Lue keskustelun säännöt.
mitä mieltä olette kasvatustavasta?
25.11.2006 |
olenko aivan kamala?
Minulla meno hermot totaalisesti uhmiksen kanssa, olen tunnin tisdkannu ja siivonnu ja koko sen ajan kieltäny ja komentanu ja sanonu nätisti ja tiukasti mutta uhmis vain pyörii jaloissa ja tekee kiusaa mitään ei usko, ei auta edes karkkipäivän peruminen. No loppujen lopuks meni pinna ja laitoin uhmiksen ehkä noin puoleks minuutiksi ulos partsin ovesta ja oven kii. sen jälkeen itki ja ku kysyin onko kiltisti ni sano joo, annoin sit halin ja pusun ja sen jälkeen alkoi kiltisti leikkii, ja lopetti kiusan teon.
Onko tämä ulos laittaminen kovin paha juttu?, ku muuten ei uhmis millään usko ja pieni ulkona olo auttoi ja lopetti kiusan teon, ja toimi..ainoa keino joka toimii tämän uhmiksen kohalla.
Kommentit (36)
kintuissa ei pyöritä. Joskus on hyvä kometaa lapset kokonaan pois jaloista, siihenkin on tärkeä oppia. Oikeasti kun on nähnyt lapsia, jotka saavat kiljua ja keskeyttää kun vanhempi puhuu puhelimessa tai roikkua puntissa kun uuninluukku avataan, niin ei sekään ole enää terveen järjen käyttöä.
Kokonaan eri asia on se, jos lapsi toistuvasti häiriköi, koska aikuisella ei ole koskaan aikaa. Silloin kannattaa tarkistaa, miksi arki on niin kiireistä ja ovatkohan esim. vaatimukset kodin siisteyden osalta liian tiukkoja. Lapsi tarvitsee paljon kiireetöntä oloa yhdessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samoin se, joka kysyi mikset ota lasta mukaan töihin. En tiedä, minkä ikäinen lapsi on kyseessä, mutta mulla on 3,5- ja 1,5-vuotiaat, jotka molemmat auttaa minkä kerkeää keittiössä. Oikeastihan hommaan menee tällä tavoin kauemmin, mutta se on kaikille mukavaa.
Tiskaamisessa meillä 3,5-vuotias on innolla mukana, huuhtoo astiat tai " tiskaa" vieressä jotain lasipurkkia. 1,5-vuotiaskin siihen pystyy, tosin suurella tiskimäärällä se on aika sottaista ja hankalaa.
Ruoanlaitossa mulla on aina jotain tekemistä lapsille: esim. repivät salaattia kulhoon, " voitelevat" leipää, kattavat pöytää. Vaikka ei oikeasti kaipaiskaan salaattia ruoalle, niin annan jotain " avustushommaa" lapsille.
t. eräs, jonka molemmat lapset on juuri sellaisia, ettei sekuntiakaan halua olla ilman äidin/isän seuraa vaikka kuinka aloittais ja virittäis leikkejä. Joten teemme joko kotitöitä yhdessä tai leikimme/luemme/askartelemme yhdessä, mutta ei mitään yksin.
En ymmärrä kauhella pakolla kasvattamista ja jatkuvaa rankaisemista. Siitä tulee kierre. Pitäisi kuunnella sitä lasta ja ymmärtää, miksi toinen toimii niin.
Ilmeisesti ap:kin tietää toimineensa väärin, koska hakee täältä kannustusta omalle teolleen. Joskus on parempi todeta, että toimin väärin ja yrittää olla seuraavalla kerralla viisaampi.
Ne traumat, jotka lapsillenne aiheutatte, näkyvät yleensä vasta myöhemmässä elämässä. Lapsihan yrittää kaikkin tavoin sopeutua vallitsevaan tilanteeseen, oli se mikä tahansa, ei lapsesta voi nähdä, onko joku toimintatapa hänelle lopulta hyväksi.
Kolmosella ei ainakaan ole helpot ja taipuisat lapset. Meidän lapsista yksi on erittäin suuritarpeinen, sinnikäs, itsepintainen, voimakastahtoinen ja kovaääninen. Muut vain tavallisen " vaikeita" . Helppoja ei ole tänne syntynyt lainkaan. Siltikään en kannata minkäänlaisia rangaistuksia. Lapsi ei opi rangaistuksista mitään sellaista, mitä haluaisin lapsilleni opettaa.
Meilläkin on ollut ajanjaksoja, jolloin emme jaksa olla lapsillemme niin läsnä kuin haluaisimme. Silloin helposti turvautuu uhkailuun, lahjomiseen, rangaistuksiin tai muuhun sellaiseen käytökseen, joka ei ollenkaan opeta lasta toimimaan oikein vaan ainoastaan helpottaa vanhemman omien turhautumisen ja vihan tunteiden käsittelyä (hetkellisesti, katumus ja syyllisyys tulevat aina).
Eristämisrangaistukset ovat vankiloissakin vain äärimmäisissä tilanteissa käytettäviä. Hoivasuhteeseen ne eivät mielestäni sovellu lainkaan.
pesuainetta. siivosin kaappi missä oli kattiloita ja lasikulhoja, joita poju paukutteli, että melkein meni rikki ku poikani ei ole mikään helläkätinen.
jos lapsi leikkis jalkojen juuressa ni eihän siin ois sit mitään ongelmaa. lapsi ei todellakaan ikinä leiki missään yksin toisessa huoneessa, vaan on kokoajan mun vieressä..
Ja kyllä lapset saavat oppia että he eivät voi roukkua äitissä 24h vuorokaudessa, joskus äidillä on muuta tekemistä ja sillon lapsen on osattava leikkiä itekseen. lapsen on opittava myös itsenäiseksi. minä en halua pojastani sellaista vanhempana että ei osaa olla tai mitään tehdä yksinään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
että rangaistuksettomuus voi olla täysin utopistinen tavoite. Tärkeintä on, että lapsella on rajat ja hän tuntee olevansa rakastettu (=käsi kädessä käyvät nämä). Toisille lapsille pitää osoittaa rajat selkeämmin kuin toisille. Esikoisen kanssa riitti keskustelu, toisen kanssa tarvitaan selkeät syy-seuraussuhteet, että asiat menevät perille.
Eivätkä terveellä itsetunnolla varustetut lapset " roiku" äidissään loputtomasti. Äidin kuuluu olla lapsen lähellä niin kauan, kun lapsi haluaa. Terve lapsi alkaa hiljalleen loitontua äidistä ihan omasta halustaan. Silloin lapsi on aidosti eriytynyt vanhemmastaan ja vahvoilla. Et sinä voi määritellä lapsesi luonnetta. Jotkut lapset vaan tarvitsevat enemmän seuraa kuin toiset. Hyväksy lapsesi sellaisena kuin hän on!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
koska siinä ei montaa hetkeä tarvita kun pieni lapsi yks kaks tippuukin kaiteen yli. oletko tätä tullut miettineeksi? en veisi parvekkeelle rangaistukseksi.
turvallisuusriskin lisäksi on mielestäni myös hiukan turhan kova ja kylmä paikka. muutoin ajatuksesi jäähylle laittamisesta on hyvä, keksisitkö jonkun muun paikan johon voisit laittaa lapsen hetkeksi rauhoittumaan?
pesuainetta. siivosin kaappi missä oli kattiloita ja lasikulhoja, joita poju paukutteli, että melkein meni rikki ku poikani ei ole mikään helläkätinen.
jos lapsi leikkis jalkojen juuressa ni eihän siin ois sit mitään ongelmaa. lapsi ei todellakaan ikinä leiki missään yksin toisessa huoneessa, vaan on kokoajan mun vieressä..
Ja kyllä lapset saavat oppia että he eivät voi roukkua äitissä 24h vuorokaudessa, joskus äidillä on muuta tekemistä ja sillon lapsen on osattava leikkiä itekseen. lapsen on opittava myös itsenäiseksi. minä en halua pojastani sellaista vanhempana että ei osaa olla tai mitään tehdä yksinään.
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ikään kuin valjastaa sitä samaa energiaa ja kiinnostusta. Tosi nopeasti oppivat ja innostuvat kun jaksaa nähdä vähän vaivaa.
Mutta muuten olen samaa mieltä, että välillä pitää pystyä leikkimään itsekseen. Ei jäähylle vienti kuulosta julmalta jos on käyttäytynyt noin kun kuvailit eikä ole kieltoja uskonut. Tietysti riippuu iästäkin.
Toi selitys on vähän samaa luokkaa kuin nämä, jotka kieltää pitämästä vauvaa sylissä, ei saa totuttaa hyvään... Itse luulisin pikemmin päinvastoin: sellainen, joka pienenä saa riittävästi syliä, turvaa ja läheisyyttä oppii luottamaan itseensä ja muihin, ja isompana osaa pikemmin olla paremmin yksin kuin se, jota pienestä pitäen pois hätistellään. Vaan enpä ole alan asiantuntija, tämä perustuu vain siihen miltä musta tuntuu.
Ap, puhut lapsestasi aika kielteiseen sävyyn. Jos hän paukuttaa kovakouraisesti jotain tavaroita, niin etkö voisi keksiä hänelle jotain muuta tekemistä, tai antaa tavaroita, jotka eivät mene rikki? Oliko kaappi pakko siivota juuri nyt? Minkä ikäinen se lapsi siis on?
...ja tietysti lapset (meidänkin jalkaantakertujat) pidetään pois jaloista sen lyhyen hetken, kun uuninluukku avataan tms. Mutta vain juuri sen vaarallisen hetken, ei enempää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
sinun tulee hankkia jostain hoitoapua. Jos ei ole sukulaisia tai varaa hoitajaan, niin kysy vaikka neuvolasta apua.
Ei tässä keskustelussa ole ilman sitä tietoa mitään järkeä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Varsinkin TEKEMÄSSÄ jotain.