Lue keskustelun säännöt.
Joskus tuntuu kuin avomieheni olisi isäni
19.03.2023 |
Meillä on seitsemän vuoden ikäero, mutta sen ei mielestäni pitäisi itsessään olla merkitsevä seikka. Olemme siis aikuisia ihmisiä, neljänkymmenen molemmin puolin, mutta tuntuu kuitenkin siltä, että ikäero tulisi mainita. Minusta tuntuu joskus kuin mies olisi enemmän isäni kuin tasavertainen kumppanini.
Mies on todella kova nalkuttamaan (paremman sanan puutteessa). Hän siis tykkää käskyttää minua asioissa, joihin en todella ehdi ryhtyä oma-alotteisesti, ennen kuin hän jo sanelee tehtäväni. Tällaisia voivat olla vaikkapa tiskikoneen tyhjennys tai imurointi, jotka siis ovat enimmäkseen minun tehtäväni ja tiedän sen käskyttämättäkin.
Mies päättää milloin meillä syödään herkkuja tai milloin meillä juodaan alkoholia. Minun ehdotukseni eivät mene läpi, vaan hän tyrmää ne usein, tai ennemminkin aina, systemaattisesti. Silloin kyllä sopii kun miehen tekee mieli.
Pienet asiat pahentavat tätä isä-tytär-asetelmaa, kuten se, ettei minulla ole omaa autoa, koska kärsin vaikeasta autoilukammosta. Jos siis vapaa-ajallani tarvitsen kyydin jonnekin, joudun aina pyytämään sitä mieheltäni. Ja hän siis kyllä suostuu poikkeuksetta, mutta joudun kuitenkin.
Seksielämästämme varmaan tulee kysymys jos on tullakseen, ja se on kyllä aivan normaalia aikuisten ihmisten välistä seksiä. Ongelmakohtia ovat arjen askareet, arki yleensä, ja yleinen ilmapiiri. Talous varmasti kiinnostaa myös: mies tienaa noin kolme kertaa enemmän kuin minä, mutta jaamme menot oikeudenmukaisesti ja molempia tyydyttävästi, sopimuksen mukaan.
Olen alkanut imeä itseeni tätä ilmapiiriä, ja siksi en puhukaan miehelle kuten ennen.
Olemme olleet yhdessä saman verran kuin on ikäeromme (7 vuotta) eikä tämä ongelma ollut olemassa ensialkuun. Se syntyi ja kasvoi.
Pariterapiassahan tätä voisi työstää, mutta kysyn kuitenkin täältä ensin, että onko vastaavankaltaisia kokemuksia. Jotain neuvoja tai ajatuksia? Ero on käynyt mielessä, mutta haluaisin vielä yrittää. Paljon kiitoksia kaikista vastauksista.
Kommentit (7)
Tuskin tuo ikäerosta johtuu.
Persoonista ennemminkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo se on aina ihan kuningasidea kirjoittaa tänne ja kyellä kaikkien mahdollisten isänmaantoivojen mielipiteitä, mutta ei puhua kotona sille omalle puolisolle.
Vierailija kirjoitti:
Joo se on aina ihan kuningasidea kirjoittaa tänne ja kyellä kaikkien mahdollisten isänmaantoivojen mielipiteitä, mutta ei puhua kotona sille omalle puolisolle.
Tämä. Täällä on terapiatakuu aina voimassa.
Halvalla lähtee viestit!
Vierailija kirjoitti:
Joo se on aina ihan kuningasidea kirjoittaa tänne ja kyellä kaikkien mahdollisten isänmaantoivojen mielipiteitä, mutta ei puhua kotona sille omalle puolisolle.
Kiitos vastauksista, tähän vastaan.
Minun on siis suunnilleen yhtä vaikea kertoa miehelleni mitä ihan rehellisesti ajattelen tästä asiasta, kuin miten vaikeaa oli lapsena mennä kertomaan isälle, että päästin naapurin ajokoirat aitauksestaan karkuun.
Sysäisit kuitenkin siihen suuntaan, kiitos siitä.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En osaa auttaa, mutta meillä on vähän sama ongelma, vaikka mies on minua vain vuoden vanhempi, kohta 45.v. Parin vuoden sisällä hänestä on tullut sellainen ärtyisä ja valittava vanha ukko. On alkanut valittamaan pienistä asioista kotona, vaikka minä teen huomattavasti enemmän kotitöitä. Sota, politiikka, sähkön hinta ym.asiat ahdistavat, ja tuntuu että olemme nykyisin eri mieltä monesta asiasta, eikä meillä tunnu olevan enää muuta yhteistä kuin lapset ja asuntolaina. Olen huomannut, etten ole enää kauhean onnellinen parisuhteessa, ja olen miettinyt jo eroakin. Huolehdin melkein kaikista lasten koulu-ja harrastusasioista, kotitöistä, metatöistä, raha-asioista ym., ja minusta tuntuu vaan niin kohtuuttomalta kuulla valitusta siitä, että olen joskus jättänyt astiani tiskipöydälle. En haluaisi olla vanhempana sellaisessa parisuhteessa, jossa koko ajan nälvitään ja arvostellaan toista.
Tuliko sitten kuitenkaan yllätyksenä, jos mies tienaa kolminkertaisesti? Just saying