Miten suhtaudutte nuortenne poissaoloihin koulusta (lukiosta)?

Kannattaisiko käydä mielenterveyspoliklinikalla? Keventää taakkaa, siirtyä ammattikouluun.

Selvästi apu ei ole riittävää, onko lääkitys?

Jos lapsi on kipeänä niin ei kait sille mitään voi? Kaksi kertaa oli kipeänä siten, että joutui menemään uusintakokeeseen.

Vierailija kirjoitti:

Selvästi apu ei ole riittävää, onko lääkitys?

Samaa olen miettinyt, sai uudet lääkkeet kolmisen viikkoa sitten.

Ei ole ollut tuota ongelmaa. Lapset kasvatettu ihan pienestä vastuullisuuteen omasta tekemisestä. Jo ekaluokasta lähtien itsestään selvää että kouluasiat tehdään hyvin, herätään kouluun ja huolletaan tarvittavat tavarat mukaan. Yläaste ja lukio ja kirjoitukset sujui otsenäisesti ja erinomaisesti. Samoin jatko-opintoihin hakeutuminen ja opiskelut. Vaatikaa lapsiltanne heti eikä vasta teininä ryhtykö kasvatuspuuhiin.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuota ongelmaa. Lapset kasvatettu ihan pienestä vastuullisuuteen omasta tekemisestä. Jo ekaluokasta lähtien itsestään selvää että kouluasiat tehdään hyvin, herätään kouluun ja huolletaan tarvittavat tavarat mukaan. Yläaste ja lukio ja kirjoitukset sujui otsenäisesti ja erinomaisesti. Samoin jatko-opintoihin hakeutuminen ja opiskelut. Vaatikaa lapsiltanne heti eikä vasta teininä ryhtykö kasvatuspuuhiin.

Sairastelulle ei kuule voi yhtikäs mitään. Mun lapsi on Ressun lukiossa ja KAIKKI on sairastelleet tänä vuonna todella paljon.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Saako vastata, vaikka ammattikoulussa nuori onkin?? Vastaan kuiteskin 😉! Meidän Perholaisella ei oo yhtään poissaoloa. Yläasteella oli tosi pahan koulukiusaamisen kohde, mutta silloinkin meni kouluun aina. Oon ylpeä, ettei antanut sitä iloa kiusaajilleen, että olis jäänyt kotiin. Nyt amiksessa motivaatio pysynyt tosi korkealla, ihanaa 🙏.

Ap:n tapauksessa vaan yrittäisin selvittää syytä poissaoloihin, sitä oikeaa syytä. Mutta jos aamuheräämiset on liian haastavia, niin onhan iltalukiokin mahdollinen 🙄

Toivon teille kaikkea hyvää, että oireet helpottaisi. Onneksi tää lukuvuosi alkaa olemaan kohta jo taputeltu, ja kesäloma edessä. Nuoruus on haastavaa, pääasia, että yrität edes ymmärtää nuortasi ja annat tukesi 🤝

Tsemppiä teille!! -se Perholaisen äiti

Tosi hienoa, että teiän nuorella ei ole poissaoloja! Ja totta kai saa vastata, olisi pitänyt laittaa amiskin otsikkoon tietenkin, sori.

Veikkaan, että mun nuorella eniten taustalla se kiusaamisesta kuulemma yleensä seuraava sos.tilanteiden pelko ja kuormittavuus ja tietenkin ne muut posttraumaattiset oireet. Niin on psykaltakin sanottu.

- ap

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuota ongelmaa. Lapset kasvatettu ihan pienestä vastuullisuuteen omasta tekemisestä. Jo ekaluokasta lähtien itsestään selvää että kouluasiat tehdään hyvin, herätään kouluun ja huolletaan tarvittavat tavarat mukaan. Yläaste ja lukio ja kirjoitukset sujui otsenäisesti ja erinomaisesti. Samoin jatko-opintoihin hakeutuminen ja opiskelut. Vaatikaa lapsiltanne heti eikä vasta teininä ryhtykö kasvatuspuuhiin.

Nämä besserwisserit on ällöttäviä.

Ei suuttuminen auta mitään. Eikä sitä nuorta voi väkisinkään sinne kouluun viedä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi apu ei ole riittävää, onko lääkitys?

Samaa olen miettinyt, sai uudet lääkkeet kolmisen viikkoa sitten.

Eihän kolme viikkoa vielä kerro lääkkeen toimivuudesta mitään. Eikö yleensä anneta sairauslomaa mielialalääkkeen aloittamiseen? Näin ainakin aikuisilla.

Mun teinillä oli lukion ensimmäisenä vuonna motivaatio-ongelmia ja sen vuoksi poissaoloja kertyi . Sitten sain puhuttua että lukion käynti on itseä ja tulevaisuutta varten ja helpoimmalla pääsee jos osallistuu tunneille aktiivisesti, niin kokeisiin lukuun riittää kertaus ei tarvitse samalla tavalla päntätä päästäkseen kurssilta toiselle kokeissa jos on kuunnellut oppitunneilla ja tehnyt läksyt . Nykyjään on hyvin motivoitunut ja innostunut opiskelija .

Jos nuorella on vaikeaa ahdistuneisuutta, niin valvominen ei kyllä mitenkään välttämättä ole oma valinta. Ei vaikka se olisi puhelimella tai pelikoneella roikkumista - vaihtoehtona kun voi olla musertava syyllisyys tai vaikkapa itsensä vahingoittaminen, fiksu valitsee näistä vaihtoehdoista kissavideot.

Mutta niin. Hoitoa olisi syytä tehostaa, koulun kanssa olisi tehtävä sellainen opiskelu- ja kuntoutumissuunnitelma joka vastaa nuoren vointia, ja nuorisopsykiatrisen hoitoon kuuluu myös vanhempien tuki tarpeen mukaan eli sulla on oikeus saada sieltä nuoren hoitotaholta tukea näihin pohdintoihin että missä määrin myötätuntoa ja jämäkkyyttä nuori nyt tarvitsee.

Terkkuja nuorisopsykalta ja tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Selvästi apu ei ole riittävää, onko lääkitys?

Samaa olen miettinyt, sai uudet lääkkeet kolmisen viikkoa sitten.

Eihän kolme viikkoa vielä kerro lääkkeen toimivuudesta mitään. Eikö yleensä anneta sairauslomaa mielialalääkkeen aloittamiseen? Näin ainakin aikuisilla.

No ei mitenkään automaattisesti anneta, ei aikuisilla eikä todellakaan nuorilla. Poikkeuksia on ne tilanteet joissa muutamaksi viikoksi opinnoista pois jääminen tukee nuoren psyykkistä toipumista.

Abi oli pois paljon lukiotunneilta, mutta niin olin itsekin aikanani. Lintsasin enimmäkseen iltapäivän kahden vikan tunnin ulkoilutunteja enkä käynyt aamutunneilla, joiden ohjelmana oli kielen kääntämistä lause kerrallaan.

Vanhemmilla ei ole mitään asiaa lukiolaisnuoren elämään. Lukiolainen hoitaa oman leiviskänsä, kunnialla, se on kunnia-asia. Ei sieltä olla poissa.

Oman lapsen osalta jälkiviisaana totean, että ottakaa ne ruutulaitteet yöksi pois huoneesta. Jälkeenpäin vihastuminen ei auta mitään. 18-v. ei ole vielä aikuinen, vaikka onkin täysi-ikäinen. Peliriippuvuudesta on tosi vaikea päästä eroon, jos pääsee kehittymään. Suurin osa muista ongelmista ratkeaa siinä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ei ole mitään asiaa lukiolaisnuoren elämään. Lukiolainen hoitaa oman leiviskänsä, kunnialla, se on kunnia-asia. Ei sieltä olla poissa.

Ei aikuisetkaan sairaana töihin mene.

Ja lukiossa kannattaa olla pragmaattinen, katsoa mihin paukkunsa käyttää.

Yrittäkää tajuta, että se on ruuturiippuvuus, joka nuo ongelmat aiheuttaa. Juuri oli tästä aiheesta lehdessäkin juttua ja eri alojen asiantuntijat sanoivat, että älylaitteet vievät elämänhallinnan helposti ja huomaamatta. Noidankehästä pääsee useimmat ilman lääkkeitäkin kun rajaa laitteiden käyttöä.

Vierailija kirjoitti:

Ei ole ollut tuota ongelmaa. Lapset kasvatettu ihan pienestä vastuullisuuteen omasta tekemisestä. Jo ekaluokasta lähtien itsestään selvää että kouluasiat tehdään hyvin, herätään kouluun ja huolletaan tarvittavat tavarat mukaan. Yläaste ja lukio ja kirjoitukset sujui otsenäisesti ja erinomaisesti. Samoin jatko-opintoihin hakeutuminen ja opiskelut. Vaatikaa lapsiltanne heti eikä vasta teininä ryhtykö kasvatuspuuhiin.

Jaa, te olette kasvattaneet sitten niitä loppuunpalajia. Ei siinä, kukin tavallaan. Mene jonnekin muualle nostamaan itseäsi muiden yläpuolelle, vielä se sinutkin karma nappaa.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmilla ei ole mitään asiaa lukiolaisnuoren elämään. Lukiolainen hoitaa oman leiviskänsä, kunnialla, se on kunnia-asia. Ei sieltä olla poissa.

Vanhemmilla on aina asiaa lapsensa elämään. Varsinkin, kun lapsi voi huonosti. Tuon ikäinen ei vielä ymmärrä mielenterveyden ongelmia. Se voi pelottaa ja lisätä ahdistusta ja uniongelmia. Kunnia-asia on kasvattaa terveitä ihmisiä. Myöhemmin nuo ongelmat vaan kertaantuu, jos ei ajoissa tunnisteta ja tunnusteta.