Lue keskustelun säännöt.
Kiinnyn kaikkeen, tavaroihin, paikkoihin, muistoihin...
24.03.2023 |
Joskus ihmisiinkin. He. Laitoin tänään roskiin ehkä 5-10 vuotta vanhan takin, en muista enää tarkkaan millon sen ostin. Takki sopi mulle väriltään hyvin, toi sellaista hehkua kasvoille. Se oli lämmin ja kivan mallinen. Se oli myös parista kohtaa jo rikki ja pinttyneen likaiseksi mennyt, joten nyt se lähti roskiin. Melkein itketti laittaa se pois. Rikkinäistä takkia. Ei voi kun pyöritellä päätään.
Kommentit (8)
Minä kierrätän kaikkea mitä en enää käytä ja jotain käyttökelvotonta menee roskiin. Ei kirpaise enää. Aluksi kyllä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos se vanha on jotenkin tutunoloinen ja turvallinen. Turvaa tuova, tuntee sen. Toisaalta takissa uusi voi olla puhdas ja raikas, riippuen mistä materiaali on. Jos on uusia esineitä, joku voi olla hetken maadoittamaton ja rahaa mennyt.
Vierailija kirjoitti:
Jos se vanha on jotenkin tutunoloinen ja turvallinen. Turvaa tuova, tuntee sen. Toisaalta takissa uusi voi olla puhdas ja raikas, riippuen mistä materiaali on. Jos on uusia esineitä, joku voi olla hetken maadoittamaton ja rahaa mennyt.
Onpa mielenkiintoinen näkökulma. Mulle on vähän heikko perusturvallisuuden hunne syntynyt lapsena, joten voisi hyvinkin selittää tuo tutun turvallisuus, miksi muutos on vaikeaa välillä, vaikka tmmöisessä järjellä ajatellen pieneltä tuntuvassakin asiassa, kuin yksi vaatekappale ja sen pois heittäminen. Ap
Mua harmittaa jo nyt, kun joudun kohta vaihtamaan autoni (23v) uudempaan. Varmaan itku pääsee kun romuttamon mies saapuu pihaan noutamaan uskollista palvelijaani. :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On tiettyjä esineitä joihin liittyy onnellisia muistoja eli ovat lahja joltakulta tai muutoin liittyvät tunnepitoisiin elämänvaiheisiin yms. Niistä luopuminen olisi hankalampaa. Suurin osa tavaroista ja esineistä on kuitenkin perus käyttötavaraa joihin ei liity sen kummemmin muistoja, eikä niistä luopuminen tuottaisi ongelmia.
Asuinpaikkaa merkittävämpää minulle ovat sosiaaliset kontaktit, enkä kiinny paikkaan, paikan takia. Nytkään en yleensä kutsu kotiani kodiksi, sillä en ole löytänyt täältä kodin tuntua, vaan lähinnä menneisyyden toistumaa ja surullisten tapahtumien toisintoa. Ei siis ole syntynyt positiivisia tunnemuistoja liittyen tähän asuntoon, asuinalueeseen tai heihin joiden kanssa olen satunnaisesti tekemisissä. Positiiviset tunteet sitovat ja kiinnyttävät ja ikävät kokemukset vieraannuttavat. Tarvitsisin niin vaihtelua, työn ja kontakteja muutoinkin, kuin kaupassa käyminen. Muutoin tämä paikka tuskin tulee tuntumaan kodilta vaikka asuisin täällä vuosikausia.
Jos on vähän ihmisiä, joihin on voinut kiintyä, niin kiintyy helpommin sitten tavaraan yms.
Riippuvuutta on niin monenlaista.