Miten elämäsi olisi erilainen jos olisit ikisinkku/pitkässä parisuhteessa?

En ole jäänyt paitsi yhtään mistään, mitä olisin halunnut tehdä. 

Outo kysymys. Parisuhde on täysin oma valinta. Ei silloin jää mistään haluamastaan paitsi, kun voi koska tahansa valita myös sinkkuuden. 

Jos olisin pitkässä parisuhteessa, yritykseni konkurssi ei olisi johtanut asunnottomuuteen ainakaan yhtä nopeasti. Kumppani olisi myös ollut juttukaveri samassa veneessä, eli henkisestikin olisi ollut helpompaa.

Jos olisin ollut pitkässä parisuhteessa, en tietäisi asioista niin paljon nyt, koska todennäköisesti en olisi ehtinyt hankkia tietoa niin paljon sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Parisuhde on täysin oma valinta. Ei silloin jää mistään haluamastaan paitsi, kun voi koska tahansa valita myös sinkkuuden. 

Et voi olla parisuhteessa ja sinkkuna samaan aikaan.

Vierailija kirjoitti:

Outo kysymys. Parisuhde on täysin oma valinta. Ei silloin jää mistään haluamastaan paitsi, kun voi koska tahansa valita myös sinkkuuden. 

Meinaatko, että ero on niin yksinkertainen juttu?

Mikä lasketaan pitkäksi parisuhteeksi? Viisi vuotta on nyt yhteiseloa takana vuosien sinkkuna elämisen perään . Taloudellinen muutos on ollut ainakin positiivinen asia kun kulut saa jakaa toisen kanssa . Myös miehen auto on helpottanut kulkemista . Raskaille kauppaostoksille saan kantoapua, ei tarvitse enää kaikkea yksin raahata . Kodin pienet korjaustyöt hoituu miehen toimesta, ei tarvitse enää ostaa palveluita muualta . Yksinäisyyden tunne on muisto vain , on ihanaa odottaa miestä töistä tai tietää että joku odottaa kotona kun tulen reissusta . Seksiä saa useammin kuin sinkkuna ja ei tarvitse pelätä sukupuolitauteja ja kumin pettämistä . Paljon on hyvää parisuhteessa .

En olisi voinut ryypätä yhtä paljon parisuhteessa.

Olen ollut parisuhteessani yli 25 vuotta ja kaksi lastakin on jo aikuisia, joten en osaa oikein edes kuvitella minkälaista elämäni olisi ollut sinkkuna. En edes mitenkään usko, että olisin jäänyt sinkuksi, jos en olisi tavannut miestäni. Lähes varmasti olisin löytänyt jonkun toisen mukavan miehen ja perustanut aikanaan perheen tämän kanssa.

En koe todellakaan jääneeni mistään ilman, vaan päinvastoin olen saanut parisuhteestani ja äitiydestäni enemmän kuin olisin ikinä edes toivonut. Elämäni on todella hyvää.

Parisuhteessa 34 vuotta saman henkilön kanssa.

Ikisinkkuna olisin alkoholisoitunut henkilöiden naurattaja, eli parteri vaihtuisi koko ajan.

Olen 32 v ikisinkku ja olen tehnyt elämässäni paljon ilman miestäkin, mutta jos minulla olisi mies, niin olisin varmaankin tehnyt jo lapsen tai ainakin yrittänyt sitä.

Tällä hetkellä googlettelen jo tietoa itsellisestä äitiydestä, kun ei ole vieläkään onnistanut miesmetsällä.

Jos olisin oletettavasti onnellisessa parisuhteessa olisin iloinen että minulla on joku enkä olisi aina yksin. Joku jakaisi kotityöt kanssani ja minulla olisi ehkä perhe.

Lapsettomana sinkkuna olen menettänyt mahdollisuuden saada elää perhearkea monilapsisessa perheessä. Ja että olisi päivittäinen elämänkumppani, jonka kanssa viettää aikaa yhdessä. Muuten olen elämääni täysin tyytyväinen ja onnellinen.

Toki parempi nykytilanne on, kuin jos olisin ollut tämän ajan huonossa parisuhteessa tai mies olisi jättänyt pärjäämään yksin lasten kanssa.

N45v

Luulen että olo olisi turvallisempi vastuullisen kumppanin kanssa. Ei tarvisi pelätä aina katastrofeja, koska oon pienituloinen. Ja jos tulisi kipeäksi joskus, toinen olisi apuna kauppaan ja apteekkiin jne. Ellei siis saa tilattua. Luulen silti ettei turvallisuuden tunne lisääntyisi jos pitäisi harrastaa petipainia, tulisi jotenkin epämääräinen tunne jos siitä tulisi pakkosuoritus. 

Tunnen niin paljon naisia joilla talous, fyysinen terveys ja mielenterveys on pilalla koska on ollut elämässä mies. Mutta himot ne on hiirelläkin, mua panettaa jatkuvasti eikä ole rakastavaa miestä jonka kanssa hoitelisin ne hommat.  Elämä ikisinkkuna on tylsää, mutta turvallista. Kyllä mä tiedostan sen, että jos olisin saanut hyvän ja tasokkaan miehen, elämäni olisi varmasti monin eri tavoin laadukkaampaa kuin nyt on. Mutta koska en saanut tasokasta miestä, enkä suostunut siihen painajaiseen mihin moni lapsuudenkaverini meni vauvakuumeissaan suostumaan ja elää nyt yyhoona, olen tyytyväinen päätökseeni elää kokonaan ilman miestä ja seksiä. 

Hyvää on se, että on kaikki vapaa-aika aikaa tutkiskella, lukeskella ja havainnoida asioita. Mutta siinäkin on se huono puoli, että tieto lisää tuskaa. Ehkä olisinkin onnellisempi vain jonain lapsiperhearjen täyttämässä kuplassa, jossa en ehtisi miettiä mitään muuta kuin pärjäämistä? Toisaalta, enhän mä tietenkään vaihtaisi kaikkea tätä vuosikausien tiedon määrääni täydelliseen tietämättömyyteen.

Olen ikisinkku. Rakkaudesta olen jäänyt paitsi.

Vierailija kirjoitti:

Tunnen niin paljon naisia joilla talous, fyysinen terveys ja mielenterveys on pilalla koska on ollut elämässä mies. Mutta himot ne on hiirelläkin, mua panettaa jatkuvasti eikä ole rakastavaa miestä jonka kanssa hoitelisin ne hommat.  Elämä ikisinkkuna on tylsää, mutta turvallista. Kyllä mä tiedostan sen, että jos olisin saanut hyvän ja tasokkaan miehen, elämäni olisi varmasti monin eri tavoin laadukkaampaa kuin nyt on. Mutta koska en saanut tasokasta miestä, enkä suostunut siihen painajaiseen mihin moni lapsuudenkaverini meni vauvakuumeissaan suostumaan ja elää nyt yyhoona, olen tyytyväinen päätökseeni elää kokonaan ilman miestä ja seksiä. 

Hyvää on se, että on kaikki vapaa-aika aikaa tutkiskella, lukeskella ja havainnoida asioita. Mutta siinäkin on se huono puoli, että tieto lisää tuskaa. Ehkä olisinkin onnellisempi vain jonain lapsiperhearjen täyttämässä kuplassa, jossa en ehtisi miettiä mitään muuta kuin pärjäämistä? Toisaalta, enhän mä tietenkään vaihtaisi kaikkea tätä vuosikausien tiedon määrääni täydelliseen tietämättömyyteen.

Jos olisit ottanut ruman miehen, niin olisit voinut komennella sitä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnen niin paljon naisia joilla talous, fyysinen terveys ja mielenterveys on pilalla koska on ollut elämässä mies. Mutta himot ne on hiirelläkin, mua panettaa jatkuvasti eikä ole rakastavaa miestä jonka kanssa hoitelisin ne hommat.  Elämä ikisinkkuna on tylsää, mutta turvallista. Kyllä mä tiedostan sen, että jos olisin saanut hyvän ja tasokkaan miehen, elämäni olisi varmasti monin eri tavoin laadukkaampaa kuin nyt on. Mutta koska en saanut tasokasta miestä, enkä suostunut siihen painajaiseen mihin moni lapsuudenkaverini meni vauvakuumeissaan suostumaan ja elää nyt yyhoona, olen tyytyväinen päätökseeni elää kokonaan ilman miestä ja seksiä. 

Hyvää on se, että on kaikki vapaa-aika aikaa tutkiskella, lukeskella ja havainnoida asioita. Mutta siinäkin on se huono puoli, että tieto lisää tuskaa. Ehkä olisinkin onnellisempi vain jonain lapsiperhearjen täyttämässä kuplassa, jossa en ehtisi miettiä mitään muuta kuin pärjäämistä? Toisaalta, enhän mä tietenkään vaihtaisi kaikkea tätä vuosikausien tiedon määrääni täydelliseen tietämättömyyteen.

Jos olisit ottanut ruman miehen, niin olisit voinut komennella sitä.

Kuulostaakin todella laadukkaalta elämältä..

Olen ollut samassa parisuhteessa 21-vuotiaasta ja perustanut myös perheen tässä. Uskoisin, että olisin hakeutunut opiskelemaan eri kaupunkiin ja eri alaa, jos en olisi joutunut ottamaan kumppanin työpaikkaa huomioon. Halusin lähteä myöskin vaihtoon tai työharkkaan ulkomaille, en pystynyt menemään, koska kärsin pitkästä erossa olemisesta. Tulin äidiksi kesken opintojen, joten myöskin opiskelijaelämä jäi osittain kesken ja kokematta. Kaveripiiri suppea.

Mikäli olisin yksin niin varmasti elämäni pyörisi yhä edelleen paljon päihteiden ja mt-ongelmien ympärillä, kuten se teki ennen kuin kumppanini varsin aggressiivisesti kannusti terveisiin elämäntapoihin ja hoitoon hakeutumiseen.

Olen siis tyytyväinen siihen mitä olen saanut. Erityisesti nuo mielenterveysongelmani pelottavat jo ajatuksen tasolla, miten pitkälle ne olisivat päässeet menemään ilman miestäni.

En kaipaa sinkkuaikoja, koska ei kiinnostanut koskaan irtosuhteet ja paneskelut. Eikä ryyppääminen tai biletys toisten kanssa tai flirttailu. Olin tosi yksinäinen sinkkuna.