mitä mieltä olette kasvatustavasta?

Meidän uhmis menee " jäähylle" vanhempien makuuhuoneeseen sängyn päälle yksin istumaan ilman leluja.

Minusta sinun pitäisi ennemmin selvittää lapsen pahan olon syyt kuin rangaista häntä siitä, että hän tuo tunteensa esiin. Se että lapsi lakkaa kertomasta tunteistaan jäähyn jälkeen, ei opeta lasta elämään omien vihan, suuttumuksen, pettymyksen, turhautumisen yms. tunteidensa kanssa. Se opettaa ainoastaan sen, että äiti ei kestä niistä tunteista kuulla ja niiden kanssa ei voi elää muuten kuin olemalla hiljaa ja kieltämällä ne. Onko se viesti, jonka haluatkin lapsesi oppivan?

uhmis on vetäny kaikki petivaatteet sängyn päältä pois ja alkanu pomppii..



parveke toimii varmaan juuri sen takia kun siellä on niin epämiellyttävää, kylmää ja märkää.



En olisi uskonu, ennen poikaani että tälläsiä lapsia voi ollakaan, kun päättää jotain, kiukutella, huutaa tai kiusaa ni pojuu ei saa " herätettyä" ku jollain radikaalilla tempulla esim. pihalle heittäminen, jolla tajuaa että aiti on nyt tosissaan ja pitää uskoa..

Vierailija:

Minusta sinun pitäisi ennemmin selvittää lapsen pahan olon syyt kuin rangaista häntä siitä, että hän tuo tunteensa esiin. Se että lapsi lakkaa kertomasta tunteistaan jäähyn jälkeen, ei opeta lasta elämään omien vihan, suuttumuksen, pettymyksen, turhautumisen yms. tunteidensa kanssa. Se opettaa ainoastaan sen, että äiti ei kestä niistä tunteista kuulla ja niiden kanssa ei voi elää muuten kuin olemalla hiljaa ja kieltämällä ne. Onko se viesti, jonka haluatkin lapsesi oppivan?

Voisiko olla, että uhmaiässä oleva lapsi koettelee rajojaan, ilman sen kummempaa pahaa oloa ? Rajojen koettelu käsittääkseni kuuluu tiettyyn ikään, ja on normaalia.

Meillä myös lapsella jäähytuoli käytössä, ja hyvin toimii. Ja ainakin meidän lapsi osaa kyllä kertoa, mikä mättää senkin jälkeen, kun on rauhoittunut. Kun lapsi on rauhoittunut, häneltä kysytään, mikä tuli, ja ainakin tähän asti on osannut sen kertoa...

ni hän ei varmaan osaa analysoida tunteitaan sanallisesti...

ap

Vierailija:

Minusta sinun pitäisi ennemmin selvittää lapsen pahan olon syyt kuin rangaista häntä siitä, että hän tuo tunteensa esiin. Se että lapsi lakkaa kertomasta tunteistaan jäähyn jälkeen, ei opeta lasta elämään omien vihan, suuttumuksen, pettymyksen, turhautumisen yms. tunteidensa kanssa. Se opettaa ainoastaan sen, että äiti ei kestä niistä tunteista kuulla ja niiden kanssa ei voi elää muuten kuin olemalla hiljaa ja kieltämällä ne. Onko se viesti, jonka haluatkin lapsesi oppivan?

Esim. Sinua taitaa harmittaa, harmittaako sinua, taidat olla vähän kiukkuinen, voi sinua sattui nyt itkettää -tyyppiset lauseet antavat oikeissa kohdissa toistettuina lapselle pian välineet kertoa omasta olostaan sen sijaan, että se pitäisi osoittaa toiminnalla.

koska se on lapselle viesti: äiti hylkää sinut (vie pois), jos et ole kiltisti. Samasta syystä inhoan lapsen laittamista " omaan huoneeseen miettimään" . Koska kuitenkin jäähytuoli on meidän perheessä ihan turha keksintö (lapsi ei pysy siinä enkä minä ehdi valvomaan siinä pysymistä, kun on toinenkin lapsi), olen käyttänyt tuota huoneeseen menemistä. Meillä auttaa yleensä se, että vie lapsen sinne. Hän tulee lähes heti pois, mutta on kyllä fiksusti jonkin aikaa sen jälkeen.

ässä kasvatuksessä on nyt kyl unohtunut syvälliset kastuspohdinnat. kunhan selvitään hetkestä ja päivästä kerrallaan.



ap

- Hän haluaisi olla sinun kanssasi. Sinä haluat siivota. Hän ei ymmärrä sellaista, että " pitää siivota" . Mutta hän huomaa sen, että hän on tiellä koko ajan ja että yrität päästä hänestä eroon. Se tekee hänestä levottoman, jolloin hän on vielä enemmän kintuissasi. Hänellä on vähän epävarma tunne, koska tískit ja pyykit ovat tärkeämpiä sinulle kuin hän.



" Palkkioksi" sinun ympärillä hääräämisestä sinä laitat hänet parvekkeelle " usko nyt, minä EN halua sinua ympärille - jos pyörit liikaa kintuissa, saatan laittaa sinut sellaiseen paikkaan, josta et tosiaan omin avuin pääse pois" (LUE: oven taakse - se on vielä pahempi rangaistus kuin kokoaikainen tiuskiminen). Eli " näin käy, jos haluat äidin huomiota" .



Lapsi oppii olemaan pois jaloista, koska hän jossain vaiheessa ymmärtää antaa sinulle sinun oman rauhasi, jotta ei vain häiritsisi sinun tärkeitä askareitasi. Myöhemmin hän osaa jo itse sulkeutua omaan huoneeseesi, jos hän on sinulle kärttyinen, kun avaat oven ja vaadit seuraa, muista tuo parveke-juttu.



Ensin sinä opetit häntä sulkemaan sinut pois elämästään, nyt hän ei halua, että sinä tulet sinne " omine lupinesi" . Eihän hänkään saanut astua sinun elämääsi silloin kun et häntä kaivannut. Ehkä hänellä on sitten tärkeää musiikin kuuntelua, chattaamista tms.

Tai " oletko sä nyt vähän kiukkuinen?" . Ei kai noi nyt ole liian vaikeita sinun(kaan) lapsellesi? Ja ne ovat esimerkkilauseita tunteista keskusteluun.

Tietysti olis ihanaa, jos sitä aina äitinä jaksais olla sellainen motivoimiskone, joka saisi lapsen houkuteltua hyvällä pois siitä jalasta roikkumasta. Ja olis hyvä, jos malttaisi keskeyttää sen tiskaamisen hetkeksi, käydä aloittamassa leikit lapsen kanssa, ja palata sitten tiskaamaan, kun lapsi on leikin vauhdissa.



Mutta kaikki lapset eivät jää leikkimään sekunniksikaan yksin, vaikka äiti kuinka kävisi välillä virittämässä niitä leikkejä. Eikä kukaan äiti voi joka ikinen hetki olla niin äärettömän pitkäpinnainen, ettei hermo yhtään koskaan ja ikinä kiristy. Joten älä turhaankaan soimaa itseäsi.



Sinuna kuitenkin miettisin vielä joka sopen kodista, jos löytyisi vähän inhimillisempi jäähypaikka kuin parveke. Onko vessa tai kylpyhuone turvallinen paikka? Onko ovella erotettua eteistä? Onko valolla varustettua komeroa tai vaatehuonetta? Tai sitten pitää vain vahtia siinä tuolilla tms.

Vierailija:

- Hän haluaisi olla sinun kanssasi. Sinä haluat siivota. Hän ei ymmärrä sellaista, että " pitää siivota" . Mutta hän huomaa sen, että hän on tiellä koko ajan ja että yrität päästä hänestä eroon. Se tekee hänestä levottoman, jolloin hän on vielä enemmän kintuissasi. Hänellä on vähän epävarma tunne, koska tískit ja pyykit ovat tärkeämpiä sinulle kuin hän.

" Palkkioksi" sinun ympärillä hääräämisestä sinä laitat hänet parvekkeelle " usko nyt, minä EN halua sinua ympärille - jos pyörit liikaa kintuissa, saatan laittaa sinut sellaiseen paikkaan, josta et tosiaan omin avuin pääse pois" (LUE: oven taakse - se on vielä pahempi rangaistus kuin kokoaikainen tiuskiminen). Eli " näin käy, jos haluat äidin huomiota" .

Lapsi oppii olemaan pois jaloista, koska hän jossain vaiheessa ymmärtää antaa sinulle sinun oman rauhasi, jotta ei vain häiritsisi sinun tärkeitä askareitasi. Myöhemmin hän osaa jo itse sulkeutua omaan huoneeseesi, jos hän on sinulle kärttyinen, kun avaat oven ja vaadit seuraa, muista tuo parveke-juttu.

Ensin sinä opetit häntä sulkemaan sinut pois elämästään, nyt hän ei halua, että sinä tulet sinne " omine lupinesi" . Eihän hänkään saanut astua sinun elämääsi silloin kun et häntä kaivannut. Ehkä hänellä on sitten tärkeää musiikin kuuntelua, chattaamista tms.

tiskasin sen takia nyt eiliset tiskit myös että sain raivattua tiskipöydän ja tiskattua astiat jotta voin tehdä lapselleni ruokaa.

Oisin tietenkin voinut leikkiä tai lukea lapsen kanssa ja pitää hänelle seuraa mutta sitten lapsi olisi jäänyt ilman ruokaa. Tiedätkö että minun on pakko tehdä lapselleni ruokaa, kun kukaan muu ei sitä tee. ja ei ole vielä saanut päiväruokaa, ni minun on se aivan pakko tehdä hänelle se, silloin jää jostai muusta paitsi, mutta ruokaa hänen on saatava, ruuan jälkeen voin sit leikkiä hänen kanssa.

Ja nytteki käyn täs askareitten lomassa välilä kurkkimassa tietokonetta, en istu täs koko aikaa.

ap

Vierailija:

- Hän haluaisi olla sinun kanssasi. Sinä haluat siivota. Hän ei ymmärrä sellaista, että " pitää siivota" . Mutta hän huomaa sen, että hän on tiellä koko ajan ja että yrität päästä hänestä eroon. Se tekee hänestä levottoman, jolloin hän on vielä enemmän kintuissasi. Hänellä on vähän epävarma tunne, koska tískit ja pyykit ovat tärkeämpiä sinulle kuin hän.

" Palkkioksi" sinun ympärillä hääräämisestä sinä laitat hänet parvekkeelle " usko nyt, minä EN halua sinua ympärille - jos pyörit liikaa kintuissa, saatan laittaa sinut sellaiseen paikkaan, josta et tosiaan omin avuin pääse pois" (LUE: oven taakse - se on vielä pahempi rangaistus kuin kokoaikainen tiuskiminen). Eli " näin käy, jos haluat äidin huomiota" .

Lapsi oppii olemaan pois jaloista, koska hän jossain vaiheessa ymmärtää antaa sinulle sinun oman rauhasi, jotta ei vain häiritsisi sinun tärkeitä askareitasi. Myöhemmin hän osaa jo itse sulkeutua omaan huoneeseesi, jos hän on sinulle kärttyinen, kun avaat oven ja vaadit seuraa, muista tuo parveke-juttu.

Ensin sinä opetit häntä sulkemaan sinut pois elämästään, nyt hän ei halua, että sinä tulet sinne " omine lupinesi" . Eihän hänkään saanut astua sinun elämääsi silloin kun et häntä kaivannut. Ehkä hänellä on sitten tärkeää musiikin kuuntelua, chattaamista tms.

Ei se ole lapsen vika, jos sinulla on kiire tiskata tai tehdä ruokaa. Et voi olettaa, että lapsesi ymmärtäisi sellaista. Älkää hyvät ihmiset syytelkö lapsia tällaisista asioista. Syy on yleensä vanhemmassa ja kannattaa katsoa peiliin ja miettiä miten kannattaisi toimia. Helppoa se ei ole...

Jos on alle 3-vuotias niin parvekkeelle ovi kiinni on liian kova rangaistus. Sen ikäinen ei nimittäin välttämättä ymmärrä, että tarkoitus on rangaista hetken aikaa vaan voi pelästyä kuollakseen, että jätät hänet sinne. Jonkun 1-2-vuotiaan pistäminen parvekkeelle lähentelee idiotismia.



Vanhemmalle lapselle ei kuulosta yhtään liian pahalta jos ei muuten mene viesti perille. Vastaajilla on tainnut olla aika helppoja lapsia jos näinkin asiallinen rangaistus on liikaa ;)



Mutta niinhän se on: jos et pistä lapsia tottelemaan, olet lepsu. Kun pistät, olet natsi.



Meillä käytettiin toista erittäin voimkastahtoista 2,5-3-vuotiasta parvekkeella aina silloin tällöin, muttei koskaan pistetty ovea kiinni. Hänelle ei koskaan toimineet jäähytuolit ym. mitkä toisella lapsella riittivät. Parveke oli ainoa asia, jolla touhun sai katkeamaan. 10 sekunttia ulkona riitti.

Vierailija:

Tietysti olis ihanaa, jos sitä aina äitinä jaksais olla sellainen motivoimiskone, joka saisi lapsen houkuteltua hyvällä pois siitä jalasta roikkumasta. Ja olis hyvä, jos malttaisi keskeyttää sen tiskaamisen hetkeksi, käydä aloittamassa leikit lapsen kanssa, ja palata sitten tiskaamaan, kun lapsi on leikin vauhdissa.

Mutta kaikki lapset eivät jää leikkimään sekunniksikaan yksin, vaikka äiti kuinka kävisi välillä virittämässä niitä leikkejä. Eikä kukaan äiti voi joka ikinen hetki olla niin äärettömän pitkäpinnainen, ettei hermo yhtään koskaan ja ikinä kiristy. Joten älä turhaankaan soimaa itseäsi.

Sinuna kuitenkin miettisin vielä joka sopen kodista, jos löytyisi vähän inhimillisempi jäähypaikka kuin parveke. Onko vessa tai kylpyhuone turvallinen paikka? Onko ovella erotettua eteistä? Onko valolla varustettua komeroa tai vaatehuonetta? Tai sitten pitää vain vahtia siinä tuolilla tms.

Heidän käytökseensä on aina joku syy, joka vanhemman pitäisi ymmärtää ja toimia vanhemman tavoin, ei laskeutua lapsen tasolle " tappelemaan" . Lämmin ja määrätietoinen asenne on paras, sinun on itse uskottava omiin sanoihisi, jotta lapsikin uskoo. Lapsi on kuitenkin lapsi ja aika heikoilla tässä isossa maailmassa, sinä olet aikuinen ja tiedät hirveän paljon enemmän kuin pieni lapi. Älä mene mukaan lapsen temppuiluihin.

mutta jos lasta hätistellään koko ajan kintuista, hän ajattelee olevansa ylimääräinen.



Niin teen minäkin, ja kyllä tiedän, että lapselle se ei ole " kivaa" . Elämä on.

Mikään muu ei toiminut.

Nyt poika on jo melkein 7 v, ja oikein hyvin käyttäytyvä. Kovapäinen on vieläkin luonteeltaan.

Laitetaanko pieni lapsi siis parvekkeelle siksi, ettei ole esim. puolta tuntia tai tuntia ihan hiljaa omissa oloissaa, että äiti saa rauhassa tiskata ja laittaa ruokaa? Ei pienen lapsen tarvitse sellaiseen pystyä. Itsekään en usko, että tuollainen rankaiseminen tekee hyvää lapsen psyykkeelle. Miksi ihmeessä vielä parvekkeelle?!