Lastensuojelun pelko, kun puhelin soi
Kun mieheni puhelin soi, ensimmäinen ajatukseni on, soitetaanko lastensuojelusta, että joku on ilmoittanut minun olevan vääränlainen tai tekevän jotain väärin. Tai jos omaan puhelimeen tulee puhelu tuntemattomasta numerosta, ajatus on silloinkin sama. Olen joskus ollut kiusattu, joten kiusaamisen tai poikkeavuuden ilmaisemisen pelot, tai vääränlaisen vallankäytön pelot, kai jatkuvat tällä tavalla. Aina jostain ponnahtaa esiin ajatus, että joku tekee lastensuojeluilmoituksen ihan mistä tahansa asiasta liittyen minuun.
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene hoidattamaan korvien välisi kuntoon. Äläkä hanki lisää lapsia ennen kuin olet kunnossa. Tai sitten olet typerä trolli.
Noh? En siis saisi pelätä?
Ei ole normaali tuollainen pelko jos asiat on perheessä on kunnossa. Eli ei taida olla asiat kunnossa, ainakaan sulla itsellä.
Lastenkasvatuksesta on tuhat erilaista mielipidettä. Hyvin usein lasten vanhempien mielipide siitä, että ovatko asiat kunnossa poikkeaa lastensuojelun mielipiteestä. Vanhempien on myös usein vaikea tietää ennakkoon, että mitkä kaikki asiat ovat lastensuojelun mielestä ei-toivottuja, mikäli vanhemmat eivät esimerkiksi lue kasvatussuosituksia.
Miten siinä voi olla jotain epäselvää? Pahoinpitely ja heitteillejättö ovat tavallisesta elämästä poikkeavaa, eikä yöpaidan puuttuminen tai hiusten kampaamatta jättämisen sellaista ole.
Noiden väliin mahtuu hyvin paljon kaikenlaista.
Sitä paitsi määrittelepä tyhjentävästi "pahoinpitely" tai "heitteillejättö". Tilanteita on valtavasti kaikenlaisia, ja se on aivan kiinni ihmisestä, että minkä tarkalleen katsoo olevan pahoinpitely tai heitteillejättö. Toki määritelmä on myös kulttuurinen käsite, eli esimerkiksi 20 tai 50 vuotta sitten usein eri asiat katsottiin pahoinpitelyksi tai heitteillejätöksi kuin mitä nykyisin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mene hoidattamaan korvien välisi kuntoon. Äläkä hanki lisää lapsia ennen kuin olet kunnossa. Tai sitten olet typerä trolli.
Noh? En siis saisi pelätä?
Ei ole normaali tuollainen pelko jos asiat on perheessä on kunnossa. Eli ei taida olla asiat kunnossa, ainakaan sulla itsellä.
Lastenkasvatuksesta on tuhat erilaista mielipidettä. Hyvin usein lasten vanhempien mielipide siitä, että ovatko asiat kunnossa poikkeaa lastensuojelun mielipiteestä. Vanhempien on myös usein vaikea tietää ennakkoon, että mitkä kaikki asiat ovat lastensuojelun mielestä ei-toivottuja, mikäli vanhemmat eivät esimerkiksi lue kasvatussuosituksia.
Miten siinä voi olla jotain epäselvää? Pahoinpitely ja heitteillejättö ovat tavallisesta elämästä poikkeavaa, eikä yöpaidan puuttuminen tai hiusten kampaamatta jättämisen sellaista ole.
Noiden väliin mahtuu hyvin paljon kaikenlaista.
Sitä paitsi määrittelepä tyhjentävästi "pahoinpitely" tai "heitteillejättö". Tilanteita on valtavasti kaikenlaisia, ja se on aivan kiinni ihmisestä, että minkä tarkalleen katsoo olevan pahoinpitely tai heitteillejättö. Toki määritelmä on myös kulttuurinen käsite, eli esimerkiksi 20 tai 50 vuotta sitten usein eri asiat katsottiin pahoinpitelyksi tai heitteillejätöksi kuin mitä nykyisin.
Totta. Jos lapsi kulkee 2 metriä edellä minua satunnaisesti ja joku näkee sen, voi tulla syyte heitteillejätöstä. Jollekin se voi olla heitteillejättö.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla on tuo sama. En ole oikein uskaltanut kiintyä lapsiini, kun olen varautunut siihen että joku tantta keksii tulla takavarikoimaan lapset. Pelkään että olen jonkun mielestä ollut joskus vääränlainen ja itse en ole sitä tajunnut/huomannut.
Ei mielenterveyden diagnooseja.
Kyllä saisit jonkun diagnoosin jos menisit lääkäriin. Ei ole tuollainen normaalia. Surullista sun lasten kannalta.
Olen lapsistaan huolehtiva vanhempi. Kannan vastuuta. Siksi tuntuu tältä.
Olen mäkin lapsestani huolehtiva vanhempi ja kannan vastuun, mutta en silti pelkää tuollaista enkä sen vuoksi olisi uskaltanut kiintyä lapseen. Todellakin olen uskaltanut. Sitäkin lapsi tarvitsee.
Ei ole tervettä tuo sun käytös.
"Useimmat meistä pelkäävät enemmän soittoa vaikka poliisilta tai sairaalasta, jos jollekin läheiselle olisi sattunut jotain ikävää."
En nyt niin nuori ole, mutta ei minulle tule (onneksi) puhelinsoittoja kuin perheeltä tai viranomaisilta tai myyjiltä. Miehelle tulee toisinaan muualtakin puheluja. Niin, minä en vissiin ole normaali enkä hyvä itsetuntoinen. Pelkään kaikkea aina. Sitä se menneisyys teettää. Ap