Kuinka kehitätte itseänne päivittäisessä elämässänne?
Miehille usein sanotaan, että pitäisi kehittää itseään, mutta mielestäni se on turhan pitkä projekti .
Miten te naiset kehitätte itseänne?
Kommentit (25)
Katson jalkojeni väliin ja totean ettei ole tarvetta kehittää
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Vierailija kirjoitti:
Katson jalkojeni väliin ja totean ettei ole tarvetta kehittää
Katso myös sinne korvien väliin.
Opiskelen persoonallisuushäiriöistä ja lenkkeilen.
En kehitä koska olen täydellinen jo sellaisena kuin olen.
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Tai sitä että vanhempasi ovat verkostoituneet riittävästi. Itse voit olla millainen tahansa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katson jalkojeni väliin ja totean ettei ole tarvetta kehittää
Katso myös sinne korvien väliin.
Onko toteutus ideoita? Röntgenillä vai miten?
Liikun, luen, kuuntelen podcasteja. Iso osa ajasta menee tuohon. Ja kirjoitan.
Liikun, luen ja maalaan tauluja. Näin pienin askelin eteenpäin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Tai sitä että vanhempasi ovat verkostoituneet riittävästi. Itse voit olla millainen tahansa.
Ei se vanhempien verkostoituminen mitään auta esim. oman parisuhteen toiminnassa. Kyllä siinä pitää olla hyvät parisuhdetaidot ja kyky itsereflektioon jos haluaa toimivan suhteen.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Tai sitä että vanhempasi ovat verkostoituneet riittävästi. Itse voit olla millainen tahansa.
Ei se vanhempien verkostoituminen mitään auta esim. oman parisuhteen toiminnassa. Kyllä siinä pitää olla hyvät parisuhdetaidot ja kyky itsereflektioon jos haluaa toimivan suhteen.
Puhuinko parisuhteesta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Tai sitä että vanhempasi ovat verkostoituneet riittävästi. Itse voit olla millainen tahansa.
Ei se vanhempien verkostoituminen mitään auta esim. oman parisuhteen toiminnassa. Kyllä siinä pitää olla hyvät parisuhdetaidot ja kyky itsereflektioon jos haluaa toimivan suhteen.
Puhuinko parisuhteesta?
Itsensä kehittäminen ei ole pelkästään mikään urakehitys juttu. Ei ihminen voi jättää kaikkea vanhempiensa varaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mielestäni ikävämpää on jumittaa koko elämä samassa tilanteessa. Jos ylipäätää haluat jotain kivaa saavuttaa elämässä yleensä se vaatii jonkinmoista itsensä kehittämistä.
Tai sitä että vanhempasi ovat verkostoituneet riittävästi. Itse voit olla millainen tahansa.
Ei se vanhempien verkostoituminen mitään auta esim. oman parisuhteen toiminnassa. Kyllä siinä pitää olla hyvät parisuhdetaidot ja kyky itsereflektioon jos haluaa toimivan suhteen.
Puhuinko parisuhteesta?
Itsensä kehittäminen ei ole pelkästään mikään urakehitys juttu. Ei ihminen voi jättää kaikkea vanhempiensa varaan.
Ei. Puhuinko silti parisuhteesta?
Olen kehittänyt itseäni opiskelemalla psykoosin ensioireista, jotta en joutuisi enää vaaraan sen suhteen. Olen opetellut rauhoittumsita, ja ahdistuksen poistoa. Olen kehittynyt olemaan ajattelematta ikäviä asioita ahdostuksen asti. Olen opetellut niten pääsen uneen rauhallisesti, ja miten kykenen yöllä herätessäni nukahtamaan uudelleen. Olen opetellut elämään masennuskausien kanssa niin että ne vaikuttavat mahdollisimman vähän minuun ja läheisiini. Ikuisuusprojektinani on pärjäillä naurologisten pulmieni kanssa, joista osa vaikuttaa melko raskaastikin elämääni. Nyt on menossa toipuminen ptsd:stä, ja sekin tietenkin ihan itse opetellen, ksoka olen niin terve etten tarvitse ulkopuolista apua. Tähän itseni kehittämiseen onkin mennyt jo reilu 20 vuotta, ja ihan hyvällä mallilla on. Ystäviä, töitä, tai muuta sosiaalista elämäähän minulal ei ole ,ksoka sen kehittäminen jäi akuutimpien asioiden varjoon. Parsisuhde ja aikuinen lapsi kuitenkin minulla on, josta päästään siihen vielä että kehitän itseäni koko ajan paremmaksi vanhemmaksi.
Ajattelen, jotta tiedän, mitä mieltä asioista olen. Ajattelijatyyppi ajattelee jatkuvasti.
Olen tänään opiskellut sijoittamista. En halua olla riippuvainen miehen rahoista. Pitää olla vähän henkevämpää seuraa.
Opettelen uusia taitoja ja otan selvää erilaisista kulttuureista, elämänkohtaloista, luonnosta ja ihmisistä. Autan lähimmäisiä sen minkä voin, koitan tehdä parannuksia elämäntapoihini, tutkin historiaa, harjoitan henkisyyttä.
Meditoin, luen, opiskelen, harrastan liikuntaa...