Lue keskustelun säännöt.
Onko tämä ikäkriisi?
21.03.2023 |
Alan olemaan pian kolmekymppinen. Naimisissa, parisuhde on kestänyt vaikeatkin ajat. Mies on ollut viime aikoina todella kireä ja äreä ja perustelee käytöstä työstressillä. Minusta taas tuntuu, ettei mies arvosta minua lainkaan. Olen viime aikoina alkanut miettimään, olisiko elä helpompaa jos ottaisin eron ja lähtisin lasten kanssa. Kävin muutama viikko sitten ystävän kanssa pitkästä aikaa yöelämässä. Muutamakin mies lähestyi minua, mutta en tarttunut tarjouksiin, koska en halua olla uskoton. Mutta se sai minut ajattelemaan, että tuntui hyvältä tietää olevansa jonkun mielestä kaunis. Sitten taas kun ajattelen eroa syvällisemmin, sen vaikutuksesta lapsiin ja muuhun elämään, tulee todella surkea olo. Koen kuitenkin päällisin puolin, että meillä on mieheni kanssa mukavaa. Siksi mietin, onko tämä lähenevä 30v ikä syynä näihin pohdintoihin. Onko jollain muulla ollut tällaista kriisin aikana?
Kommentit (37)
Vierailija kirjoitti:
Mieti rauhassa, mitä konkreettisia tekoja toivot mieheltä, että tilanne paranisi. Jos tuntuu oikeasti siltä, että teidän yhdessäolo tökkii ja keskustelu ei tuota tulosta, niin pahoin pelkään että aika ei asiaa korjaa.
Itse toivon, että olisin lähtenyt edellisestä parisuhteesta kolmekymppisenä enkä vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Miehen kiinnostus tehdä yhtään mitään yhdessä oli täysin 0 ja koska ketään en voi pakottaa viettämään kanssani aikaa niin ei ollut minun puoleltani paljoa tehtävissä.
Kuulostaa todella surulliselta. Tätä juuri pohdin, että mitään äkkipikaista päätöstä en halua tehdä. Suhteessa on hyvät ja huonot puolet.
Välillä kalvaa se, että mulla oli pitkään vauvakuumetta, mutta mies teki selväksi, että hän ei tee enempää lapsia. Kun mietin asiaa järjellä, tiedän, että tähän ei kannata lasta tehdä. Silti koen, että jotakin puuttuu. Olen vielä siinä iässä, että lapsi on mahdollista saada. Silti tuntuu pahalta , että se olisi joku muu kenen kanssa se pitäisi tehdä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei ole täydellinen. Silti on huolestuttavaa jos joutuu pohtimaan lähtöä.
Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Odottele vähän aikaa ja jos mitään ei tapahdu, mene miehesi kanssa pariterapiaan.
Vierailija kirjoitti:
Älä tee hätiköityjä päätöksiä. Odottele vähän aikaa ja jos mitään ei tapahdu, mene miehesi kanssa pariterapiaan.
Ensin pitäisi kai miettiä, mitä odotan tapahtuvan. Ehkä eniten kalvaa tällä hetkellä se, että en koe tulleeni arvostetuksi. Myös sen näyttäminen, että olen oikeasti tärkeä hänelle.
terapia on hyvä idea kyllä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti rauhassa, mitä konkreettisia tekoja toivot mieheltä, että tilanne paranisi. Jos tuntuu oikeasti siltä, että teidän yhdessäolo tökkii ja keskustelu ei tuota tulosta, niin pahoin pelkään että aika ei asiaa korjaa.
Itse toivon, että olisin lähtenyt edellisestä parisuhteesta kolmekymppisenä enkä vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Miehen kiinnostus tehdä yhtään mitään yhdessä oli täysin 0 ja koska ketään en voi pakottaa viettämään kanssani aikaa niin ei ollut minun puoleltani paljoa tehtävissä.
Kuulostaa todella surulliselta. Tätä juuri pohdin, että mitään äkkipikaista päätöstä en halua tehdä. Suhteessa on hyvät ja huonot puolet.
Välillä kalvaa se, että mulla oli pitkään vauvakuumetta, mutta mies teki selväksi, että hän ei tee enempää lapsia. Kun mietin asiaa järjellä, tiedän, että tähän ei kannata lasta tehdä. Silti koen, että jotakin puuttuu. Olen vielä siinä iässä, että lapsi on mahdollista saada. Silti tuntuu pahalta , että se olisi joku muu kenen kanssa se pitäisi tehdä.
En halua maalata piruja seinille, mutta jos eroatte voi käydä myös niin, että miehesi löytää nopealla aikataululla uuden, jonka kanssa mahdollisesti sitten haluaakin vauvan (tai siis uusi puoliso haluaa, näitä tapahtuu yllättävän usein). Eli jos se tuntuu sinusta täysin mahdottomalta asialta käsitellä, niin voisin veikata että rakastat kyllä miestäsi edelleen, mutta teidän täytyy vaan nyt yrittää löytää yhteinen sävel.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti rauhassa, mitä konkreettisia tekoja toivot mieheltä, että tilanne paranisi. Jos tuntuu oikeasti siltä, että teidän yhdessäolo tökkii ja keskustelu ei tuota tulosta, niin pahoin pelkään että aika ei asiaa korjaa.
Itse toivon, että olisin lähtenyt edellisestä parisuhteesta kolmekymppisenä enkä vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Miehen kiinnostus tehdä yhtään mitään yhdessä oli täysin 0 ja koska ketään en voi pakottaa viettämään kanssani aikaa niin ei ollut minun puoleltani paljoa tehtävissä.
Kuulostaa todella surulliselta. Tätä juuri pohdin, että mitään äkkipikaista päätöstä en halua tehdä. Suhteessa on hyvät ja huonot puolet.
Välillä kalvaa se, että mulla oli pitkään vauvakuumetta, mutta mies teki selväksi, että hän ei tee enempää lapsia. Kun mietin asiaa järjellä, tiedän, että tähän ei kannata lasta tehdä. Silti koen, että jotakin puuttuu. Olen vielä siinä iässä, että lapsi on mahdollista saada. Silti tuntuu pahalta , että se olisi joku muu kenen kanssa se pitäisi tehdä.
En halua maalata piruja seinille, mutta jos eroatte voi käydä myös niin, että miehesi löytää nopealla aikataululla uuden, jonka kanssa mahdollisesti sitten haluaakin vauvan (tai siis uusi puoliso haluaa, näitä tapahtuu yllättävän usein). Eli jos se tuntuu sinusta täysin mahdottomalta asialta käsitellä, niin voisin veikata että rakastat kyllä miestäsi edelleen, mutta teidän täytyy vaan nyt yrittää löytää yhteinen sävel.
Niin, kyllähän näitä tapahtuu. Ja kyllä rakastan miestäni, eikä ero tunnu juuri nyt siltä, että sen tekisin. Mietin vain, että sekin on kohtuutonta vaatia toista muuttumaan, jos se ei lähde miehestä itsestään.
Jos toisen perusluonne on se, ettei huomioi puolisoaan ja pitää tätä itsestäänselvänä, niin en ymmärrä miten terapia sitä mihinkään korjaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos toisen perusluonne on se, ettei huomioi puolisoaan ja pitää tätä itsestäänselvänä, niin en ymmärrä miten terapia sitä mihinkään korjaisi.
Ymmärtääkö mies itse mikä kiikastaa?
Mitä kaikkea menetät jos eroatte?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mieti rauhassa, mitä konkreettisia tekoja toivot mieheltä, että tilanne paranisi. Jos tuntuu oikeasti siltä, että teidän yhdessäolo tökkii ja keskustelu ei tuota tulosta, niin pahoin pelkään että aika ei asiaa korjaa.
Itse toivon, että olisin lähtenyt edellisestä parisuhteesta kolmekymppisenä enkä vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Miehen kiinnostus tehdä yhtään mitään yhdessä oli täysin 0 ja koska ketään en voi pakottaa viettämään kanssani aikaa niin ei ollut minun puoleltani paljoa tehtävissä.
Kuulostaa todella surulliselta. Tätä juuri pohdin, että mitään äkkipikaista päätöstä en halua tehdä. Suhteessa on hyvät ja huonot puolet.
Välillä kalvaa se, että mulla oli pitkään vauvakuumetta, mutta mies teki selväksi, että hän ei tee enempää lapsia. Kun mietin asiaa järjellä, tiedän, että tähän ei kannata lasta tehdä. Silti koen, että jotakin puuttuu. Olen vielä siinä iässä, että lapsi on mahdollista saada. Silti tuntuu pahalta , että se olisi joku muu kenen kanssa se pitäisi tehdä.
En halua maalata piruja seinille, mutta jos eroatte voi käydä myös niin, että miehesi löytää nopealla aikataululla uuden, jonka kanssa mahdollisesti sitten haluaakin vauvan (tai siis uusi puoliso haluaa, näitä tapahtuu yllättävän usein). Eli jos se tuntuu sinusta täysin mahdottomalta asialta käsitellä, niin voisin veikata että rakastat kyllä miestäsi edelleen, mutta teidän täytyy vaan nyt yrittää löytää yhteinen sävel.
Jos mies ei uskalla myöntää, että vauva olisikin ihan ok
Menee ohi. Pidä kiinni miehestäsi ja perheestäsi, se on kallisarvoisinta mitä voi olla. Jutelkaa ja jutelkaa ja järjestäkää kahdenkeskistä aikaa.
-N35
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi. Pidä kiinni miehestäsi ja perheestäsi, se on kallisarvoisinta mitä voi olla. Jutelkaa ja jutelkaa ja järjestäkää kahdenkeskistä aikaa.
-N35
Miten se kahdenkeskinen aika auttaa mitään, jos toisella ei paljon ole halua tehdä yhdessä asioita? Viimeksi kun halusin järjestää miehelle ja minukle yhteistä aikaa , oli sekin tuskallista. Hän mietti rahaa ym, vaikka olemme ihan hyvätuloisia. Lopulta kuitenkin lähdimme yhdessä viettämään iltaa ja meillä oli todella hauskaa. Silti harmittaa, että usein se yhteisen ajan järjestäminen jää minulle.
Vierailija kirjoitti:
Menee ohi. Pidä kiinni miehestäsi ja perheestäsi, se on kallisarvoisinta mitä voi olla. Jutelkaa ja jutelkaa ja järjestäkää kahdenkeskistä aikaa.
-N35
Miksi pitäisi tyytyä huonoon suhteeseen? Miten voit tietää , että menee ohi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Monet on nykyään avoimissa suhteissa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Varmasti huomion saaminen muualta voi tuntua hyvältä, jos kokee, ettei sitä saa omalta puolisolta. Jos kuitenkin hairahtaa lähtemään vieraan matkaan, muista, että syyllisyys painaa lopun ikää.
Ei kaikilla tule syyllisyyttä tuosta. Hyvin yksilöllistä.
Mutta useimmat katuu!
Kriisistä kriisiin kirjoitti:
Eikö tuo liity enemmän elämäntilanteeseenne, parisuhteeseenne ja miehesi käytökseen kuin ikään?
Aina sitä miettii olisko parempi kun olis sitä ja tätä
Mieti rauhassa, mitä konkreettisia tekoja toivot mieheltä, että tilanne paranisi. Jos tuntuu oikeasti siltä, että teidän yhdessäolo tökkii ja keskustelu ei tuota tulosta, niin pahoin pelkään että aika ei asiaa korjaa.
Itse toivon, että olisin lähtenyt edellisestä parisuhteesta kolmekymppisenä enkä vasta kymmentä vuotta myöhemmin. Miehen kiinnostus tehdä yhtään mitään yhdessä oli täysin 0 ja koska ketään en voi pakottaa viettämään kanssani aikaa niin ei ollut minun puoleltani paljoa tehtävissä.