätysvieraat ovat todellisia moukkia, siis typeryksiä. Tämä on epäkohteliasta ja suoranaista kotirauhan rikkomista.

Miten aikuinen ihminen voi olla niin yksinkertainen, että hän ei osaa soittaa vähintään viikkoa aikaisemmin, jos haluaa kyläillä toisen kotona? Ajetaan autolla pihaan ja koputellaan ovella: "Tultiin kylään, kun satuttiin ajamaan tästä ohi". Tervemenoa! Ajakaa ohi ja äkkiä!!!

Yllätysvieraat ja itse itsensä kylään kutsujat ovat narsisteja ja rajattomia lokkeja. He haluavat ilmaiset kahvit, juomat ja ruokailut. Röyhkeimmät lokit haluavat jäädä jopa yöksi toisten kotiin, jotta ei tarvitse hankkia ja maksaa majoitusta. Tämä jos mikä on kotirauhan rikkomista.

Vinkki: Pidä oman kodin ulko-ovi lukossa äläkä avaa ovea. Yllätysvieraat lähtevät nopeasti eivätkä palaa takaisin.  Tai avaat oven ja kerrot, että teillä sairastetaan tarttuvaa oksennus- ja mahatautia koko perheen voimin. Kyllä yllätysvieraat lähtevät äkkiä!

Vieraiden kutsuminen kotiin motivoi tehokkaasti raivaamaan ja siivoamaan vähän paremmin. Tämä on se vierailujen toinen ulottuvuus ja ihan hyvä juttu. Koti vaatii lähes  jatkuvaa siivoamista ja raivaamista, joka ei ole  kovin kivaa mutta välttämätöntä. 

Vierailija kirjoitti:

Vielä sen pistäytymisen kestää mutta entäs kun asut ulkomailla ja joku kutsuu itsensä viikoksi sun kotiin? "Tää on niin ihana paikka, tulen kyllä uudestaan heti kun pääsen".

Aaaarrgh...

Tuttu mies toiselta paikkakunnalta 300 km päästä kutsuu itsensä kylään. En pystyisi yksiössä.

Aina jouduin itse itseni kutsumaan kylään, vaikka tekivät minusta kummin lapselleen, että pidettäisi yhteyttä.

No yhteyden pito käytännössä loppui jo kuusitoista vuotta sitten. En enää jaksanut kutsua itseäni heille kylään.

Noin toimii kaikki tuntemani ystävät ja suku.

Erikseen kutsutaan juhliin ja isompiin tapahtumiin.Jos oottelis kutsuja olis aika vaikeaa.Usein ystävä/sisarus soittaa,voinko piipahtaa tuon pullat Tai käyn pikaiseen ei edes kahvia jutellaan vain.

Pidän sitä moukkamaisena. Kutsutaan kylään kaikkia joita halutaan ja silloin, kun meille sopii. Eikä koskaan kutsuta itseämme mihinkään.

Olen aina pitänyt tätä normaalina käytäntönä.

Kun olin lapsi maalla, oli tapana että piipahdeltiin kylässä puolin ja toisin ex tempore, mutta ei taida olla kovin yleistä sielläkään enää. 

Lähipiirissä on yksi henkilö. Tosin ei tee sitä enää usein. Viimeksi ilmoitti onneksi hyvissä ajoin että on tulossa. Asia on vain ilmoitusluontoinen asia että "olen/ollaan tulossa".

Asuimme taannoin Hesan keskustassa. Kesäisin meillä oli vieraita lähes joka viikonloppu. Kaverit sieltä täält soittelivat,että tullaan ensi viikonloppuna yökylään ja lähdetään porukalla Lintsille ja Korkeasaareen. HUOH

Ihmiset olivat ihan kivoja, mutta liika on liika. Me ruokimme ja juotimme yms niitä perheitä.

Sitten muutimme 50 km päähän ja ne vierailut loppuivat😍

Mökin hankittuamme vain yksi näistä perheistä (pariskunta) ilmoitti tulevansa ohikulkumatkalla käymään ja se oli ihan kiva, kun ei ollut isoa sakkia passattavana.

Vierailija kirjoitti:

Mä kutsun itseni joskus kaverille tai sukulaiselle kylään. Saatan tekstata, että voisinko tullla käymään, tuon pullat. Ei tarvi siivota. Ja toisinaan viestittelen, että tulisitko meille. Usein sanon ajan jonka viivyn, esim tunniksi tai kahdeksi.

Oletan, että vastapuoli sanoo ettei sovi, jos ei halua mua sinne. Yleensä nämä ovat ex-tempore, ja musta on kivempi jutella kaverin luona tai meillä kuin kahvilassa tms.

Minusta ihan normaalia toimintaa kavereiden kesken.

Olet maanvaiva. Miksi et odota, että sinut kutsutaan?

Ilmeisesti parikymppiset ei muista tai tiedä mutta kyläily extempore oli ihan normaalia vielä 10v sitten. Maailma ja ihmiset on mennyt huonoon suuntaan ja epäsosiaalistuneet siinä ajassa todella paljon. Mun kaveripiirissä käytiin syömässä toisillamme kerran pari vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä minua ahdisti kutsua itseni kylään hyvän ystävän ja puolisonsa kotiin, mutta tiesin miten käy, jollen itse tee itseäni tykö, yhteydenpito loppui kokonaan. No tiedänpä nyt ystävyyden arvon.

Aito marttyyri. Kyllä minä niin mieleni pahoitin.

En tunne ketään tollaista. En tykkäisi, joten kaveruus loppuisi.

Aikoinaan maalla lapsuuteni kotiin pölähti milloin ketäkin. Ovesta vaan tulivat ja istuutuivat pöydän ääreen. Naapureita, sukulaisia, vanhempien tuttuja. Vanhimpana lapsena, tyttönä vielä, oli keskeytettävä touhunsa ja alettava kahvinkeittoon. Kyllä vitutti.