Lue keskustelun säännöt.
Elämän leppoistaminen? Alan vaihto akateemisesta duunariksi?
19.03.2023 |
Tämän aloituksen tarkoituksena on kartoittaa, että millaisia kokemuksia tai näkemyksiä palstalla on siitä, että akateemisesti koulutettu ihminen vaihtaa perinteiseen duunarintyöhön.
Omaan kaksi maisterintutkintoa ja olen koulutustani vastaavassa asiantuntijatyössä. Korvaus on kohtuullinen, samoin työhön liittyvä vapaus suunnitella omat aikataulut, tehdä etätyötä jne. Tästä huolimatta olen parin viime vuoden ajan kokenut, että olisin mahdollisesti tyytyväisempi ja toisaalta onnellisempi jossain perinteisessä duunaritason työssä. Syitä tähän on useita mutta ainakin itseäni kiehtoo konkreettinen tekeminen ja työn näkyvä tuloksellisuus. Olen aina pitänyt käsillä tekemisestä ja olen siinä kätevä, arvostan paljon erilaisia ammattimiehiä- ja naisia jotka tekevät työnsä huolella ja ammattitaidolla.
Asiantuntijatason työssä minua tökkii se, että työni omalla alallani on pitkälti erilaisia palavereita, sähköposti- ja puhelinrumbaa, kiirettä ja läppärin ääressä istumista. Työssä aloitetaan ja päätetään erilaisia projekteja joiden lopputulokseksi ei usein saada mitään näkyvää aikaan. Näin toki tietotyössä usein on. Työ tuntuu usein merkityksettömältä mutta sinällään olen kiitollinen, että olen saanut hyvän työn jossa voin paljon vaikuttaa itse asioihin.
Ehkä enemmänkin ajattelen muutosta elämässäni niin, että hyppäisi tietynlaisesta oravanpyörästä pois. Elän vaatimatonta ja yksinkertaista elämää enkä tarvitse välttämättä suurta rahamäärää, silti olen hyvin säästäväinen. En voi kieltää, etteikö ympäröivän yhteiskunnan painostus suorittamiseen ja lähipiirin asenteet ja korkeat uratavoitteet vaikuttaisi siihen, että hyppäys suorittavan tason työhön tuntuu vaikealta. Toki nämä seikat täytyy lopulta jättää omaan arvoonsa ja miettiä, mikä tekee minut onnelliseksi. Näen työssäni paljon uupumusta, loppuun palamista ja jaksamisen ongelmia ja tämä saa minut miettimään omia tavoitteitani työelämän suhteen.
Jonkin verran olen lukenut ihmisistä, jotka ovat tehneet rohkeita uravalintoja ja jättäneet yhteiskunnan ja ympäröivien ihmisten silmissä menestyvät urat ja tehtävät ja siirtyneet täysin erilaisiin hommin, ehkä etsien omaa kutsumustaan ja tullakseen paremmin tyytyväiseksi elämään.
Olisi kiva kuulla kokemuksia, millaisia rohkeita alavalintoja ihmiset ovat tehneet ja onko lopputulos tyydyttänyt?
Kommentit (30)
Leppoistaa voit vaikka näin:
- lyhennä työaikaa vaikka 80% iin. Pidä kiinni työajoistasi, älä tee 100% töitä pienemmällä palkalla.
-pidä välivuosi sopimalla työnantajan kanssa. Voit vaikka ottaa vuorotteluvapaata tai opintovapaata. Jos opinnot ei edisty, niin ei siitä mitään seuraa. Tai ota muutenkaan pitkä palkaton jakso. Asiantuntijan palkalla kyllä pystyt, kunhan sopeutat taloutesi siihen.
- vaihda työnantajaa, jos edellinen ei onnistu
- pyri töihin kunnalliselle puolelle ( esim. sairaaloissa ja kunnan hallinossa on paljon kaikenlaisia tehtäviä monenlaisille osaajillle)
- pyri töihin yliopistolle, ammattikorkeakouluun tai ammattikouluun. Saat ainakin pitemmät lomat.
- hidasta työrytmiäsi tietoisesti. Irtisanominen tuollaisessa tilanteessa on mahdollista, mutta vaikeaa ilman isompia yt-menettelyjä
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Molemmat puolet nähneenä voin kertoa, että duunarin hommat on yleisesti ottaen paljon helpompia, jos fyysinen kunto on kohdallaan.
Toimihenkilö joutuu sietämään paljon sellaista ylimääräistä shittiä, josta duunarilla ei ole hajuakaan.
Hyvälle tekijälle on hyvä palkka hommista riippumatta. Yleisesti ottaen laiska duunari ei jaksa oppia uutta, eikä jaksa vaihtaa työpaikkaa, joten palkka pysyy huonona. Työvoimapula alalla kannattaa vaihtaa parin vuoden välein työpaikkaa, niin palkkakin nousee.
Tessillä ei kenenkään kannata töitä tehdä.
Mene tapaamaan työpsykologia.
Kuvailemasi kaltaiset ajatukset ovat ihan tavallisia silloin, kun on pitkään tehnyt samaa työtä ( ja jos työyhteisö ei tuo työn intoa työn sisällön sijaan).
Ratkaisu voi löytyä esimerkiksi lisäkoulutuksesta, työpaikan tai -tehtävän vaihdosta, joskus myös ihan meditaatiosta tai muusta sen kaltaisesta ajatustyöstä.
T. Työpsykologi
Kokeile ammattisi opettamista jossain muodossa, tai osia siitä. Voisit yhdistää teorian ja käytännön, eikä tarvitse heittää osaamistasi hukkaan. Itse hakeuduin ajoissa eri alalle päästäkseni ikärasismia karkuun. Se onnistui, mutta jouduin aloittamaan melko alusta ja hankkimaan siinä sivussa kvalifikaatioitani. Menihän se, ja nyt saan taas tehdä aivoillani töitä yhdistettynä siihen käytäntöön. Mutta myös minulta varoituksen sana: toivottavasti sosiaaliset kuviosi ovat kunnossa, sillä joudut ihan erilaisten ihmisten kanssa jakamaan arkesi. Duunaritasolla monella tavalla varautuneempaa, joudut vääntämään rautalangasta aikomuksiasi, metatason osaaminen ei sisäistettyä (siihen tarkoitukseen on pomot) yms.yms.
Vierailija kirjoitti:
Oikeita töitä tekevillä ei todellakaan ole leppoisampaa kuin kädenheiluttajilla. Esim. toimistotyö ei ole edes oikea työ. Se menee samaan kastiin tubettajien ja blogaajien kanssa.
Vai niin. Sinunkin palkan varmaan laskee ja laittaa maksuun joku turha toimistotyöläinen.
Aika moni palvelu loppuisi, jos kaikki toimistotyöläiset lopettaisivat työnsä.
Inhottaa tuollainen toisten työn dissaaminen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Molemmat puolet nähneenä voin kertoa, että duunarin hommat on yleisesti ottaen paljon helpompia, jos fyysinen kunto on kohdallaan.
Toimihenkilö joutuu sietämään paljon sellaista ylimääräistä shittiä, josta duunarilla ei ole hajuakaan.
Hyvälle tekijälle on hyvä palkka hommista riippumatta. Yleisesti ottaen laiska duunari ei jaksa oppia uutta, eikä jaksa vaihtaa työpaikkaa, joten palkka pysyy huonona. Työvoimapula alalla kannattaa vaihtaa parin vuoden välein työpaikkaa, niin palkkakin nousee.
Tessillä ei kenenkään kannata töitä tehdä.
Tätä boomerit jaksaa toistaa. Hyvälle tekijälle hyvä palkka eli jos olet 20 vuotias, 50 vuoden kokemuksella eli fantasia jota myydään ihmisparoille.
Yliopiston drop-out duunarihommista kommentoi: tämmöisenä työmuurahaisena on vapaus päättää mistään työhön liittyvästä olematon. Pukeudutaan työvaatteisiin, työvuorot tulee ilman neuvotteluvaraa , tai hyvin pienellä, ilmoitustaululle. Enemmän tai vähän vähemmän työstäsi tietämättömät esimiehet määrää, että joo tästä lähtien tehdään tämä-ja-tämä ja hyvin sen vielä ehtii, ja kyyyyllä sä pystyt senkin hoitamaan.
Toisille se sopii aivan erinomaisesti ja toisille ei. Mieti itse, miten se sinun taustallasi ja kokemuksella sopisi.
Minusta tuntuu, että olen jotenkin taantunut vuosien mittaan. Raskas ja kuluttava suorittava työ vie voimia miin, että en jaksa enää käydä konserteissa, harrastaa juurikaan mitään. Sitä vaan huilaa ja koomaa ja kerää voimia seuraavaan vuoroon. Olen toki jo liki 60 vee, niin kyllä jaksaminen hiipuu muillakin.
Mieti vielä ja kysele kokemuksia muilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yliopiston drop-out duunarihommista kommentoi: tämmöisenä työmuurahaisena on vapaus päättää mistään työhön liittyvästä olematon. Pukeudutaan työvaatteisiin, työvuorot tulee ilman neuvotteluvaraa , tai hyvin pienellä, ilmoitustaululle. Enemmän tai vähän vähemmän työstäsi tietämättömät esimiehet määrää, että joo tästä lähtien tehdään tämä-ja-tämä ja hyvin sen vielä ehtii, ja kyyyyllä sä pystyt senkin hoitamaan.
Toisille se sopii aivan erinomaisesti ja toisille ei. Mieti itse, miten se sinun taustallasi ja kokemuksella sopisi.
Minusta tuntuu, että olen jotenkin taantunut vuosien mittaan. Raskas ja kuluttava suorittava työ vie voimia miin, että en jaksa enää käydä konserteissa, harrastaa juurikaan mitään. Sitä vaan huilaa ja koomaa ja kerää voimia seuraavaan vuoroon. Olen toki jo liki 60 vee, niin kyllä jaksaminen hiipuu muillakin.
Mieti vielä ja kysele kokemuksia muilta.
Aika samaa sanoisin. Olin softa-alalla sr specialisti. Nyt hanttihommissa. Varasto, asiakaspalvelu yms sekalaista. Huono työnjohto johtaa siihen ettei työssä ole mitään yhtenäistä, jokainen vetää omalla tyylillään. Ego on tärkeempi kuin asiakkaat tai työpaikka. Jatkuvat iltavuorot syö.
Joo ei. Duuni on raskasta ja pakkotahtista. Valmista pitää tulla vaikka sitten yöllä ja viikonloppuna puskien. Työkaverit ties mitä lusmuja apukoululaisia. Pomot itseään täynnä olevia epäpätevä mulk..elimiä. Palkka lopulta aika huono työmäärään nähden. Joustovaraa ei ole oikein mihinkään suuntaan. Älä vaihda.