Lue keskustelun säännöt.
Synnytyksen jälkeiset vaivat! Voi itku!
25.11.2006 |
Eka lapsi syntyi sektiolla ja toinen toista kuukautta sitten alateitse. Nyt ymmärrän, miten vähällä pääsin ja miten ihanaa elämä oli sektion jälkeen... Ja ymmärrän myös sen, miten vähän näistä alatiesynnytyksen jälkeisistä vaivoista puhutaan... (no, eihän ne mitään kahvipöytäaiheita olekaan..!)
Virtsankarkailu, peräpukamat, toista kuukautta jatkuva jälkivuoto, liitoskivut... Episiotomia-haavan kipu sentään on jo ohi... (Sekin oli paljon pahempi, kun sektiohaava! Niin uskomatonta kuin se onkin, kun kooltaan se on pienempi.) Mitään näistä en kokenut sektion jälkeen. Ok, ymmärrän, että kyse on toisesta raskaudesta ja synnytyksestä, joten kroppa voi toimia nyt eri tavalla. Mutta kyllä uskon, että eniten nämä " riemut" juontavat juurensa alatiesynnytyksestä. Ei sillä, että alatiesynnytys minua kaduttaisia tai harmittaisi -ei kyllä ollut vaihtoehtojakaan, kun en kuitenkaan halunnut mitään " pelkosektiota" - mutta toteanpahan vaan, että meidän perheen lapsiluku on sitten täynnä! Ihanaa, kun syntyi terve vauva ja itsekin selvisi hengissä (tosin en ihan entiseksi tunne itseäni vielä vähään aikaan, toivottavasti joskus), mutta kyllä välillä melkein itku tulee tätä nykyistä tilaani miettiessä.
Vaikka tiedän, että alatiesynnytys on ilmeisesti vauvalle ja äidille parempi tapa, niin oli se sektio vaan mielestäni paljon helpompi... äidille -eikä vauvakaan siitä kärsinyt. Paremmat pisteet sai kuin tämä alakautta punnerrettu, imukupilla ulosautettu lapsi..!
terv. nimim. tenalady (ja joo, lantionpohjalihasten harjoitukset on aloitettu...)
Kommentit (9)
Ne liittyvät siihen, miten kohtu painaa ja venyttää mm. lantionpohjalihaksia. Mitä useammin olet raskaana ja mitä lyhyemmällä aikaerolla, sitä enemmän kärsit noista jutuista ihan siksi, että elimistösi ei ole kunnolla palautunut.
Lantionpohjalihasjumppa nyt ainakin olisi erittäin suositeltavaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kaikki raskauden ja synnytyksen vaivat on vaan kestettävä. Ja näinhän se on: kyllä ne kestetäänkin. Mutta kyllä niistä hemmetti soikoon saa puhua!!! Kyllä saa sanoa, että olipa kamalaa -se ei vähennä syntymän ihmettä ja lapsen ihanuutta mitenkään. Olisi mahtavaa, jos ei tarvitsisi ylläpitää mitään kaikkivoipaa äitimyyttiä vaan voisi vaan rehellisesti sanoa ääneen, että kyllä naisen elämä on välillä melkoista " koiran elämää" . Ollaan miehen kanssa monesti juteltu, että kyllä jää mieheltä melkoinen kirjo vaivoja kokematta, kun ei saa olla raskaana, synnyttää, imettää jne. ;)))
Mua ainakin helpottaa, kun joku toinenkin sanoo ääneen, että välillä tää naisena oleminen on vaan niin syvältä :D
Mutta noihin sun " vaivoihin" :
Virtsankarkailuun auttaa ajan kanssa jumppaaminen, ei siis ongelmaa. Peräpukamia tulee usein jo raskaana ollessa kovaa kakkaa kakatessa, ei vain synnytyksessä, kysy jälkitark. lääkäriltä mitä niiden kanssa voi tehdä, apua saa. Jälkivuotoa mulle tuli sektionkin jälkeen, liitoskipuja tulee jos on tullakseen jo raskaana ollessa, siihen synnytystapa ei todellakaan liity mitenkään!! Epparihaava on tylsä, mutta mulla parantunut parissa viikossa, ei ongelmaa siis.
Sektion jälkeen olin noin puolitoista päivää kipuineni sängyssä, kolme päivää söin kipulääkettä, sitten kaikki ok. Mutta vaikka ekani tuli sektiolla (perätila), niin en sitä nyt niin helpommaksi tavaksi sanoisi... Mutta hyvä kun olette kunnossa, kohta unohdat nuokin mainitsemasi " vaivat" , niin se olen minäkin unohtanut.
Virtsankarkailu, peräpukamat, toista kuukautta jatkuva jälkivuoto, liitoskivut... Episiotomia-haavan kipu sentään on jo ohi... (Sekin oli paljon pahempi, kun sektiohaava! Niin uskomatonta kuin se onkin, kun kooltaan se on pienempi.) Mitään näistä en kokenut sektion jälkeen. Ok, ymmärrän, että kyse on toisesta raskaudesta ja synnytyksestä, joten kroppa voi toimia nyt eri tavalla. Mutta kyllä uskon, että eniten nämä " riemut" juontavat juurensa alatiesynnytyksestä.
Mutta jos haava tulehtuu tms... voivat ongelmat olla suuria
Tuli niin paljon parempi olo, kun kuuli jonkun toisen kokemuksesta, että näistä vaivoista pääsee eroon. Vaikka toki olen niin ymmärtänyt lukiessa noita sairaalasta saatuja ohjeita, mutta välillä ei usko riitä... kun tämä on niin hidasta. Lantionpohjalihaksiakin pitää kai pari kuukautta jumpata ennen kuin tulee tulosta. Mutta siis kiitos viestistäsi! Tosi hyvä kuulla :)
t. ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin jo tallitöissä viikko vauvan syntymän jälkeen. Kuntoni oli raskaus-aikana huipussaan ja palauduin synnytyksestä nopeasti.
Toisen lapsen odotus aikana tuli peräpukamat jotka olivat muutaman pikku repeämän lisäksi ainoat vaivat synnytyksen jälkeen. Vuotoa ei ollut mitenkään hirveesti. Lantionpohjan lihaksia piti hiukkasen humpata ettei pissit lirahda aivastaessa.
Kolmannen alatiesynnytyksen jälkeen ei ollut muita vaivoja kuin nuo pukamat jotka olivat siis jo toisen raskauden aikana tulleet.
Mulla ainakaan ei ole noita kamalia oireita ollut synnytysten jälkeen mutta toisaalta lihaksetkin on hyvässä kunnossa joten auttanee asiaa.
Silti en kertakaikkiaan ymmärrä tätä synnytysrutinaa.
Kyllähän se sattuu mutta suurempi tuska tulee niistä yövalvomisista, jatkuvasta huudosta jne. Itse voisin synnyttää vaikka joka vuosi, jos joku hoitaisi vauvat ja kävisi puolestani hammaslääkärissä.
Älkää nyt liioitelko niitä vaivojanne, ei ne niin kauheita ole.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En yhtään veäheksy noita vaivoja, haluan vain korostaa, että ne eivät todellakaan liity mitenkään automaattisesti alatiesynnytykseen.
Itselläni kaksi helppoa alatiesynnytystä takana, ei ole tehty epparia ja jaloillani olen ollut heti, samoin istunut ja hoitanut vauvaa. EI ole tullut pukamia eikä virtsankarkailua tms.
Kyllä hyvin menneestä alatiesynnytyksestä toipuu kuitenkin taas paljon paremmin kuin hyvin menneestä sektiosta.
Kumpaakaan kokemusta en vaihtaisi pois ja lapset on ihania, mutta jos kolmannen kohdalla SAISI valita, niin ottaisin sektion. Siis jos olisi vapaa valinta. Tämä on tietysti monen mielestä kauhean itsekästä. Lapsethan " kuuluu" synnyttää alakautta ja kaikki muu on " luonnotonta" .