Onko sellaisia naisia olemassa jotka tyytyvät yhteen mieheen elämänsä aikana?
Kommentit (40)
Mun äiti. Kai se oli tavanomaisempaa ennen. Oltiin yhdessä vaikeuksista huolimatta.
Minä.
Nyt 54, 1 mies on. Ei muista kokemuksia enkä kaipaa.
Kyllä minä olisin tyytynyt, jos mies olisi tehnyt samoin.
Jos se eka ja yksi on hyvä, niin ei kai se oo mitään tyytymistä.
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti. Kai se oli tavanomaisempaa ennen. Oltiin yhdessä vaikeuksista huolimatta.
Siis sinä ja äitisi? Ei ihme, että oli vaikeuksia.
Joo, jos se on molemminpuolin niin.
Entä toisin päin? Odotatko tosirakkautta, ap?
Onko tyytyminen parisuhteessa siis hyve? Miksi?
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
En ole tyytynyt. Sehän tarkoittaisi sitä, että olisin koko ajan etsinyt parempaa.
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
Onko myös miehesi yhden naisen mies?
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
Vähän hölmö tuo ajatus yhden miehen naisesta. Ikään kuin se olisi naisen luonteenpiirre, joka saa parisuhteen toimimaan kuolemaan asti tai ei. Parisuhde on aina kahden kauppa, kaikkine muine vaikuttavine tekijöineen. Shit happens.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun äiti. Kai se oli tavanomaisempaa ennen. Oltiin yhdessä vaikeuksista huolimatta.
Siis sinä ja äitisi? Ei ihme, että oli vaikeuksia.
Höh, vanhemmat. Olivat. Ennen ei pienestä erottu. Mikään rakkauden ja intohimon katoaminen ei ollut syy erota niinkuin nykyään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ilmoittaudun! Tapasin mieheni, kun olin 15-vuotias, ja nyt olemme "vajaat kuusikymppiset" ja naimisissakin olemme olleet yli 30 vuotta. Luulen, että vaikka kuolema jossain vaiheessa erottaisi, en uutta miestä ottaisi.
Lestadiolainen tai muu uskovainen en kuitenkaan ole, vaan agnostikko. Äitini ja anoppini ovat myös yhden miehen naisia, tosin heiltä ovat puolisot jo kuolleet.
Onko myös miehesi yhden naisen mies?
On, ja tiedän tämän varmasti.
Olen tyytynyt. En kelvannut muille, joten näin on käynyt. Olen likemmäs 50.
Vanhemmiten ei enää jaksa / halua erota. Koska on tottunut puolisoon ja siinä on vanhuuden turva. Ei ole yksin kiva olla vanhana.
On.on nykyäänkin..Ennen niitä olikin.Vaikeudet ei erottaneet.Sitkeät,sinnikkäät suhteet oli.Nykyaikaan..ei mikään kestä
Ei ole tarvinnut "tyytyä". Hän valitsi minut. Vastoinkäymisiä on tietysti ollut vuosien varrella, mutta olemme niistä selvinneet. Seksi on edelleen meidän välillä mielettömän hyvää ja sitä harrastetaan usein. En kaipaa/tarvitse ketään muuta kuin mieheni. Olen kohta 60v nainen.
Lestadiolaiset naiset on sellaisia. Ala ap lestadiolaiseksi.