Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miten ottaa yhteyttä adoptoituun veljen lapseen?
24.03.2023 |
Veljelläni on nyt parikymppinen lapsi, joka elää äitinsä ja isäpuolensa kanssa. Kyseinen lapsen äidin puoliso on myös adoptoinut lapsen. Veljeni siis lapsen oikea isä kuoli lapsen ollessa pieni joten en ole nähnyt lasta tämän jälkeen. Lapsen äiti ei halunnut olla tekemisissä meidän perheen ja suvun kanssa, mutta nyt kun lapsi on täysikäinen hän voi itse päättää asioistaan.
Kysymys kuuluukin, että miten kannattaisi ottaa yhteyttä tähän lapseen?
Kommentit (86)
Mistä tiedät että elää äidin ja isäpuolen kanssa jos et tiedä lapsesta mitään? Voi olla vaikka joku koditon narkkari, mieti haluatko sekaantua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitenkään. Hän etsii biologiset sukulaisensa mikälii häntä kiinnostaa
Vierailija kirjoitti:
Voit ilmoittaa että olemassa ollaan ja lapsi on tervetullut tutustumaan biologisen isän sukuun jos jossain vaiheessa tuntee siihen kiinnostusta. Muuta et voi tehdä.
Samaa mieltä! Ja jos sinulla on oikeaksi tietämäsi osoite, niin jonkunlaisen kirjeen kirjoittaminen aiheesta olisi varmasti paras tapa. Soittaminen on aika suoraviivaista eivätkä kaikki pidä puhelimessa puhumisesta. Hän voi sitten päättää, haluaako ottaa yhteyttä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että sillä äidillä on ollut hyvät syyt olla pitämättä teihin yhteyttä.
On tai ei ole, mutta sillä ei nyt ole enää merkitystä jos kerran poika on jo parikymppinen eikä holhouksen alla. Pojan päätös mitä tekee, ei äidin. Mistä sitä tietää vaikka pojalle ei edes olisi kerrottu adoptiosta. Sellaisiakin tapauksia on.
Siinäkään tapauksessa ei ole sinun asiasi adoptiosta kertoa.
Kyseessä on tyttö, ei poika.
En voi meillä koskaan olleen hyvät välit lapsen äitiin. Hänellä ja veljelläni oli oma elämänsä ja veljeni muutti kauas tämän naisen vuoksi. Veljen kuoleman jälkeen yritimme pitää yhteyttä, mutta lapsen äiti ei halunnut olla tekemisissä. En tiedä mitä lapselle on kerrottu meistä.
Kun lapsen äiti tapasi uuden miehensä alkoi lapsi pitää tätä isänään, vaikka tietääkin että tämä ei ole hänen oikea isänsä. Lapsen äidin mielestä oli parasta että tämä mies myös adoptoi lapsen. He myös vaihtoivat lapsen sukunimen. Meillä ei ollut siihen asiaan mitään sananvaltaa.
Haluaisin tutustua tähän lapseen, koska hän on kaikesta huolimatta veljeni lapsi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö tämä aikuinen lapsi olevansa adoptoitu? Ihan eri tilanne jos hänelle ei ole kerrottu. Silloin ei pitäisi lähteä ottamaan yhteyttä.
Mun mielestä taas päinvastoin. Kyseessä on aikuinen. Törkeää salata tuollainen asia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että sillä äidillä on ollut hyvät syyt olla pitämättä teihin yhteyttä.
On tai ei ole, mutta sillä ei nyt ole enää merkitystä jos kerran poika on jo parikymppinen eikä holhouksen alla. Pojan päätös mitä tekee, ei äidin. Mistä sitä tietää vaikka pojalle ei edes olisi kerrottu adoptiosta. Sellaisiakin tapauksia on.
Se on nimenomaan sen adoptoidun päätös. Ei jonkun entisen tädin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoittaisin paperikirjeen, kun kerran osoite on tiedossa. Hän voi sitten päättää, vastaako vai ei.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tyttö, ei poika.
En voi meillä koskaan olleen hyvät välit lapsen äitiin. Hänellä ja veljelläni oli oma elämänsä ja veljeni muutti kauas tämän naisen vuoksi. Veljen kuoleman jälkeen yritimme pitää yhteyttä, mutta lapsen äiti ei halunnut olla tekemisissä. En tiedä mitä lapselle on kerrottu meistä.
Kun lapsen äiti tapasi uuden miehensä alkoi lapsi pitää tätä isänään, vaikka tietääkin että tämä ei ole hänen oikea isänsä. Lapsen äidin mielestä oli parasta että tämä mies myös adoptoi lapsen. He myös vaihtoivat lapsen sukunimen. Meillä ei ollut siihen asiaan mitään sananvaltaa.
Haluaisin tutustua tähän lapseen, koska hän on kaikesta huolimatta veljeni lapsi.
Tietenkään teillä ei ollut mitään sananvaltaa toisen lapsen sukunimeen. Jeesus.
Kysehän ei ole sinusta ja sinun haluistasi, eikä tuo lapsi ole enää veljesi lapsi. Ja jos olitte vieraantuneita jo ennen koko lapsen syntymää, aika naurettavaa nyt kitistä hänen peräänasä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hän etsii biologiset sukulaisensa mikälii häntä kiinnostaa
Jos äiti onkin salannut lapselta että tämän isä onkin adoptioisä? Ei olisi ensimmäinen mäntti joka toimii niin.
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on tyttö, ei poika.
En voi meillä koskaan olleen hyvät välit lapsen äitiin. Hänellä ja veljelläni oli oma elämänsä ja veljeni muutti kauas tämän naisen vuoksi. Veljen kuoleman jälkeen yritimme pitää yhteyttä, mutta lapsen äiti ei halunnut olla tekemisissä. En tiedä mitä lapselle on kerrottu meistä.
Kun lapsen äiti tapasi uuden miehensä alkoi lapsi pitää tätä isänään, vaikka tietääkin että tämä ei ole hänen oikea isänsä. Lapsen äidin mielestä oli parasta että tämä mies myös adoptoi lapsen. He myös vaihtoivat lapsen sukunimen. Meillä ei ollut siihen asiaan mitään sananvaltaa.
Haluaisin tutustua tähän lapseen, koska hän on kaikesta huolimatta veljeni lapsi.
Muista nyt että tämä äiti josta negatiiviseen sävyyn puhut, on luultavasti yksi tärkeimpiä ihmisiä tälle lapselle. Älä ikinä mene haukkumaan ja arvostelemaan lapselle omaa äitiään. Ja tietenkään teillä ei ole mitään sananvaltaa lapsen asioihin, miksi olisi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Paikalla on selvästi joku, joka vimmatusti haluaa puolustaa omaa perhettään, ja pelkää kouristuksenomaisesti, että joku ottaa hänen lapseensa yhteyttä. Relaa ei vähän, jos teillä on välit kunnossa. Ja jos ei ole, katso itse sinne peiliin. Et omista lastasi!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei mitenkään. Hän etsii biologiset sukulaisensa mikälii häntä kiinnostaa
Jos äiti onkin salannut lapselta että tämän isä onkin adoptioisä? Ei olisi ensimmäinen mäntti joka toimii niin.
Ei ole salannut. Pojallahan on ollut bioisänsä sukunimikin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Paikalla on selvästi joku, joka vimmatusti haluaa puolustaa omaa perhettään, ja pelkää kouristuksenomaisesti, että joku ottaa hänen lapseensa yhteyttä. Relaa ei vähän, jos teillä on välit kunnossa. Ja jos ei ole, katso itse sinne peiliin. Et omista lastasi!
Ei sen entisen isän vieraantunut siskokaan siihen lapseen mitään oikeuksia omaa!
Vierailija kirjoitti:
Tietääkö tämä aikuinen lapsi olevansa adoptoitu? Ihan eri tilanne jos hänelle ei ole kerrottu. Silloin ei pitäisi lähteä ottamaan yhteyttä.
Tollo.
Lapsi elää oman äitinsä.
Mutta myöhemmin, ap:n veljen kuoltua, lapsen äiti on mennyt uusiin naimisiin.
Ja äidin uusi mies on adoptoinut lapsen.
Kyllä kai lapsella on oikeus tietää jotain myös oikean isänsä suvusta.
En hetkeäkään usko, että äiti on salannut lapselta, hänen oikean isänsä.
Kyllä sellainen pakostakin jossain vaiheessa lapselle.
Suomi on pieni maa.
Ap, odota että lapsi on täysi-ikäinen, ja mieti asiaa uudelleen.
Onko sinulla itselläsi lapsia, hänhän on lastesi serkku.
Anna olla. Se lapsi on sulle ihan vieras, ja sinä hänelle. Mitä oikein odotat? Sulla on joku haavekuva päässä miten lapsi juoksee halaamaan tätiään pitkän erossa olon jälkeen?
Laitat viestiä tytölle ja esität asiasi. Tyttö sitten itse päättää mitä tekee, emme me, eikä myöskään se äiti olla oikeita henkilöitä siihen puuttumaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulenpa, että sillä äidillä on ollut hyvät syyt olla pitämättä teihin yhteyttä.
On tai ei ole, mutta sillä ei nyt ole enää merkitystä jos kerran poika on jo parikymppinen eikä holhouksen alla. Pojan päätös mitä tekee, ei äidin. Mistä sitä tietää vaikka pojalle ei edes olisi kerrottu adoptiosta. Sellaisiakin tapauksia on.
Se on nimenomaan sen adoptoidun päätös. Ei jonkun entisen tädin.
Juu, on Tytön päätös, mutta kyseessä ei ole mikään entinen täti, vaan ihan hänen oikea biologinen tätinsä.
Vierailija kirjoitti:
Voit ilmoittaa että olemassa ollaan ja lapsi on tervetullut tutustumaan biologisen isän sukuun jos jossain vaiheessa tuntee siihen kiinnostusta. Muuta et voi tehdä.
Tämä on hyvä. Onhan sekin mahdollista, että veljesi lapsi haluaisi ottaa yhteyttä biologisen isän sukuun, mutta ei kehtaa tai uskalla. Tämä auttaisi siinä tapauksessa, mutta päätös olisi joka tapauksessa lapsen.
Alue: Aihe vapaa
On tai ei ole, mutta sillä ei nyt ole enää merkitystä jos kerran poika on jo parikymppinen eikä holhouksen alla. Pojan päätös mitä tekee, ei äidin. Mistä sitä tietää vaikka pojalle ei edes olisi kerrottu adoptiosta. Sellaisiakin tapauksia on.