Pienet hautajaiset
Hyvin iäkkäänä kuollleella isälläni ei ole enää sisaruksia eikä muutkaan sukulaiset ole juuri olleet yhtedessä. Kaikki ystävät ja tuttavat ovat kuolleet jo aiemmin. Isä ollut monta vuotta hoitokodissa. Järjestämme hautajaiset pienellä porukalla, meitä jälkeläisiä tulee vain n. viisi. Kantajia ei ole, joten siksi tuhkaus.
Oletteko ikinä olleet näin pienissä hautajaisissa? Jotenkin harmittaa isän puolesta, kun on ollut pidetty ihminen ja paljon verkostoja, mutta nyt siis ei enää ole syistä, jotka kerroin. En kaipaa ilkeitä kommentteja.
Kommentit (47)
Äitini siunaustilaisuudessa oli 2, isäni ja minä. Pitävät silti koko tilaisuuden, oli papin puhe ja urkuri soittamassa ja laulamassa. Tuhkaus ja uurnan lasku myöhemmin.
Vierailija kirjoitti:
siunausta en tarvii kirjoitti:
tein testamentin että sairaalan kappelissa siunataan siitä suorraan polttoon. voin vielä vaihtaa tarviiko mitään siunausta TÄSTÄ ON TEHTY JOKU TABU. vaihdan sellaiseen että suorraan polttoon ei saa lepso kahvia juodakseen
Eikö sinulla ole läheisiä, jotka haluaisivat osallistua muistotilaisuuteesi?
Vaikuttaako kirjoituksensa perusteella siltä, että olisi 🧐?
Isän hautajaisissa meitä oli 10 pappi ja kanttori mukaan lukien. Monet hautajaiset nähneenä nuo olivat just isän näköiset ja lämpimät. Ei se vieraiden määrä oo pääasia.
Meillä kuoli 96v perheetön täti ja hänen hautajaisiinsa saapui vähän yli 50 vierasta - tai siis tuttuja ja sukulaisia. Hänkin oli ollut jo vuosikymmenen verran hoitokodissa, joten sieltä tuli hoitajia ja jopa muutaman hoidettavan omainen, tädillemmekin läheinen. Tuli entisiä naapureita, hoitolapsia jne. Oli tosin meistä itsestämme kiinni, että vaivauduimme ilmoittamaan ja kutsumaan paikalle, mutta niin täti sai näköisensä hautajaiset ja muistotilaisuuden.
Vierailija kirjoitti:
Näin olen itse toivonut. Vain lapset perheineen.
Näin meilläkin vietetty molempien vanhempien hautajaiset, minusta näin parempikin.
Itse olin hautajaisissa, jossa vainaja toivoi paikalle vain kaikkein läheisimmät. Meitä oli saattamassa tasan hänen nimeämänsä viisi läheisintä. Oli tosi kaunis ja intiimi tilaisuus. Ei yhtään tavan vuoksi paikalle tulijaa, etäisempää tyyppiä eikä yhtään ulkokultaista pönötystä. Pappi puhui tosi kauniisti, soitettiin musiikkia vainajan toiveen mukaisesti. Itse jopa mietin, että haluaisin itse samalla tavalla paikalle vain oikeasti ne rakkaimmat. Mitä sitä koko sukua kahvitetaan, jos oikeasti nähdään vain kerran 10 vuodessa.