Ulkonäkö ja kohtelu

Tää on hyvin tuttua. Ja niin hämmentävää. Tuntuu, että ulkonäön tulkitsemisen taito on kadonnut ihmisiltä. Jouduin kerran osallistumaan ex tempore hautajaisiin ja ostamaan halvimmat mahdolliset rytkyt tyyliin H&M:sta. Valehtelematta alelaarin heppoisimmalla mustalla tekokuidulle mentiin ja kampauksena oli sileä ponnari. Sain kotimatkalla näissä vaatteissa todella huomaavaista asiakaspalvelua ihan joka paikassa, suorastaan pokkurointia. Siihen vaikutti ainoastaan se, että vaatteet olivat vasta ostetut ja upouuden nykyvaatteen näköiset, "univormu", "normaali".

Voi olla että syynä on keskiluokkaisuuden ihailu. Keskiluokkaa alemmat ja ylemmät luokat ilmaisee itseään enemmän, rennommin: kuten joku ketjussa sanoikin, ylemmän luokan mies voi olla rokkitähden näköinen eikä leukaa tarvitse ajella. 

Ihminen on alkeellinen otus. Kyllä on monta kertaa saanut ihmetellä ennakkoluulojaan. Me ollaan niihin kaikki taipuvaisia, sisäänkoodattu ominaisuus.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ylipainoinen, vanhentuvan rokkarin näköinen mies hieman resuisine vaatteineni ja partoineni..Toisaalta olen varakas, koulutettu ja hyvässä ammatissa. Kaupoissa kohdellaan selvästi kylmäkiskoisemmin verrattuna aikaan, jolloin oli siloposket, lyhyet hiukset ja pikkutakki.. Silloin kun kävi katsomassa vaikkapa uutta autoa, oli myyjiä riesaksi asti. Nyt ei saa sutomyyjää paikalle kirveelläkään. Olin kuitenkin silloin paljon köyhempi kuin nyt.

Tässä yksi syy, miksi ulkonäkö pitäisi olla ikääntyessäkin yksi ykkösprioriteeteista.

Ei ei ei. Kun on ikää, hyvä koulutus ja duuni, varaa ja sitä kuuluisaa itsevarmuutta, niin silloin pukeudutaan just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei todellakaan mitään mormonistailia siinä vaiheessa!

Ongelma näissä asiakaspalvelutilanteissa on se, että myyjillä ei nykyään ole enää silmää eikä käytöstapoja. Nuoret, yhteiskuntaa tuntemattomat myyjät etsii katseellaan niitä pikkutakki-ihmisiä, ajatellen, että vähän niin kuin satukirjoissa ja mafialeffoissa, myös tosielämässä rikkaat käyttää pukuja. He etsii siis pikkutakki-ihmisiä olettaen, että näillä on enemmän rahaa, mistä seuraa myyjälle itselleen isompi tulospalkkio.

No, toki usein nämä myyjät on jostain pikkupaikasta kotoisin eivätkä yksinkertaisesti tiedä, että resuisinta ja rennointa jengiä löytyy jostain Eirasta. Ne puvuntakit taas löytyy köyhistä lähiöistä.

Nuori ja kaunis nainen saa varmaan hyvää palvelua kosmetiikka- ja vaatekaupoissa, paitsi, jos hänet tulkitaan alaikäiseksi. 

Mieheni opasti minua, että autokauppaan lähtiessä pitää pukeutua. Eli laittaa sellaiset vaatteet päälle, että näyttää siltä kuin olisi varaa ostaakin jotain. Sitä hän ei tiennyt, että kolmikymppisen minun habituksella olen autokaupassa näkymätön, ihan riippumatta vaatetuksesta. Pakko oli ottaa mies mukaan, jos halusi saada auton koeajoon. Toki siinä se ajokortti kysyttiin, mutta että pääsi siihen vaiheeseen, tarvittiin mukaan henkilö, jonka myyjä näkee.

Nuorena parikymppisenä tykkäsin kaikenlaisista persoonallisista vaatteista ja tyyleistä. Yleensä ei mitään ongelmaa mutta kerran kun oli pitkä hame ja katselin lähikaupassa vähän pitempään luultiin varkaaksi. Ei ollut samanlainen hame kuin tietyllä vähemmistöllä jotka on jääneet kiinni tavaroiden kätkemisestä hameeseen mutta ilmeisesti yhtä epäilyttävä :D

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ylipainoinen, vanhentuvan rokkarin näköinen mies hieman resuisine vaatteineni ja partoineni..Toisaalta olen varakas, koulutettu ja hyvässä ammatissa. Kaupoissa kohdellaan selvästi kylmäkiskoisemmin verrattuna aikaan, jolloin oli siloposket, lyhyet hiukset ja pikkutakki.. Silloin kun kävi katsomassa vaikkapa uutta autoa, oli myyjiä riesaksi asti. Nyt ei saa sutomyyjää paikalle kirveelläkään. Olin kuitenkin silloin paljon köyhempi kuin nyt.

Tässä yksi syy, miksi ulkonäkö pitäisi olla ikääntyessäkin yksi ykkösprioriteeteista.

Ei ei ei. Kun on ikää, hyvä koulutus ja duuni, varaa ja sitä kuuluisaa itsevarmuutta, niin silloin pukeudutaan just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei todellakaan mitään mormonistailia siinä vaiheessa!

Ongelma näissä asiakaspalvelutilanteissa on se, että myyjillä ei nykyään ole enää silmää eikä käytöstapoja. Nuoret, yhteiskuntaa tuntemattomat myyjät etsii katseellaan niitä pikkutakki-ihmisiä, ajatellen, että vähän niin kuin satukirjoissa ja mafialeffoissa, myös tosielämässä rikkaat käyttää pukuja. He etsii siis pikkutakki-ihmisiä olettaen, että näillä on enemmän rahaa, mistä seuraa myyjälle itselleen isompi tulospalkkio.

No, toki usein nämä myyjät on jostain pikkupaikasta kotoisin eivätkä yksinkertaisesti tiedä, että resuisinta ja rennointa jengiä löytyy jostain Eirasta. Ne puvuntakit taas löytyy köyhistä lähiöistä.

Ai, no sitten minun varmaan kannattaa hiukan pudottaa painoani ennen seuraavaa autonostoa, jotta mahdun jakkupukuuni, jota olen käyttänyt varmaan 2 kertaa.

Musiikkikauppaan tarttis varmaan mennä mustassa nahkarotsissa?

Ostohousuista paljon puhutaan, mutta takkiin olisi varmaan syytä enemmän huomiota. (Puolisollani on "ostohattu". Eli aito Stetson merkkinen nahkahattu. Hän on havainnut ihan selvästi, kuinka saa tutuiltakin myyjiltä parempaa palvelua, kun on se hattu päässä.)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, kun visuaalisia apinoita ollaan kaikki. Ihminen tulkitsee evoluution vuoksi ruman ihmisen sairaaksi, vaikka ruma ihminen olisi terve, kuin pukki. Jos olet lihaksikas ja vahvan näköinen mies, saat keneltä tahansa ihan toisenlaista kohtelua. Sama, jos olet nuori, hoikka, pitkähiuksinen ja kaunis nainen, niin ihmiset palvovat maata jalkojesi juuressa.

...ja heti kun oletkin nuori, 10 kg liian hoikka, pitkä- mutta ohuthiuksinen ja ei niin symmetrisen kaunis nainen, niin kohtelu on heti kuivaa ja nuivaa. Olet se "sairas gaselli", jota pitää vaistomaisesti välttää.

Tämä. Jopa vihamielistä kohtelua ja suoria arvostelevia kommentteja olen saanut reippaan alipainon puolella ollessani. Äiti ja muu vanhempi väki on tietysti ihaillut laihuutta. Ihan sairasta, minkäänlainen keho ei saa olla rauhassa kommenteilta. Lihavilla ei tietenkään ole sen helpompaa. Entä jos vaan kukaan ei kommentoisi toisen painoa ja olemusta mitenkään?

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on, kun visuaalisia apinoita ollaan kaikki. Ihminen tulkitsee evoluution vuoksi ruman ihmisen sairaaksi, vaikka ruma ihminen olisi terve, kuin pukki. Jos olet lihaksikas ja vahvan näköinen mies, saat keneltä tahansa ihan toisenlaista kohtelua. Sama, jos olet nuori, hoikka, pitkähiuksinen ja kaunis nainen, niin ihmiset palvovat maata jalkojesi juuressa.

Hmm, mä en nuorena saanut erityisen hyvää kohtelua missään, vaikka olin melko hyvän näköinen. Nyt keski-ikäisenä, vaikka olen lihava ja ruma, saan. Ilmeisesti, koska näytän siltä että rahaa on ostaakin, kun taas nuorena näytin "köyhältä opiskelijalta" myyjien silmään.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sen, että kun on ulkomaalaisen näköinen, ei edes tervehditä.

Ja riittää tumma hiuksien väri ja hieman eksoottiset silmät. Ja täysin suomalainen, mutta aina saa selitellä itseään.

Tämä sama mulla. Aina oletuksena mulle puhutaan englantia joka paikassa. Olen ihan vaan kotoperäistä alkuperäiskansaa, saamelainen joka asuu Helsingissä. Mustanruskea tukka ja oliivinvihreät silmät tekee ilmeisesti ulkomaalaisen näköiseksi. On esim. usein epäilty olenko puoliksi japanilainen.

Minua kutsui kerran taksikuski ikääntyneeksi rouvaksi kun olin liikkeellä 40v vanhemman äitini kanssa. Silloin kyllä kirpasi. Silmälasien varjopuolia...

Jep, muutun heti samankaltaiseksi kuin se, joka kohtelee minua kuten kirjoitat, yleensä sen jälkeen palvelu paranee huomattavasti tai se loppuu kokonaan minun poistuttua paikalta, en ymmärrä, miksi ihmiset antavat vapaasti tulla kohdelluksi miten hyvänsä. Olin kerran kaupassa ja joku täysin tuntematon tuli räpsyttämään naamaansa minun ostoskorin kohdalla, en viitsi edes kirjoittaa mitä hänelle sanoin, meni kyllä helvetin muikean näköiseksi - TEHKÄÄ SAMOIN !

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olen ylipainoinen, vanhentuvan rokkarin näköinen mies hieman resuisine vaatteineni ja partoineni..Toisaalta olen varakas, koulutettu ja hyvässä ammatissa. Kaupoissa kohdellaan selvästi kylmäkiskoisemmin verrattuna aikaan, jolloin oli siloposket, lyhyet hiukset ja pikkutakki.. Silloin kun kävi katsomassa vaikkapa uutta autoa, oli myyjiä riesaksi asti. Nyt ei saa sutomyyjää paikalle kirveelläkään. Olin kuitenkin silloin paljon köyhempi kuin nyt.

Tässä yksi syy, miksi ulkonäkö pitäisi olla ikääntyessäkin yksi ykkösprioriteeteista.

Ei ei ei. Kun on ikää, hyvä koulutus ja duuni, varaa ja sitä kuuluisaa itsevarmuutta, niin silloin pukeudutaan just niin kuin itsestä hyvältä tuntuu. Ei todellakaan mitään mormonistailia siinä vaiheessa!

Ongelma näissä asiakaspalvelutilanteissa on se, että myyjillä ei nykyään ole enää silmää eikä käytöstapoja. Nuoret, yhteiskuntaa tuntemattomat myyjät etsii katseellaan niitä pikkutakki-ihmisiä, ajatellen, että vähän niin kuin satukirjoissa ja mafialeffoissa, myös tosielämässä rikkaat käyttää pukuja. He etsii siis pikkutakki-ihmisiä olettaen, että näillä on enemmän rahaa, mistä seuraa myyjälle itselleen isompi tulospalkkio.

No, toki usein nämä myyjät on jostain pikkupaikasta kotoisin eivätkä yksinkertaisesti tiedä, että resuisinta ja rennointa jengiä löytyy jostain Eirasta. Ne puvuntakit taas löytyy köyhistä lähiöistä.

Melkein kaikki sellaiset vanhan kansan varakkaat, jotka ovat tienanneet suuren omaisuuden omalla työllään, tosiaan pukeutuvat usein hieman eri tavalla kuin kaikenlaiset nousukkaat. Useilla oikeasti rikkailla ei ole mitään syytä leveillä rahoillaan, vaan mieluummin sulaudutaan massaan. Nykyaikana on muotia yrittää näyttää varakkaammalta kuin oikeasti onkaan. Kaikki ostettu lainarahalla, joten todellisuudessa maksukykyä ei välttämättä löydy ollenkaan. 

Ei liity ulkonäköön, mutta vielä pari vuotta sitten minulle soitti vakuutusmyyjä, joka ensimmäisenä tiedusteli, onko minulla miestä, joka hoitaa vakuutushommat. Oli huvittavaa.

Ehkäpä vika onkin moukkamaisissa myyjissä,ei meissä asiakkaissa.Aika harva taitaa asiakaspalvelun.

Minä en usko osaan näistä jutuista. Sitä vaan jotkut tuppaa itse havainnoimaan maailmaa eri tavalla eri tilanteissa ja tämä krittinen tarkastelu värittää havaintoa. En esim usko, että saa parempaa kohtelua osakseen stetsoni päässä. Itse vähän kummeksun stetsoni päisiä kun suomessa se ei ole niin tavanomainen päihinä ollut, varsinkaan amerikan tyyliset.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän sen, että kun on ulkomaalaisen näköinen, ei edes tervehditä.

Ja riittää tumma hiuksien väri ja hieman eksoottiset silmät. Ja täysin suomalainen, mutta aina saa selitellä itseään.

Kun on venäläinen sukunimi, niin nykyään kaikki ajattelevat että se on maahan muuttaja. Siis tyyliin tullut joku kymmenen vuotta sitten. 105 vuotta ollut se suvun haara maassa,

Vierailija kirjoitti:

Voi olla että syynä on keskiluokkaisuuden ihailu. Keskiluokkaa alemmat ja ylemmät luokat ilmaisee itseään enemmän, rennommin: kuten joku ketjussa sanoikin, ylemmän luokan mies voi olla rokkitähden näköinen eikä leukaa tarvitse ajella. 

Pointti nyt onkin se, ettei kukaan ulkopuolinen tiedä, onko rokkitähden näköinen resuparta ylemmän vai alemman luokan edustaja. Julkkikset sitten erikseen. 

Vierailija kirjoitti:

Tää on hyvin tuttua. Ja niin hämmentävää. Tuntuu, että ulkonäön tulkitsemisen taito on kadonnut ihmisiltä. Jouduin kerran osallistumaan ex tempore hautajaisiin ja ostamaan halvimmat mahdolliset rytkyt tyyliin H&M:sta. Valehtelematta alelaarin heppoisimmalla mustalla tekokuidulle mentiin ja kampauksena oli sileä ponnari. Sain kotimatkalla näissä vaatteissa todella huomaavaista asiakaspalvelua ihan joka paikassa, suorastaan pokkurointia. Siihen vaikutti ainoastaan se, että vaatteet olivat vasta ostetut ja upouuden nykyvaatteen näköiset, "univormu", "normaali".

Voi olla että syynä on keskiluokkaisuuden ihailu. Keskiluokkaa alemmat ja ylemmät luokat ilmaisee itseään enemmän, rennommin: kuten joku ketjussa sanoikin, ylemmän luokan mies voi olla rokkitähden näköinen eikä leukaa tarvitse ajella. 

Koulutustason jatkuva nousu on tehnyt keskiluokkaisuudesta status quon.

Nykyään ei ymmärretä hillittyä boheemiutta. Ajatellaan, että "jokainen pukeutuu tietenkin niin keskiluokkaisesti kuin pystyy", ja on hieman resuinen ja boheemi, niin ajatellaan sen automaattisesti johtuvan köyhyydestä eikä ihmisen omasta tahdosta. Ei osata enää edes kuvitella että kukaan haluaisi vapaaehtoisesti näyttää ei-keskiluokkaiselta. Ei ymmärretä enää sellaisen logiikkaa.

70-luvulla ymmärrettiin.

Ei ole helppoa liikuntavammaisellakaan. Monesti, siis monesti, olen joutunut todistamaan olevani normaaliälyinen ja oikeustoimikelpoinen. Vaatekaupoissa en enää käy vaan ostan vaatteet netistä, koska minulle tarjotaan mummoni ikäisten tyylisiä vaatteita.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hupaisin kokemus omalla kohdallani oli 50+ vuotiaana, kun ostin uudet silmälasit. Optikkopoika (pun intended) sanoi ihan vakavissaan minulle, että "näillä on nyt hyvä täyttää sanaristikoita". Olen yleensä aika sanavalmis, mutta siinä kohtaa loksahti leuka ja jäin sanattomaksi.

Tapahtuneesta on nyt kymmenisen vuotta enkä edelleenkään ole halunnut enkä ehtinyt vapaa-ajallani täytellä sanaristikoita.

:D oletko varma ettei tuo ollut vitsi?

Mä en ymmärrä mitä pahaa/loukkavaa on ristikoiden ratkomisessa ja oletuksessa että harrastaa niiden ratkomista.

Saati niin hassua, että siitä pitäisi vitsiä vääntää.

N47