Vauva 9 kk ei nukahda, äiti ihan loppu. Vinkkejä???
Nyt tuli raja vastaan - enää en jaksa kun vauva ei nuku. Poika on 9 kk ja yöunille nukahtaminen on aivan mahdotonta. Tänään nukutin häntä 2 h 20 min!!! Päiväunet sujuvat hienosti vaunuissa, mutta yöllä kun pitäisi nukkua omassa sängyssä, ei kenenkään nukkumisesta tule mitään. Vauva heräilee vieläkin 5-6 kertaa yössä eikä nukkuisi kuin tissi suussa mun kainalossa.
Tein alussa sen virheen, että aloin nukuttaa poikaa rinnalla. Tämä on johtanut siihen, että hän ei osaa nukahtaa millään muulla tavalla kuin tissi suussa. Nyt korvatulehduskierteen myötä tilanne on pahentunut entisestään. Kun poika oli kipeä, en saanut häntä nukahtamaan kuin syliin. Ja nyt ollaankin sitten siinä tilanteessa että poikaa ei saa nukahtamaan enää millään, ei edes tissi suussa meidän sänkyyn. Lääkärissä kun käytiin korvia näyttämässä mainitsin asiasta, siis siitä että olen kipeää lasta nukuttanut syliin ja lääkäri meinasi että älä vaan opeta lasta sellaiseen, siitä on tosi vaikea oppia pois. Aina omaan sänkyyn nukkumaan jos siellä on tarkoitus yö nukkua. Niinpä.
Neuvolastakin sain ohjeita että lapsi laitetaan omaan sänkyyn nukkumaan, yöllä ei imetetä eikä seurustella jne. Kaikki nämä ohjeet kuulostavat tosi loogisilta ja hyviltä neuvoilta, mutta miten ihmeessä ne toteutetaan käytännössä???
Tänään iltana nukkumaan meno sujui näin. Klo 20 iltapesu + vaipanvaihto, yöpuku päälle, unisatu (meillä luetaan joka ilta sama runo), imetys meidän sängyllä, tutti suuhun ja lapsi omaan sänkyyn. Hyvää yötä, kauniita unia. Samalla hetkellä kun nostan lähes nukkuvan lapsen omaan sänkyyn, hän pongahtaa ylös. Laitan lapsen takaisin makuulle, tutin uudelleen suuhun, hyvää yötä ja kauniita unia - ja lapsi pongahtaa ylös. Tämä toistuu vielä muutaman kerran. Kyllästyn ja jätän lapsen istumaan sänkyynsä. Toivotan hyvää yötä ja lähden huoneesta. Pääsen metrin päähän ovesta kun itku alkaa. Takaisin, samat kommervenkit alusta. Joka ikinen kerta kun laitan lapsen maate, hän pongahtaa ylös. Jos pidän kiinni, alkaa itku. Jos lähden pois, alkaa itku. Lopulta ollaan siinä tilanteessa, että lapsi ei enää lopeta itkemistään, vaikka otan hänet syliin. Itku on hysteeristä.
Imetän uudelleen klo 21.30. Lapsi rauhoittuu, mutta itku alkaa uudelleen heti kun nostan hänet omaan sänkyyn. Otan syliin, hyssytän. Mikään ei auta. Lopulta klo 22.20 lapsi nukahtaa tutti suussa kainalossani meidän sängyllämme, eikä enää herää kun nostan hänet omaan sänkyynsä.
Olen kokeillut tassuttelua (tänäänkin). Periaate on ihan selvä - lapsi rauhoitetaan nukahtamaan itsekseen. Mutta miten ihmeessä lapsi rauhoitetaan, jos hän itkee hysteerisesti jo nähdessään sänkynsä? Jos en kerta kaikkiaan saa lasta pysymään pötköllään omassa sängyssä kuin väkisin kiinni pitämällä? Ja jos lapsi ei edes sylissä lopeta hysteeristä itkua?
Ja se lääkärisetä, joka sanoi että lapsi pitää laittaa omaan sänkyyn nukkumaan illalla on sydämellisesti tervetullut meille minä iltana hyvänsä laittamaan lapsen omaan sänkyyn nukkumaan. Minä en siinä onnistu.
Kommentit (12)
itsekin nukutin vauvan rinnalle aina 1-vuotiaaksi, mutta meille se ei ollut mitenkään virhe, vaan ihan toimiva ratkaisu. Mutta teidän ongelmiin:
- tuo ylöspomppaaminen kuuluu myös ikään, kun se nyt on opittu. Eli hyvin usein samanikäiset pomppaavat sängyssä ylös iltaisin noin 20 kertaa -oli heitä sitten opetettu nukahtamaan itse omaan sänkyynsä tai rinnalle.
- minusta olet ihan oikeilla jäljillä: tutut rutiinit, tutti ja omaan sänkyyn. Onko teillä koetettu tuota unipussia tai muuta, ettei se lämpötila muuttuisi, kun lasta laitetaan omaan sänkyyn?
- nukkuuko muuten yönsä vai vaatiko rintaa vielä kesken yön?
- onko huoneessa valoja? Jokin pieni yövalo? Onko lapsella mitään muuta " turvaa" kuin tutti? Unirätti? Silloin nukahtamisen voisi assosioida siihen eikä niinkään rintaan?
Meilläkin on yöllä heräilyongelmaa, mutta nukahtaminen alkaa pikkuhiljaa sujua. Pojallani on nyt ikää 11kk. Poika nukahti pienempänä vain kantamiseen, eli illat (ja usein yötkin) kannoin poikaa olkapäällä, hän kun ei suostunut nukahtamaan makuuasennossa! Kokeilin nostaa pinnasängyn päätyä ylemmäs, ja se auttoi hiukan makuulleen jäämiseen. Pikkuhiljaa poika alkoi suostua jäämään hetkeksi sänkyyn tutin ja tuttipullon kanssa, ja sitten siihen että äiti siirtyi makuulleen viereen, kunhan pidän kädestä. Hänen sänkynsä on kiinni meidän parisängyssämme, niin että poika näkee minut pinnojen välistä, ja voin pitää häntä kädestä. Ja nukkumaanmenon myöhästyttäminen auttoi myös nukahtamiseen, klo 20 aikoihin poikaa on turha yrittääkään nukuttaa, mutta klo 22-23 aikoihin nukahtaminen saattaa olla hyvinkin nopeaa!
Eli meillä mennään nukkumaan näin: Iltapuuhat n. klo 20.30-21.30. Puuroa annan niin paljon kuin poika vaan syö. Sitten rauhallista leikkiä, sylittelyä, joskus hiljaista lauleskelua. Sitten laitetaan maitoa pulloon, ja mennään yhdessä pinnasängyn luo. Sitä on kovasti " opiskeltu" että pinnasänky on kiva paikka, siellä saa välillä leikkiäkin, juoda maitoa, äiti on vieressä jne. Poika laitetaan makuulle, toivottelen hyvät yöt ja annan heti tuttipullon suuhun, tai muuten alkaa itku. Olen vieressä, silittelen ja rauhoittelen syönnin ajan. Usein poika on jo syötyään niin väsynyt, että riittää kun vaihdan pullon tilalle tutin ja annan unilelun käteen, niin uni jo tulee. Olen vieressä jonkin aikaa, pidän tuttia paikallaan, pidän kiinni kädestä, silitän tai tassuttelen jos levoton liikehdintä alkaa. Jos alkaa itkeä, yritän rauhoitella sängyssä. Jos itku muuttuu hysteeriseksi, ja poika alkaa nousta ylös ja kaatuilla holtittomasti, otan syliin ja kannan hetken. Sitten taas kokeillaan sänkyyn jäämistä tutin kanssa. Yleensä nukuttaminen kestää nykyään alle tunnin!
Mutta se yöheräily... Meillä herätään n. 4-10 krt yössä, ja sen takia olen itse ihan loppu... Viimeviikolla yöunet olivat parin tunnin luokkaa, ja minun on vaikeaa saada enää nukahdettua ihan siksi että olen niin pohjattoman väsynyt! Ja heti kun nukahdan, poika itkee...
Taisipa tulla vähän sekavaa tekstiä. No, sekava on olokin, niin paljon väsyttää! Juuri äsken piti vauvaa kolmatta kertaa tänäyönä rauhoitella, itse en ole vielä nukkumaan päässyt. En tiedä oliko tästä nyt mitään apua, varsinkaan jos vauvasi ei huoli pulloa/tuttia. Kovasti jaksamista sinulle!
Meilläkin poika 10kk heräilee jatkuvasti öisin ja tätä on jatkunut jo kohta 2kk.
On yritetty vierottaa yötissiltä jo pari viikkoa , mutta heräilyyn se ei ole auttanut.
Neuvolassa vihjaistiin, että imetyksen lopettaminen kokonaan auttaisi. Itse tykkänn imettää mutta toisaalta olen jatkuvasti täysin uupunut, kiukkuinen ja henkisesti finaalissa.
Olisiko aika lopettaa imetys ? Mitä mieltä muut ovat ? Onko kokemuksia ?
Eli meillä reilu 7kk kaksospojat, jotka ei tätä ennen olleet nukkuneet koskaan. Me tehtiin se virhe, että nukutettiin pullon kanssa ja siitä ei sitten meinattu päästä millään eroon. Tassuttelut ja kaikki kokeiltiin ja nukutettiin joinain iltoina pitkään ja hartaasti.
Kunnes päätin, että siihen tulee loppu ja tehtiin strategiassa täyskäännös. Netistä löysin sekä suomalaisilta että ulkomaisilta sivuilta suosituksia Dr Richard Ferber nimisen hepun unikoulusta. Itse olin aiemmin vannottanut, että en huudata yhtään ylimääräistä sekuntia ja tassuttelu on aina parempi. No, kuitenkin meillä tassuttelu johti siihe, että pojat huusivat heti kun tassu lähti eli olivat ehdollistuneet pullon sijasta nukahtamaan silittelyyn - ojasta allikkoon. Niin ja heräsivät varmaan 100 kertaa yössä.
Tosiaan tämä dr ferberin unikoulu menee tiivistetysti niin, että etsitään se nukahtamispulma. Meillä ongelmana oli se, etteivät pojat osanneet nukahtaa itsekseen, vaan tarvitsivat siihen apua.
Ensimmäisenä unikouluiltana tehtiin kaikki rutiinit kuten tavallisestikin. Lopuksi pojat laitettiin sänkyhinsä ja sanottiin hyvät yöt ja poistuttiin huoneesta. Tästä alkoi luonnollisesti kamala huuto. Odotettiin huoneen ulkopuolella 3 minuuttia ja mentiin vähin äänin ja vähäeleisesti takaisin. Sanottiin uudelleen hyvät yöt, rauhoiteltiin vähän ja laitettiin tuttia suuhun ja uniriepua kainaloon. Ja huolimatta siitä kuinka kovaa pojat huusivat, lähdettiin parissa minuutissa pois huoneesta.
Odotettiin seuraavaksi 4 minuuttia ja taas takaisin huoneeseen pariksi minuutiksi rauhoittelemaan, mutta ei nostettu poikia ylös syliin eikä puhuttu kuin muutama sana. Taas ulos ja sitten 5 min odotus. Pari minuuttia huoneessa ja sitten 5min - 2 min rytmiä niin kauan kunnes lopulta rauhottuivat ja nukahtivat. Ensimmäisenä yönä konsertointi kesti puolesta tunnista reiluun tuntiin, seuraavana yöä alle puoli tuntia ja kolmantena yönä jäivät nukkumaan niille sijoilleen ja nukkuivat ensimmäistä kertaa elämässään yön läpi.
Nykyään osaavat jäädä sänkyyn itsekseen. Vetelevät soittorasioista itselleen musiikkia ja juttelevat pinnasuojan kaniinikuvioille kunnes nukahtavat.
Tuntuu, että kaikki kävi tosi helposti, vaikka ekat yöt oli rankkoja ja sydäntä särki kuunnella huutoa. Olen sitä mieltä, että pieni huudatus oli kuitenkin meille kaikille parhaaksi..
Ferberin unikouu muuten ehdottaa noudattamaan seuraavaa rytmiä:
1. yö: 5min - 2min rauhottelu- 10 min- 2min rauhottelu ja loppuyö 15 min kunnes rauhottuu
2. yö: 10min-2min-15min-2min-20min
3. yö 15min-2min-20min- 2min- 25min jne
Aina 75 minuutina huudatukseen asti.
Meistä toi 10 minuuttiakin oli liian pitkä aika kerrallaan huudatettavaksi, joten modattiin toi unikoulu meille sopivaksi eli 3, 4 ja 5 min pätkät.
Kirja on nimeltään Solve Your Child' s Sleep Problems (The complete practical guide for parents) ja kirjoittaja siis Dr Richard Ferber
Tilasin kirjan Amazon UK:sta. Maksoi toimituksineen päivineen 12¿ ja tuli parissa päivässä.
http://www.amazon.co.uk/Solve-Your-Childs-Sleep-Problems/dp/0863181228/…
Ainakin meillä kannatti, vaikka nämä unikoulut on aina niin koulukunta kysymyksiä :)
Luulen, että ainoa keino on kerta kaikkiaan kova päätös ja tinkimätön johdonmukaisuus. Meillä ei näitä nukahtamiskriisejä ole, mutta me on kyllä käyty iltäkäminöidenkin aika -pisimmillään se pinniksessä kiljuminen kesti 1,5h ennen unen tuloa...
Tuli mieleen sellainen, että entä jos yrität nukuttaa lastasi liian aikaisin? Entä jos hän on iltavirkku ja toi klo 20 on liian aikaisin? En siis tiedä tilannetta, mutta jos hän on klo 20 ihan virkeä ja haluaa vain pomppia sängyssä niin voisithan siirtää unille menoa klo 21.
Me ei olla otettu nukkumaan menoon yhtään ylimääräistä numeroa. Pyjama laitetaan siinä 20-20.30 (vähän peilataan, miten väsynyt poika on) maissa, samalla iltapesut. Sitten vellipullo syötetään sylissä, sen jälkeen poika sänkyyn, valot pois ja ovi kiinni. Poika jää sänkyyn hereillä ja nukahtaa itse. Joskus lauleskelee ja kulkee pitkin sänkyä. Huoneeseen ei kuitenkaan mennä, vaikka se pomppis siellä tasajalkaa (kuten usein tekeekin) ja viimst vartin päästä poika on nukahtanut itsekseen. Poika nyt 9kk.
Ainoastaan, jos alkaa huuto niin mennään. Silloin ei sanota mitään, laitetaan poika selälleen, peitto päälle ja tutti suuhun ja välittömästi pois huoneesta -myös siinä tapauksessa, että huuto vain yltyy kun laitetaan selälleen. Jos huuto jatkuu (nykyään erittäin harvinaista) niin odotetaan pari minuuttia ja taas käydään. Ei sanota mitään, ei oteta poikaa syliin tms... selälleen, peitto päälle, tutti suuhun ja ulos huoneesta. Näin meillä toimittiin myös silloin kun nukkumaanmeno oli yhtä huutoa eli järkkymättömän tiukasti, vaikka sitä huutoa oli vaikea kuunnella. Me ei myöskään pystytty 15minsaa huudattamaan vaan yleensä se 5min oli maksimi.
Tiukkuudesta on ollut sii hyötyä, koska nyt pojan nukkumaanmeno on täysi " kivuton" ohjelmanumero, eikä aiheuta harmaita hiuksia kellekään.
Siis ei kai muuta ratkaisua ole kuin hyvin johdonmukainen unikoulu, ilman yösyöntejä. Tunnusta itsellesi jos et pysty olemaan tiukkana ja olet taipuvainen joustamaan säännöistä. Meillä unikoulua pitää isä, minä en kykene olemaan riittävän johdonmukainen. Jos lapsi alkaa itkeä heti sänkyyn laiton kanssa, niin sitten kai hänet rauhotetaan (mahd. vähällä) ja sata kertaa. Väitän, että kyllä parissa tunnissa väsyy...
Meillä samaa ongelmaa, tyttö kohta 9 kk ja aina on rinnalle nukahtanut. Nyt on sit jo kaks kuukautta kärsitty huonoista öistä. Nukahtaminen on vaikeeta ja yöllä herää noin tunnin välein. Eikä muuten halua rauhoittua paitsi sitten, kun saa tissin suuhun.
Mietittiin ensin unikoulua, mutta ei haluttais huudattaa tyttöä yksin. Eli meillä on nyt kokeiltu kaks yötä näin: Normaalit iltarutiinit siinä ennen yhdeksää. Rintaa olen antanut viimeisen kerran siinä seitsemän aikaan. Kun ollaan valmiita siirtymään nukkumaan, niin tyttö kannetaan sänkyyn. Tuttia meillä ei ole, eikä pulloa. Ei ole koskaan huolinut. Tyttö nostaa heti hirveän metelin, kun huomaa joutuneensa sänkyyn. Siinä sitä kuitenkin pidetään sängyssä makuuasennossa, vaikka kovin yrittää nousta seisomaan. Eli peitto tiukasti ympärille ja siitä kiinni. Ei tietysti niin tiukkaan, et tarvittaessa toinen pääsee ylös. Mut niin jämäkästi, et tyttö tietää idean. Ekana iltana huudettiin puoli tuntia, viimeksi vaan 10 minuuttia. Mut koko aika ollaan vieressä, kunnes nukahtaa. Ei vaan oteta syliin, eikä sen paremmin jutella. Kädestä yleensä silittelen hiljaa.
Ensimmäinen yö meni suht kivasti, heräsi vaan muutaman kerran ja taas rauhoitettiin sänkyynsä. Viime yönä heräsikin sitten kahden tunnin välein, mutta on sekin parempi kun tunnin välein. Heh.. Ja yöllä ei sit enää ruokinta pelaa. Kun ei kuitenkaan ole nälästä kysymys.
Meidän neidillä on kyllä niin hirveä kehitysvaihekin menossa, ettei mikään ihme, et vaikuttaa uniin. Hampaita tulee tiuhaan tahtiin, ottaa jo muutamia askeleita ilman tukea ja jutellakin pitäisi. Ehkä tää meno joskus rauhottuu... Sitä odotellessa...
Tsemppiä kaikille samojen ongelmia kanssa kärsiville!
Jansku
Ja tosiaan kokeiltiin tassutukset ja kaikki muut konstit, mutta ainoa joka auttoi oli imetyksen lopettaminen kokonaan, kun vauvan oli 10kk. Meillä vauva jopa välillä nukahti tassutteluun iltaisin, mutta heräili sitten vähintään kahden tunnin välein eikä nukahtanut ilman imetystä, jos silloinkaan. Tuttia ei koskaan huolinut eikä minkäänlaista unirättiä.
Söi tuossa 10kk-iässä jo hienosti kiinteitä (puuroa illalla) joten nälkä ei voinut olla eikä ollu kipeä. Vieressä ei nukkunut sen paremmin kuin omassa sängyssään.
Lopulta olin niin poikki, kun meidän alle 3v esikoinenkin alkoi heräillä, että jotain oli pakko tehdä. Meillä tätä heräilyä 2h välein oli tässä vaiheessa jatkunut jo 8kk. Niinpä päätin lopettaa imetyksen. Ekana yönä vauva heräili parin tunnin välein, nousi ylös pinnoja vasten seisomaan ja itki kerran jopa 20min putkeen, mutta tokana yönä heräili enää vain pari kertaa ja itki max. 5min. Itse olin kokoajan samassa huoneessa, mutta makailin omassa sängyssä enkä puhunut/katsonut vauvaa. Kolmantena yönä vauva nukkui ekan kerran elämässään 9h putkeen ja sen jälkeen alkoi nukkua hyvin! Tietty yhä heräili silloin tällöin, mutta tassutus sitten jo auttoi.
Itselleni oli tosi haikeaa lopetta tuo imetys noin, mutta mikään muu ei toiminut. Olimme siis kokeilleet kaikkea! Tuossa vaiheessa vauva onneksi sai jo syödä hapanmaito tuotteita sekä aloin keittää maidon korvikkeeseen sillä kesti viikkoja ennen kuin suostui juomaan korviketta nokkamukista (pulloa ei koskaan huolinut).
meillä nyt ikää 7kk ja yöt olleet kauheita 4kk iästä lähtien. varsinaista unikoulua ei olla jaksettu pitää kun ollaan niin puhki ja on kaksi isompaa sisarusta joiden unet kärsisi siitä huutamisesta. Olen ajatellut myös lopettaa imettämisen kokonaan, kun tuntuu et se olisi ainut ratkaisu. Tyttömme käy kyllä nätisti omaan sänkyyn illalla nukkumaan mutta sitten heräillään tunnin tai kahden välein koko yö. Puolille öin riittää kun käy laittamassa tutin ja vähän taputtelemassa mutta sitten ei enää auta muu kuin tissi ja viereen pääsy. On yritetty kaikkea ja huutaakin jaksoi kaksi tuntia kun yritin olla tiukkana yhtenä yönä. Kokeilimme myös omaa huonetta mutta sitten piti juosta koko ajan siellä ja vähäinenkin torkahtelu omalta osalta katosi. Korviketta ei huoli päivällä mutta yhtenä yönä veti pullollisen kun oli huudellut jonkin aikaa, joten ajattelin voisiko sittenkin olla nälkä vaikka kiinteitä menee hyvin ja illalla vielä puurokin?
Sekavaa sepustusta mutta kun pää on niin jäässä että huh huh...
Voimia, voimia meille kaikille!
Ei meillä mikään vielä ole nukkumisen suhteen muuttunut, mutta helpottaa kuulla että muilla on samanlaista. Välillä nimittäin tulee kyllä jo syyllistettyä itseä ja mietittyä että mitä ihmettä olen tehnyt väärin...
Tuossa ekassa viestissä kirjoitin lähinnä nukahtamisongelmista, mutta kyllä meillä myöskin heräillään yöllä, varmaan n. 5 kertaa yössä. Yleensä olen niin unessa itse etten kerta kaikkiaan jaksa tehdä muuta kuin ottaa pojan kainaloon ja antaa tissiä, koska sillä se hiljenee helpoiten. Melkein aina nukahdan kun vauva syö. Jossain vaiheessa sitten herään ja yritän laittaa nukkuvan pojan takaisin omaan sänkyynsä. Poikkeuksetta hän herää ja alkaa itkeä, jolloin annan taas tissiä jotta saisin nukuttua. Kiva kierre!
Ei kai tässä auta muu kuin lopettaa imetys, jos se kerran on muillakin auttanut. Huudattamaan en kyllä pysty.
Koitetaan kaikki jaksaa. Kaipa ne viimeistään kouluikäisinä jo osaa nukkua. :)
meillä poika 9kk pelkää pimeää, ja meillä onkin makuuhuoneessa sellainen yölamppu jonka valoa voi säätää, nukkumaan mennessä valo on himmeällä, ja kun itse menen nukkumaan, sammutan kokonaan.
jos ja kun poika herää yöllä, jätän valon himmeälle jos ei rauhoitu tutille.
tuosta rutiinista, meillä mennään nukkumaan yhdeksältä, aikaisemmin ei onnistu, liian virkku, ennen sitä syödään puuro keittiössä, vaihdetaan vaippa ja yövaatteet ja juodaan maito pullosta sohvan nurkassa, makuuhuoneessa ei syödä. yöllä meillä ei ole koskaan syöty, paitsi 2kk iässä jolloin vielä imetin. nyt en enää.
yöllä kun poika heräilee, varsinkin nyt kun liikkuu enemmän, laitan tutin suuhun, jos heräily jatkuu tai ei nukahda ollenkaan, nostan viereen, mutten tarjoile mitään enkä juttele, valot on himmeällä, joskus poika nukkuu aamuun asti vieressä, toisinaan herään hetken päästä ja nostan pojan takaisin pinnasänkyyn.
kokeilisin sinuna yöimettämisen lopettamista, kaikenlaista muunkin tarjoilun lopettamista sänkyyn ja makuuhuoneeseen ylipäätään, tuhtia iltapalaa juuri ennen nukkumaan menoa ja hieman myöhäisempää nukkumaan menoa, esim. vaikka yhdeksältä.
kylvettämisellä on sanottu olevan rauhoittava vaikutus, ja ainakin meillä on huomattu että uintiretkien ja kylvyn jälkeisenä yönä nukutaan kuin " tukit" .
voimia ja kokeile rohkeasti kaikkea.
Voi kun osaisikin sanoa mistä nyt kiiskastaa :/
Meillä kokeiltiin koliikkiin nämä keinot: vaunuihin myös yöunille, sitteriin hytkyttely, syliin keinuttelu, tissille nukuttaminen, liinaan nukuttaminen. Näistä parhaiten toimi liina. Sitten jossain vaiheessa alkoi heräillä kuitenkin kun liinasta siirsi omaan sänkyyn... Otettiin käytännöksi nukuttaa syliin vienon telkan ääneen ja hämärään valaistukseen, omassa unipussissaan. Unipussi piti saman lämpötilan siirtovaiheessa ja tepsikin hyvin. Nopealla tahdilla alettiin siirtämään nopeammin omaan sänkyyn. Tyyliin 1, iltana annettiin nukkua 1h sylissä, sitten 45min, 30min, 15min, 5min ja lopulta vain nukahti syliin ja horroksessa siirrettiin omaan sänkyyn. Muutaman kerran piti ottaa takapakkia, mutta näin kuitenkin jotensakin selvittiin. Tälllöin oli kyllä kyse 4kk ikäisestä vauvelista joka ei osannut ponnistaa seisomaan sängyssään vaikka olisi availlutkin silmiään.
Minä kokeilisin kaikki mahdolliset tavat, epätavallisetkin ja sellaiset joita neuvola ei todellakaan suosittele, kunhan vain saatte edes joskus nukuttua!
Tsemppiä ja hermoja siis!