Lue keskustelun säännöt.
Onko sellaisia naisia olemassa jotka tyytyvät yhteen mieheen elämänsä aikana?
Kommentit (40)
Minä. 55 vuotta tosi hyvää elämää. Näillä mennään loppuun asti.
Mummo 77
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko olemassa sellaisia miehiä, jotka eivät vaihda naisia kuin sukkia seksin takia?
Vierailija kirjoitti:
Ikäloppuna mummelina toivon kovasti, ettei meidän ikäihmisten "esimerkki" liimautua saman puolison iholle koko iäksi olisi enää periytyvää. Meidät kasvatettiin kilteiksi , vähän alisteisiksi, ja odotettiin pysyvän samassa suhteessa vaikeuksista huolimatta. Kun kerran yksiin mennään yhdessä pysytään- mentaliteetilla. Joten en laittaisi kovinkaan suurta painoarvoa ikäisteni ihmisten tarinoille, miten emme ole koskaan riidelleet ja aina tultu toimeen-parisuhdetarinoihin. Olen nähnyt niin monta suhdetta, joissa sopu syntyy toisen puoliskon asettaessa kaikki muut etusijalle kuin muistaisi myös miettiä miten itse voi ja jaksaa.
NIinpä toivon, ettei kukaan vain t y y d y olemaan kenen kanssa tahansa parisuhteessa.
Hyvin sanottu. Omassa suvussani on myös iäkkäitä naisia, jotka olisivat totisesti ansainneet paremman parisuhteen kuin mihin jäivät, koska ero tuntui häpeälliseltä ja mahdottomalta ajatukselta. Ei parisuhteen kesto ole mikään itseisarvo.
Tyytyminen on ankeaa. Ihminen kun tyytyy johonkin, niin eihän se silloin ole oikeasti onnellinen ja tyytyväinen. Esim. mä tyydyn tällä hetkellä asumaan omakotitalossa, kun muu perhe sitä haluaa. Mutta en ole onnellinen ja vihaan kaikkia pihatöitä jne.
Onneksi kuitenkin on tää asuminen se mihin joudun tyytymään eikä parisuhde. Paljon katkerampi olisin, jos pitäisi viettää vuosikaudet semmosen ihmisen kanssa jonka kanssa ei oo onnellinen ja tyytyväinen.
Minä 33v, naimisissa 10v. Olen onnekas.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen päättänyt, että jos joku mies haluaa mennä naimisiin kanssani, niin sitten sitoudun suhteeseen täysillä enkä lähde ellei ole pettämistä tai väkivaltaa.
Toistaiseksi kukaan vakavista suhteistani ei ole halunnut minuun sitoutua niin vahvasti, joten en minäkään heihin. Odotan vielä sitä Oikeaa ja kun sen löydän, niin pyrkimyksenäni on loppuelämän liitto myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ei nämä asiat ole valitettavasti pelkästään minusta kiinni. Yhden miehen nainen tarvitsee rinnalleen yhden naisen miehen.
Vierailija kirjoitti:
Ikäloppuna mummelina toivon kovasti, ettei meidän ikäihmisten "esimerkki" liimautua saman puolison iholle koko iäksi olisi enää periytyvää. Meidät kasvatettiin kilteiksi , vähän alisteisiksi, ja odotettiin pysyvän samassa suhteessa vaikeuksista huolimatta. Kun kerran yksiin mennään yhdessä pysytään- mentaliteetilla. Joten en laittaisi kovinkaan suurta painoarvoa ikäisteni ihmisten tarinoille, miten emme ole koskaan riidelleet ja aina tultu toimeen-parisuhdetarinoihin. Olen nähnyt niin monta suhdetta, joissa sopu syntyy toisen puoliskon asettaessa kaikki muut etusijalle kuin muistaisi myös miettiä miten itse voi ja jaksaa.
NIinpä toivon, ettei kukaan vain t y y d y olemaan kenen kanssa tahansa parisuhteessa.
Kenet on kasvatettu noin kun sinut....ja kenet ei. Minua ei ole kasvatettu olemaan liian kiltti, eikä varsinkaan niin etten voisi tehdä omia päätöksiä.. Kyllä sen nykypäivän erotilastoista huomaa, etteivät ihmiset enää pariudu loppuiäksi keskenään. Erotaanko liiankin helposti? Edelleen monella on se tarve saada status: naimisiin, lapsia jne. Mutta se on varmaa, ettei kukaan lähde siihen parisuhteeseen periaatteella että, erotaan sitten jos tulee joku hankaluus. Kyllä toivoa parisuhteen kestämisestä löytyy vielä nykypäivänäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Duuris kirjoitti:
On.on nykyäänkin..Ennen niitä olikin.Vaikeudet ei erottaneet.Sitkeät,sinnikkäät suhteet oli.Nykyaikaan..ei mikään kestä
Ahaa. Ilman suhteita ennen avioliittoa? Sitähän ap etsii.
Minä olisin mieluusti tavannut mieheni nuorena ja ketään muuta ei olisi enää loppuelämäni aikana tapailla! Valitettavasti piti tapailla 4 miestä ja yhden kanssa seurustellakin ennen kuin tapasin rakkaan puolisoni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Entä toisin päin? Odotatko tosirakkautta, ap?
Onko joku, joka ei odota?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
Vähän hölmö tuo ajatus yhden miehen naisesta. Ikään kuin se olisi naisen luonteenpiirre, joka saa parisuhteen toimimaan kuolemaan asti tai ei. Parisuhde on aina kahden kauppa, kaikkine muine vaikuttavine tekijöineen. Shit happens.
Kahden kauppa kyllä, mutta eron (tai puolison kuolema) jälkeen on ihan mahdollista tarkoituksella jäädä yksin, jos ei toista kumppania halua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen päättänyt, että jos joku mies haluaa mennä naimisiin kanssani, niin sitten sitoudun suhteeseen täysillä enkä lähde ellei ole pettämistä tai väkivaltaa.
Toistaiseksi kukaan vakavista suhteistani ei ole halunnut minuun sitoutua niin vahvasti, joten en minäkään heihin. Odotan vielä sitä Oikeaa ja kun sen löydän, niin pyrkimyksenäni on loppuelämän liitto myötä- ja vastoinkäymisissä.
Ei nämä asiat ole valitettavasti pelkästään minusta kiinni. Yhden miehen nainen tarvitsee rinnalleen yhden naisen miehen.
Eli et lähde jos olet onneton? Rakkaus loppuu? Rakastut toiseen? Yhteisiä mielenkiinnon ja tekemisen kohteita ei enää ole? Mies tekee jotain jonka johdosta menetät kunnioituksesi häntä kohtaan? Hän onkin ilkeä? Seksi ei enää suju? Mies alkoholisoituu? Et lähde, koska olet niin etukäteen päättänyt? Tyyydyt osaasi? Miksi?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäloppuna mummelina toivon kovasti, ettei meidän ikäihmisten "esimerkki" liimautua saman puolison iholle koko iäksi olisi enää periytyvää. Meidät kasvatettiin kilteiksi , vähän alisteisiksi, ja odotettiin pysyvän samassa suhteessa vaikeuksista huolimatta. Kun kerran yksiin mennään yhdessä pysytään- mentaliteetilla. Joten en laittaisi kovinkaan suurta painoarvoa ikäisteni ihmisten tarinoille, miten emme ole koskaan riidelleet ja aina tultu toimeen-parisuhdetarinoihin. Olen nähnyt niin monta suhdetta, joissa sopu syntyy toisen puoliskon asettaessa kaikki muut etusijalle kuin muistaisi myös miettiä miten itse voi ja jaksaa.
NIinpä toivon, ettei kukaan vain t y y d y olemaan kenen kanssa tahansa parisuhteessa.
Kenet on kasvatettu noin kun sinut....ja kenet ei. Minua ei ole kasvatettu olemaan liian kiltti, eikä varsinkaan niin etten voisi tehdä omia päätöksiä.. Kyllä sen nykypäivän erotilastoista huomaa, etteivät ihmiset enää pariudu loppuiäksi keskenään. Erotaanko liiankin helposti? Edelleen monella on se tarve saada status: naimisiin, lapsia jne. Mutta se on varmaa, ettei kukaan lähde siihen parisuhteeseen periaatteella että, erotaan sitten jos tulee joku hankaluus. Kyllä toivoa parisuhteen kestämisestä löytyy vielä nykypäivänäkin.
Kyllä mä ainakin lähdin. Ts. en mennyt kyllä naimisiin, mutta saimme kaksi lasta. Ajattelen todellakin, että jos suhteessa ei ole enää hyvä olla, lähden. Toki yritän koko ajan pitkin matkaa katsoa, ettei tule sitä tilannetta. Mutta kuitenkin se tuli. Eikä siinä mitään. En ole sen jälkeen ollut muidenkaan kanssa, siksi, ettei ole löytynyt ketään intohimon kohdetta ja mitään vähempää en kaipaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
Vähän hölmö tuo ajatus yhden miehen naisesta. Ikään kuin se olisi naisen luonteenpiirre, joka saa parisuhteen toimimaan kuolemaan asti tai ei. Parisuhde on aina kahden kauppa, kaikkine muine vaikuttavine tekijöineen. Shit happens.
Kahden kauppa kyllä, mutta eron (tai puolison kuolema) jälkeen on ihan mahdollista tarkoituksella jäädä yksin, jos ei toista kumppania halua.
Tietenkin, vaikka mikä on onneksi mahdollista. Olen itsekin ollut avioeron jälkeen jo vuosia ilman pysyvää parisuhdetta, ihan oman valintani johdosta.
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin tyytynyt, jos mies olisi tehnyt samoin.
Eli kun miehesi petti, sinäkin petit? Todella aikuismaista.
Itse en ole koskaan pettänyt, mutta puolisot on kyllä tehneet sitä enemmänkin. Pettäminen on naisille luontaista.
En tyydy, vaadin parisuhteelta ja olen valmis satsaamaan siihen itse. Jos ei tyydytä, täytyy harkita muuta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ikäloppuna mummelina toivon kovasti, ettei meidän ikäihmisten "esimerkki" liimautua saman puolison iholle koko iäksi olisi enää periytyvää. Meidät kasvatettiin kilteiksi , vähän alisteisiksi, ja odotettiin pysyvän samassa suhteessa vaikeuksista huolimatta. Kun kerran yksiin mennään yhdessä pysytään- mentaliteetilla. Joten en laittaisi kovinkaan suurta painoarvoa ikäisteni ihmisten tarinoille, miten emme ole koskaan riidelleet ja aina tultu toimeen-parisuhdetarinoihin. Olen nähnyt niin monta suhdetta, joissa sopu syntyy toisen puoliskon asettaessa kaikki muut etusijalle kuin muistaisi myös miettiä miten itse voi ja jaksaa.
NIinpä toivon, ettei kukaan vain t y y d y olemaan kenen kanssa tahansa parisuhteessa.
Kenet on kasvatettu noin kun sinut....ja kenet ei. Minua ei ole kasvatettu olemaan liian kiltti, eikä varsinkaan niin etten voisi tehdä omia päätöksiä.. Kyllä sen nykypäivän erotilastoista huomaa, etteivät ihmiset enää pariudu loppuiäksi keskenään. Erotaanko liiankin helposti? Edelleen monella on se tarve saada status: naimisiin, lapsia jne. Mutta se on varmaa, ettei kukaan lähde siihen parisuhteeseen periaatteella että, erotaan sitten jos tulee joku hankaluus. Kyllä toivoa parisuhteen kestämisestä löytyy vielä nykypäivänäkin.
Kyllä mä ainakin lähdin. Ts. en mennyt kyllä naimisiin, mutta saimme kaksi lasta. Ajattelen todellakin, että jos suhteessa ei ole enää hyvä olla, lähden. Toki yritän koko ajan pitkin matkaa katsoa, ettei tule sitä tilannetta. Mutta kuitenkin se tuli. Eikä siinä mitään. En ole sen jälkeen ollut muidenkaan kanssa, siksi, ettei ole löytynyt ketään intohimon kohdetta ja mitään vähempää en kaipaa.
Niin, juuri tuota tuolla kommentillani tarkoitin. Sinä lähdit, pystyit sen ihan itse päättämään. Mutta, erotaanko nykypäivänä liian helposti, se on se mitä itse mietin.
miäs kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyllä minä olisin tyytynyt, jos mies olisi tehnyt samoin.
Eli kun miehesi petti, sinäkin petit? Todella aikuismaista.
Itse en ole koskaan pettänyt, mutta puolisot on kyllä tehneet sitä enemmänkin. Pettäminen on naisille luontaista.
Poikien lukutaito on kyllä huolestuttavalla tasolla.
Kyllä, olen ollut tuon saman kanssa yli 50 v ja meillä on ihan kivaa edelleen.
Ikäloppuna mummelina toivon kovasti, ettei meidän ikäihmisten "esimerkki" liimautua saman puolison iholle koko iäksi olisi enää periytyvää. Meidät kasvatettiin kilteiksi , vähän alisteisiksi, ja odotettiin pysyvän samassa suhteessa vaikeuksista huolimatta. Kun kerran yksiin mennään yhdessä pysytään- mentaliteetilla. Joten en laittaisi kovinkaan suurta painoarvoa ikäisteni ihmisten tarinoille, miten emme ole koskaan riidelleet ja aina tultu toimeen-parisuhdetarinoihin. Olen nähnyt niin monta suhdetta, joissa sopu syntyy toisen puoliskon asettaessa kaikki muut etusijalle kuin muistaisi myös miettiä miten itse voi ja jaksaa.
NIinpä toivon, ettei kukaan vain t y y d y olemaan kenen kanssa tahansa parisuhteessa.