Mikä harrastus yksinäiselle, kun haluaisin vain sosiaalisia kontakteja?
En ensisijaisesti tavoittele kaveruutta, mutta olisi kiva harrastaa jotakin, jossa tapaisi muita ihmisiä ja vähän voisi jutellakin. Jotakin sellaista, mitä tehdään yksilöinä, mutta isommassa porukassa. Ei mitään sellaista, minkä puitteissa muodostetaan pareja tai pieniä ryhmiä. Olen jokseenkin arka ihminen, ja tämä yksinäisyys on tehnyt minusta entistäkin aremman ja jopa ihmiskammoisen, ja haluaisin tähän muutosta, joten ideoita hyvästä harrastuksesta otetaan vastaan.
Kommentit (28)
Itselleni on sopinut joukkueurheilu.
yhdistystoiminta. Liity vaikka marttoihin, vpkhon tai punaisen ristin paikallisosastoon.
Aikuispartio? Ehkä kannattaa lähteä siitä mikä itseä kiinnostaa, koska sen yhteisen kiinnostuksen kautta juttu luistaa paremmin.
Joukkueurheilu ei käy kun siellä on aina se 1+ hovi joka pilaa tunnelman
Mites joku vapaaehtoistyö tai paikallinen tapahtuma, jossa tarvitaan talkooväkeä? Meidän kylällä on esimerkiksi viikoittain ruoka-apu Ukrainasta paenneille. Siellä tarvitaan joka viikko vapaaehtoisia pakkaamaan tavaroita. Oon vienyt sinne ruokaa ja aion mennä joku kerta myös talkoisiin.
Mikä sinua kiinnostaa? Onhan noita erilaisia urheiluseuroja, puolueiden paikallisosastoja, uskonnollisia piirejä, jonkun kielen keskusteluryhmiä, eläintensuojelijoita, ympäristöstä kiinnostuneita, kulttuurikerhoja, kaupunginosa-aktiiveja jne.
Vierailija kirjoitti:
yhdistystoiminta. Liity vaikka marttoihin, vpkhon tai punaisen ristin paikallisosastoon.
Jotain tällaista meinasin kans ehdottaa, itse pyrkisin apn tilanteessa ehkä avuksi jonnekin vaikka ruokajakeluun, vanhuksille juttukaveriksi, löytöeläintaloon auttelemaan jotain siis jossa olisi itselle puuhaa ja seuraa sekä kaupanpäälle iloa vielä muillekin!
Vierailija kirjoitti:
Joukkueurheilu ei käy kun siellä on aina se 1+ hovi joka pilaa tunnelman
eikös kaikissa ryhmissä synny ajan myötä 1+hovi
Kauhean vaikeaa sanoa tarkemmin, kun et kerro ikääsi, sukupuoltasi tai kiinnostuksen kohteita.
Ekana tuli mieleen mattojen kutominen kansalaisopistolla tai vastaavassa paikassa. Siinä touhussa on poikkeuksetta lempeitä ihmisiä. Myös metsästysseuroissa ilmeisesti on yhteisöllisyyttä, ja nuoria kaivataan toimintaan, mutta sinne on vaikeampi päästä.
Meillä on tuollaista tanssitunnilla. Sama ydinporukka käynyt jo vuosia ja aina välillä tulee uusia ja osa jää pois. Aina on hauskaa tunneilla, niin uusilla kuin vanhoillakin. Ei ole klikkejä, vaikka siis osa porukasta on tuntenut toisensa varmasti kymmenenkin vuotta.
Kansalaisopistoilla on valtavasti kursseja joissa hääräillään niitä omia juttuja mutta ollaan myös ryhmässä. Sieltä vois joku kiinnostava juttu löytyä myös sinulle.
Kansanopistoissa voi opiskella vaikka kieliä tai kädentaitoja , sieltäkin saattaa löytyä mukavia ihmisiä .
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
yhdistystoiminta. Liity vaikka marttoihin, vpkhon tai punaisen ristin paikallisosastoon.
Jotain tällaista meinasin kans ehdottaa, itse pyrkisin apn tilanteessa ehkä avuksi jonnekin vaikka ruokajakeluun, vanhuksille juttukaveriksi, löytöeläintaloon auttelemaan jotain siis jossa olisi itselle puuhaa ja seuraa sekä kaupanpäälle iloa vielä muillekin!
Vanhusten seuraan hakeutuminen tuskin toisi kaivattua sosiaalista kontaktia ellei ole itsekin vanhus. Ap ei tosin tahtonut kavereita, mutta ainakin minulle ystävystyminen olisi myös toiveissa. En koe, että vanhukset olisivat silloin ihmisryhmä johon hakeutuisin.
Minulla taas päinvastoin. Viihdyn yksin mutta jopa jokaisella kauppareissulla joku ventovieras änkeeää seuraani. Jos et ole Ralph Fiennes niin ole kiltti äläkä tarjoa kantoapua kauppakassijeni kanssa. Jättäkää ihmise rauhaan!
Kiitoksia viesteistä. En tarkoituksella maininnut mitään mielenkiinnonkohteita, että saisin sellaisia ehdotuksia, joita en itse ole tullut ajatelleeksi. Niitä onkin ilokseni tullut!
Ap.
Seurakunta järjestää usein maksuttomiakin viikottaisia harrastuksia. Eri aiheisia. Esimerkiksi kahveja, meditaatioryhmiä, käsitöitä, elämäntilanteeseen liittyviä ryhmiä.
Ryhmäorgiat