6-kymppisen äitini ihmeelliset tavat ihmisten ilmoilla...
En tiedä alkaako olla jotain varhaista vanhuudenhöperyyttä, vai sitä että on niin paljon yksinään eikä mukana työelämässä (on ollut sairauseläkkeellä jo yli 10 vuotta)
Käyn hänen seuranaan kerran viikossa kaupoilla, käymme ruokakaupassa, kirppiksellä joskus kiertämässä ja esim. kahvilassa istuskelemassa.
Mutta hiljalleen alkaa hävettää ja ärsyynnyn hänen kanssaan, vaikka samalla ärsyttää itseäni että ärsyynnyn ja häpeän rakasta äitiäni (yritän toki olla näyttämättä tätä äidilleni ja luulen suht hyvin onnistuvani, vielä..)
Esimerkkejä: äitini puhuu normaalisti hiljaisella äänellä, mutta alkaa pikkuputiikeissa ja esim kahviloissa jotenkin "esiintymään" välillä ja puhuessaan asiaa muka minulle, ryhtyykin yhtäkkiä kailottamaan, kun selkeästi haluaa että myyjä tai toiset ihmisetkin kuulisivat.
Tänään tämä kailotus alkoi kun alkoi kahvilassa kertoa ylpeänä kuinka käveli "ainakin 10 km lenkin hirveässä loskassa kengät märkänä ja kyllä on nyt pohkeet kipeät"
Samoin kaupassa, ostin tulostuspaperia kotiin, niin äiti alkaa kailottaa muka vitsikkäästi "etkös sinä työpaikaltasi saisi pöhnittyä tuota ihan ilmaiseksikin, heh heh"
Ja sitten kassalla kailotti, ihan aidosti hämmästyneenä "Mikä tää on?!" kun ostin uuden kuukautiskupin.
Okei, äiti ei varmaan oikeasti tiennyt mikä se on, mutta jotenkin tuo että pitää kailottaen kysellä, ihan kuin joku LAPSI.
Kaupassa ei osaa jotenkin ollenkaan kulkea itsenäisesti vaan hiippailee tiukasti kannoilla kiinni vaikka sanon että haen nyt tuon käytävän perältä sen-ja-sen, tarkoittaen ettei turhaan tarvi kävellä koko aikaa perässäni, voi odottaa sen aikaa ja katsella vaikka jotain muuta itselleen.
Onko teillä muilla samanlaisia äitejä...?
Kommentit (42)
6-kymppinen EI OLE VANHA.
Ihan ollaan työssäkäyviä. Äitisi on oma persoonansa. Antaa kaikkien kukkien kukkia.
Jos on höperö, niin johtuu jostain sairaudesta TAI on niin juoni että haluaa nähdä miten suhtaudut hänen pelleilyynsä.
Kuukupin käytön voit selostaa nätisti vaikka sitten kun viet hänet kotiin. On se minullekin vieras kapine. Netistä ihan näin hirveen vanhana 64-vuotiaana osaan etsiä tietoa. Näppärältä keksinnöltä muuten vaikuttaa :)
Yritähän nyt vaan sietää. Parikymmentä vuotta eteenpäin ja olet itse äitisi kopio, niin se monesti pakkaa menemään😅
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia.
No ei kyllä ole, jos olet valkolainen, mutta jos edustat kansallispukuisia, silloin on normaalia, että huudetan kaupassa ja muuallakin niin, että varmasti kaikki kuulee.
Suomessa ei saa kuulua eikä näkyä. Mä rakastan ihmisiä joista lähtee ääntä ja nauru raikaa.
Voisiko olla, että on hermostunut ja tunne tulee ulos kailotuksena. Jos hän viettää aikaa lähinnä kotona yksin, niin jotenkin ei enää osaa olla normaalisti ihmisten ilmoilla. Onko ap:lla havaintoa, onko äiti kauppareissujen jälkeen ikään kuin uupunut tai toisaalta ylivireessä? Jos jompikumpi, niin varmasti käytös on hermostuneisuutta.
Mä ainakin olen niin syntynyt väärään maahan, puhun kovalla äänellä ja ei hevon vi..... kiinnosta mitä muut ajattelevat.
Mene äitisi kanssa lähibaariin. Siellä hän saisi kailottaa mitä sylki suuhun tuo. Niin niissä tekee kaikki muutkin ja sinun ei tarvitse hävetä. Kenties mutsis löytäisi sieltä juttuseuraa muillekin päiville?
Vierailija kirjoitti:
Minäkin olen yli kuusikymmentä, ja en kyllä pidä ihan normaalina kuvailemaasi käytöstä. Ehkä alkavaa dementiaa?
Tuollainen huomionhakuisuus ei ole dementian oire. Jotkut ihmiset ovat sellaisia. Tunnen itsekin useita. Joillakin siihen liittyy halu nolata seurassa oleva henkilö, en tarkoita apn äitiä.
Miksi ei voi kirjoittaa kuusikymppinen? Tuo 6-kymppinen näyttää ääliömäiseltä.
Anteeksi, unohdin, että olen ääliöitten palstalla.
Poistun kiireesti.
Äitini 70- kymppinen eikä ikinä kailota mitään kaupassa jos yhdessä joskus käydään. Kummatkin kerätään mitä tarvitaan ja sitten mennään kassalle.
Mun nyt jo edesmennyt äitini oli tuollainen. Äiti oli rakas, mutta hänellä oli narsistisia piirteitä eli yksityisesti saattoi olla minua kohtaan ilkeä, julkisesti taas "esiintyi".
Vähän vaikea edes kuvailla... Tulee mieleen Hyacinth Bucket (Bukée)... Noin 25-vuotiaana tein päätöksen, että äidin kanssa en enää ostoksille lähde. Tätä oli edeltänyt pari todella raskasta ostosreissua. Esim. olimme ostamassa minulle kenkiä ja äiti piti itselleen tyypillistä show'ta myyjälle. Puhui siis ummet ja lammet heleästi nauraen ja välissä puhui minulle kuin lapselle ("koitappas näitä, ja voi noita sun sukkias, avaako äiti ne kengännauhat... kas noin"). Myyjäkin oli hämillään, kun ei tiennyt kummalle puhuisi. Todennäköisesti myyjä ajatteli minun olevan kehitysvammainen tms.
Noita vastaavia tilanteita oli jatkuvasti. Toisinaan hän saattoi kertoa jotakin hauskaa juttua, joka oli muka minulle sattunut (ei ollut) tai jonka minä olin kertonut hänelle (en ollut). Yksi pahimmista oli se, kun eräs sukulainen yllättäen kuoli ja äiti oli selvästi kiukkuinen/kateellinen kun kaikkien huomio oli kuolleessa sukulaisessa ja hänen perheessään. Hautajaisissa, muistotilaisuudessa äiti jutteli kaikkien kanssa, pitkään jopa papin kanssa kuin kyseessä olisi ollut vanha tuttu. Minä kuuntelin sitä show'ta nolona vieressä ja äiti häpeilemättä kertoi taas jonkin minuun liittyvän hassun sattumuksen, jota sitäkään ei ollut oikeasti tapahtunut.
se ny vielä puuttus että alakais kailottamalla juoruta jottai ite keksittyjä ilikeyksiä ja puutaheinää jostai toisesta vaikka naapurista jonka ehkä kokee joksikin vainoojaksi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihan normaalia.
No ei kyllä ole, jos olet valkolainen, mutta jos edustat kansallispukuisia, silloin on normaalia, että huudetan kaupassa ja muuallakin niin, että varmasti kaikki kuulee.
"Ei täällooo mittään, mennäää!
Kuulostaa otsalohkodementialta, joka muuttaa luonnetta. Voit olla itse samassa tilanteessa 30-40 vuoden kuluttua, koska tauti perinnöllistä. Kohtele siis äitiäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan samassa tilanteessa.
nimim. been there, omaisena
Ihana höppänä! Älä välitä ja turhaan nolostele :)
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa otsalohkodementialta, joka muuttaa luonnetta. Voit olla itse samassa tilanteessa 30-40 vuoden kuluttua, koska tauti perinnöllistä. Kohtele siis äitiäsi niin kuin haluaisit itseäsi kohdeltavan samassa tilanteessa.
nimim. been there, omaisena
Siis alkuvaiheen dementialta kuulostaa. Dementia kehittyy vuosikymmenenkin ennen kuin alkaa oireilla enemmän.
Miten hänen kuulonsa laita on, kun puhuu huutamalla? Usein kuulo alkaa heiketä vanhetessa, ja huonokuuloisuus on yksi dementialle altistava tekijä.
Tosi monesta tulee tuommoinen kailottaja vanhetessaan ja heittäydytään vähän niinkuin tahallaan pelleksi ja tietämättömäksi. Ehkä se kuuluu jotenkin siihen ikään? Ei jaksa ottaa enää itseään ja asioita turhan vakavasti.
Hauskalta äitisi kuulostaa, mutta kyllä mä ymmärrän tuon ärsyyntymisen. Oma äiti on vähän samantyyppinen ja itseasiassa lähestyy myös 60 v. Ehkä se helpottaa, että ei ne muut ihmiset sitä samalla tavalla koe, kun ei se ole niiden äiti 😃
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sullakin ongelmat. Sano vaan "rakkaalle" ädillesi, että turpa kiinni julkisilla paikoilla, sinulle ei saa puhua, koska olet olemattomalla itsetunnolla varustettu surullinen tossukka, joka häpeää ihan silkkaa olemassaoloaan.
Siis oikeasti, tuossa joutuu seuralaiset häpeämään, kun porukassa on yksi tuollainen sukulainen, kuin ap:n äiti.
Meillä sisarussarjassa kanssa tuollainen kailottaja ja saa kyllä hävetä. Yrittää vielä olla monesti tosi vitsikäs ja huutelee meidän asioita suureen ääneen vaikkapa kaupassa. Ei naurata.
Jotenkin tuntuu, että hän kuvittelee olevansa mukava ja avoin, kun huutelee meidän asioita niin, että varmasti kaikki ihmiset 20m säteellä kuulee , mitä tehdään.
Eikö se ole mistään itsetunnosta kiinni, vaan se on oikeasti kiusallista, kun vaikkapa jossakin sukujuhlissa kailotetaan asioita, jotka saa kaikki vaivaantuneiksi.
Olisi kyllä ihan kiva tietää, minkälaiset asiat saa kaikki vaivaantuneiksi. Olisiko kuitenkin niin, että lähinnä sinä vaivaannut? Tai jos se kailottaja on vaivaantunut, kun kaikki muut istuvat hiljaa ja tuijottavat kengänkärkiään ja siksi puhuu koko ajan? Itselläni yksi ulkomaalainen sukulainen, joka oikeasti vaivaantuu aina Suomessa sen hiljaisuuden takia, ja alkaa höpistä ihan mitä vaan, ettei koko ajan olisi hiljaista.
Kuusikymppinen sisareni on ollut tuollainen aina. Lisäksi haluaa nolata aina toisen paikoissa, joissa mahd. paljon ihmisiä esim. kaupan kaupoissa.