Lue keskustelun säännöt.
Puoliso vaihto-opiskelemassa
21.03.2023 |
Olen seurustellut puolisoni kanssa yli 5 vuotta. Hän ollut pian 3kk vaihdossa ja toinen 3kk vielä edessä ja täytyy sanoa että tämä on varmastikin ollut elämäni raskaimpia aikoja henkisesti. Ikävän tunne oli aluksi kova nyt siitä on jo osittain päässyt yli. Aluksi viestittelimme tiiviiseen tahtiin ja soittelimme 2x viikkoon videopuheluita. Nyt viestittely on hiipunut ja kunnolla vaihdamme kuulumisia enää kerran max kaksi kertaa viikkoon videopuheluja ei olla pidetty kuukauteen. Menettämisen pelko on noussut esiin ja varsinkin viimeksi kun keskustelimme sanoi hän ettei ole juuri nyt kykeneväinen panostamaan suhteeseen ja uskaltanut asettaa mitään toiveita minulle tulevaisuuteen sitten kun hän takaisin suomeen tulee. Olemme siis edelleen yhdessä mutta tämän viimeisimmän keskustelun ansiosta menettämisen pelko on vain kasvanut entisestään ja oma pääkoppa on niin sekaisin kun vain olla ja voi. Olisiko kenelläkään antaa tukea taikka kokemuksia omista vaihto-opiskeluajoista kun olette seurustelleet
Kommentit (20)
Itse aloitin aikanaan seurustelmaan alkuvuodesta tietäen, että lähtisin kesätöihin Eurooppaan neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se oli helpompi, kun suhde oli vasta alussa ja ikään kuin aloitettiin joka tapauksessa sitten "syksyllä uudelleen".
Myöhemmin, 11 vuoden ja kahden lapsen jälkeen olin taas yksin puoli vuotta ulkomailla, kunnes perhe tuli tänne myös.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olemme siis avoliitossa, asuneet 3,5 vuotta yhdessä toki kyseessä ei ole omistusasunto. Jotenkin pieni palanen sisälläni haluaa uskoa siihen, että siellä vaihdossa nyt on vain oma kuplansa ja sitten kun hän tulee takaisin niin saamme asiat selvitettyä ja jatkettua elämäämme yhdessä
-Ap
Onhan niitä halpoja lentoja, käydä puolin tai toisin, käydä moikkaamassa seurustelukumppania.
Pelkät lennot ei mahdottomia maksa.
Kun itse olin harjoittelemassa Lontoossa kesän, 3,5 kuukautta, poikaystäväni kerran siellä, luonani.
Kuulostaa siltä, että seurustelukumppanisi ei enää halua teille yhteistä tulevaisuutta ja no, menettäminen on jo tapahtunut - turha sitä enää on pelätä. Koita katsoa sinne sinun omaan tulevaisuuteesi. Valitettavasti ihmiset kasvavat erilleen tai ovat suhteissa, jotka eivät lopulta ole sellaisia kuin tarvitsevat. Yksipuolisesti ei voi ketään sitoa.
Aloitus on tuiki tavallinen trollaus!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onhan niitä halpoja lentoja, käydä puolin tai toisin, käydä moikkaamassa seurustelukumppania.
Pelkät lennot ei mahdottomia maksa.
Kun itse olin harjoittelemassa Lontoossa kesän, 3,5 kuukautta, poikaystäväni kerran siellä, luonani.
Minäkin kannustaisin käymään tapaamassa.
No toihan on ihan selvä juttu, jos hän on sanonut, että ei enää jaksa panostaa suhteeseen ja tulevaisuuteen. Eli valitettavasti kannattaa alkaa suhtautumaan asioihin niin, että suhde on loppusuoralla. Mahdollisesti myös tavannut jonkun toisen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Puoli vuotta on loppujenlopuksi todella lyhyt aika. Me elettiin miehen kanssa etäsuhteessa neljä vuotta kun mies opiskeli korkeakoulututkinnon ulkomailla. Nähtiin kuitenkin muutaman kerran vuodessa. Paljon hyviä muistoja jäi noista ajoista, oli ihana aina odottaa seuraavaa tapaamista mutta arkea sai elää itsenäisesti. Ja myöhemmin on ollut ihana elää myös yhdessä. Hyvä parisuhde kestää erossa olon ja vahvistuu siitä. Silloin molemmat saavat myös tilaa etsiä itseään ihmisinä, ei ehkä kasveta niin riippuvaiseksi toisesta.
Itse kun olin vaihdossa, lopetin sen aikana 6 vuoden seurustelusuhteen. Kyllähän siellä vaihdossa sattuu ja tapahtuu. Siihen pitää varautua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin aikanaan seurustelmaan alkuvuodesta tietäen, että lähtisin kesätöihin Eurooppaan neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se oli helpompi, kun suhde oli vasta alussa ja ikään kuin aloitettiin joka tapauksessa sitten "syksyllä uudelleen".
Myöhemmin, 11 vuoden ja kahden lapsen jälkeen olin taas yksin puoli vuotta ulkomailla, kunnes perhe tuli tänne myös.
Missä sitten asuit ennen kesätöitä kun lähdit sieltä kerran Eurooppaan?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei mitään hätää, sinullahan on vielä kolme kuukautta löytää uusi suhde.
Näin nelikymppisenä sanoisin omalle nuorelle itselleni, että on täysin turhaa olla huolissaan poika/tyttökaverin menoista ja siitä, millaiseksi hän muuttuu kun kokee maailmaa. Jos nuorena yritin olla toiselle koko maailma ja tehdä kaikkeni, että hän ei näkisi muuta kuin minut, nykyään työntäisin sen seurustelukaverin maailmalle ovesta vaikka pakolla kokemaan ja näkemään kaikkea muutakin ja kasvamaan omille jaloilleen.
Asia on niin, että erilleen kasvaminen tapahtuu jos on tapahtuakseen. Ja jos se on tapahtuakseen, on parempi että se tapahtuu mahdollisimman pian, jotta molemmat löytävät elämäänsä ne ihmiset, joiden kanssa kaikki on oikeasti hyvin. Tuollaiset vaihtojaksot ovat aika hyviä tapoja nähdä, missä mennään.
Pidä vain huoli, että myös sinä olet auki maailmalle ja kasvat ajan mukana sellaiseksi, jona haluat itsesi nähdä. Mitä tarkalleen pelkäät, kun pelkäät menettämistä?
Olen itse ollut opiskelijavaihdossa ja myöhemmin mm. töissä ulkomailla - ja heti perään puolisoni oli myös töissä ulkomailla. Nyt meillä on lapsia. Luottamus ei ole koskaan ollut ongelma. Tiedämme molemmat, että villeimmistäkin juhlista ja seikkailuista palataan kotiin samana ihmisenä mutta kokemusta rikkaampina. Emme varmasti kumpikaan olisi kovin tyytyväisiä elämiimme, jos se ei olisi ok.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse aloitin aikanaan seurustelmaan alkuvuodesta tietäen, että lähtisin kesätöihin Eurooppaan neljäksi kuukaudeksi. Ehkä se oli helpompi, kun suhde oli vasta alussa ja ikään kuin aloitettiin joka tapauksessa sitten "syksyllä uudelleen".
Myöhemmin, 11 vuoden ja kahden lapsen jälkeen olin taas yksin puoli vuotta ulkomailla, kunnes perhe tuli tänne myös.
Missä sitten asuit ennen kesätöitä kun lähdit sieltä kerran Eurooppaan?
...hehe... sanotaan sitten, että keski-Eurooppaan.... ja ihan pari ,,,, joille voit tehdä mitä haluat.
Vaihto-ohjelmat ovat aika suuria kokemuksia, varsinkin jos kohteessa on suurempi vaihtariryhmä joka hitsautuu yhteen. Toisaalta se on hyvin kupla-kokemus, eli harvoin se yhteydenpito ja yhteys jatkuu kunhan kaikki palaavat omiin maihinsa. Tuloksena voi olla jopa masennuksen tunteita, kun suuri uusi kokemus päättyy ja tilalla on vanha normaali arki.
Sinuna kysyisin suoraan mieheltä, että onko hän ihastunut johonkin toiseen vaihtarimaassa tai tunteeko halua elää vapaammin. Luultavasti et voi miestä estää, eli ehkä olisi parempi sopia että teidän suhde on tauolla ja katsotte asiaa uudestaan sitten, kun hän palaa takaisin. Itse voit pohtia sitä, voisitko jatkaa suhdetta miehen Suomeen palaamisen jälkeen, jos hänellä siellä on joku kuplassa syntynyt lomaromanssi ollut..? Toisaalta tällä välin voisit itsekin vähän elää ja pohtia, onko mies yleisesti juuri se oikea sinulle ja löytyisikö jostain vielä sopivampi.
Jos jo 3kk jälkeen puhuu tuollaisia niin parempi vain sanoa hyvästit. Oletettavasti olette olleet tosi nuoria aloittaessanne seurustelusuhteen ja silloin on hyvin todennäköistä että vaan kasvetaan erilleen
Meillä oli mies ulkomailla työharjoittelussa yliopistoaikoina ja valmistumisen jälkeen pitkiäkin aikoja teissuhommissa. Ja silloin ei edes ollut mitään videopuheluita. Meni jopa helpommin kuin intti aiemmin, ihana kutkuttava olo vatsassa aina ennen puhelua ja ah sitä näkemisen riemua kun kävin vierailulla. Edelleen yhdessä, kolme lasta.
Ei ollut teidän suhde tarkoitettu kestämään.
Vierailija kirjoitti:
Puoli vuotta on loppujenlopuksi todella lyhyt aika. Me elettiin miehen kanssa etäsuhteessa neljä vuotta kun mies opiskeli korkeakoulututkinnon ulkomailla. Nähtiin kuitenkin muutaman kerran vuodessa. Paljon hyviä muistoja jäi noista ajoista, oli ihana aina odottaa seuraavaa tapaamista mutta arkea sai elää itsenäisesti. Ja myöhemmin on ollut ihana elää myös yhdessä. Hyvä parisuhde kestää erossa olon ja vahvistuu siitä. Silloin molemmat saavat myös tilaa etsiä itseään ihmisinä, ei ehkä kasveta niin riippuvaiseksi toisesta.
Kokonaisen tutkinnon opiskelu voi olla eri asia kuin puolen vuoden vaihto: vaihtareilla on paljon tiiviimpi vertaisryhmä, jossa oikeasti tehdään paljon asioita yhdessä ja biletetään, eikä varsinainen opiskelu ole välttämättä kovin suuressa roolissa.
Onko hän siis puoliso vai seurustelukumppani? Eli onko teillä yhteinen koti, oletteko avoliitossa? Jos, niin silloin teillä on varmasti ihan käytännön asioitakin hoidettavana eri tavalla kuin seurustelusuhteessa.
Ihmiset muuttuvat. Se on surullista, mutta parempi että se tapahtuu seurustellessa eikä sitten, kun on sitouduttu avo- tai avioliittoon, saati hankittu lapsia. Olen itse ollut suhteessa, joka katkesi noin neljän vuoden seurustelun jälkeen, ja vei pari vuotta että alkoi edes kiinnostaa muut miehet. Mutta nyt olen todella hyvilläni, että se suhde loppui, koska muuten en olisi koskaan tavannut ihmistä, josta tuli puolisoni.