2-vuotias isosisarus: kuinka paljon ja kuinka kauan omaa leikkiä?
Meillä on hieman päälle kaksivuotias tytöntyllerö ja reilun kuukauden ikäinen vauva. Olen heidän kanssaan kotosalla, mies päivät töissä. Meininki on varmaan ihan perusjuttuja eli kun vauva syö rintaa (tosi tiheästi, ainakin toistaiseksi) tyttö valittaa usein tyyliin "äidin syliin" ja "äidin pitää nyt laittaa vauva nukkumaan". Kun vauva sitten vihdoin nukahtaa johonkin muualle kuin syliin, tyttöä ei niin paljon enää äidin syli kiinnostakaan.
Mietin tässä vain, että onko muilla myös se tilanne että kaksivuotias ei käytännössä leiki tai toimi "yksin" tai edes sivustaseuraajan kanssa kuin minuutin tai kaksi kerrallaan. Näitäkin hetkiä on tosi harvoin, ei edes joka päivä...
Meillä äidin tai isän täytyy olla joka hetki tosi aktiivisesti mukana: esim. kirjan kanssa ei auta ollenkaan kehottaa "kerrohan äidille mitä siinä sivulla on", (olisi niin kätevää imettäessä!) vaan kirjaa on oikeasti pideltävä käsissään ja luettava, minkä päälle tyttö sitten kyllä alkaa mieluusti tarinoida omia juttujaan kuvista ja tutusta juonesta. Mutta välittömästi jos lopetan lukemisen ja jään kuuntelemaan tai kommentoimaan hänen juttujaan, tulee napakka kehotus "äiti lulettaa!"
Ei ole auttaneet vauvasta asti harrastetut lyhyet itsenäisen leikkimisen hetket, joita joissain kirjoissa suositellaan.
Miten teillä muilla on autettu lasta omaan leikkiin (vaikka vain päältäkatsojan kanssa, jollei ihan itsenäisesti)? Hyvät neuvot olisivat kalliit, kun vauvan kanssa vietetty aika meinaa olla joka kerta isomman "tappelun" paikka.
Kommentit (8)
Näin varmaan täytyy toimia näiden imetys- ja vastaavien tilanteitten kanssa.
Sikäli ilmaisin asiani aloitusviestissä puutteellisesti, että sama pulma on myös silloin kun vauva on täysin "poissa pelistä" eli esimerkiksi nukkumassa toisessa huoneessa tms. Silloinkin tuo passiiviseksi heittäytyminen on jatkuvaa.
Toisaalta luulen, että kyse voi olla myös silloin samasta asiasta eri ilmenemismuodossa ja tyttö haluaa lähinnä varmistaa, että koko huomio on kiinnittynyt silloin(kin) häneen. Äiti ei saa edes vilkaista muualle.
Ehkä oma aktiivisuus ja lyhyetkin "irtaantumisen" hetket taas lisääntyvät, kun vauva vähän kasvaa ja tilanteeseen tulee tottumusta joka taholta lisää.
Olen kiitollinen jos muutkin jaksavat vastata sikäli kuin kokemuksia on...!
Meillä esikoistyttö on 2v 2 kk ja vauva 6kk ja ihan samanmoista ollut alusta asti kuin ap:llä. Huomion hakua kai enimmäkseen, mutta myöskin iän puolesta voin todeta, että 2-vuotias on vielä itsekin pieni eikä kovin kauaa leiki tai osaa/halua leikkiä vielä yksin. Itsekin toivon että ajan mittaan helpottaisi ja onhan noista pian jo leikkikaveruksiksi kun vauva alkaa liikkua ja leikkiä mukana. Tosin esikko on todella mustasukkainen leluistaan...:(
Jaksamista!
tunninkin verran, kun minun on tarvinnut levätä raskauden aikana. Välillä minulla on ollut siitä huono omatunto, mutta sitten olen ajatellut, että se on hyvää harjoittelua vauvaa varten, että äiti ei aina tule. Jos vaikka lepään sohvalla, poika ajaa potkutteluautollaan, kehotuksesta rakentaa junarataa (ensin tehtiin yhdessä että oppi miten ja nyt osaa itse), kehotuksesta rekentaa tornin (että lelulehmä voi mennä sen päälle istumaan), leikkitraktorilla ajaa vuoron perään leikkikissa ja hän itse, takakonttiin pakkaa leikisti rattaat, jos radio on päällä tulee viereen laulamaan, kulkee leikkitalon ovesta sisään ja ulos ja kurkkii sieltä, tulee juttelemaan ja halimaan aina välilä. Mutta heti jos en vastaa hänen selityksiinsä tyyliin, niin se on punainen auto tai menikö kissa ovesta, hän tulee kärkkymään huomiota juttelemalla, kiipeämällä syliin tai tuomalla kirjan yhdessä luettavaksi. Viime viikoin aon alkanut puhua enemmän ja jos haluan vaikka puhua rauhassa puhelimessa, voin kääntää hänen huomionsa takaisin leikkiin sen tyylisillä kommenteilla kuin "Ovatkos nuo nuken housut vielä märät (jos on yhdessä pesty ne leikisti lelukopassa)?", "Mihinkäs te matkustatte pikkukissan kanssa?" Jos n 10-15 min laitan ruokaa tms., niin yksin leikkiminen sujuu ihan hyvin. Toki silloinkin käyn vähän väliä kurkkaamassa, ettei ole mennyt kiellettyihin puuhiin. Jos poika silloin huomaa, että käyn kurkkaamassa, niin kiinnittää huomionsa heti minuun.
En tiedä, josko tästä jotain ideoita saisi lapsen itsenäisen leikin kehittämiseen. Vaikka nyt leikkii itsekseen, niin olen aika varma, että imetyksen aikana ei varmaan todellakaan, etenkin jos tarvitsisi tunninkin verran putkeen imettää. Paremman nuken tarvikkeineen ajattelin pyytää pojalle 2-vuotislahjaksi, josko hän innostuisi nukkea hoitamaan, imettämään yms. samalla kun minä hoidan vauvaa.
..varmaan tulee lisää itsenäistä leikkiä. Meidän 1v10kk tyttö on välillä melko pitkiä aikoja touhuamassa omia leikkejään, rakentelee duploista, työntelee nukenvaunuja, tutkii avaimia tai muita kiinnostavia juttuja, mutta harvemmin tämä tapahtuu 'tilauksesta' eli yleensä silloin kun itse eniten tarvitsisin rauhaa vaikkapa tietokoneen äärellä (muita sisaruksia ei ole) niin silloin hän kyllä yleensä tulee viivana kärkkymään äidin huomiota.
Teillä on vielä niin pieni vauvakin että varmasti taapero ei ole vielä täysin hyväksynyt uutta tilannetta ja senkin takia yrittää yhä puolustaa entisiä oikeuksiaan saada äidin huomiota. Totuttelu voi varmasti viedä kauankin.
Olet saanut minusta ihan hyviä neuvoja. En tiedä miten suhtaudut videoihin tai DVD:n näyttämiseen 2-vuotiaalle mutta meillä se on ollut ihan toimiva tapa saada taapero hetkeksi rauhoittumaan. Hän saattaa katsella Myyrää tai Maisaa tai vastaavia useammankin jakson peräjälkeen ja sen aikaa äiti voi tehdä rauhassa kotihommia tai vaikka syödä rauhassa. En tietenkään anna katsoa kovin monta peräjälkeen enkä jatkuvasti mutta vaikka aiemmin ajattelin etten tällaist akonstia käytä niin kyllä se tarjoaa mukavan hengähdystauon.. ja lapsikin tuntuu nauttivan näistä kovasti. Täytyy tietysti valita lapsen ikään sopivaa eikä liian pelottavaa katsottavaa.
t. Sirita
Meillä 1v10kk isoveli ja 2 kk vauva. Isoveli leikkii ja puuhastelee pieniä hetkiä yksin ihan hyvin olohuoneessa, jossa imetän vauvaa. Hän myös höpöttää aika paljon, joten jutella voin myös syöttäessäni. Vauva onneksi syö nopeasti.
Meillä hyvänä hätävarana toimii Fröbelin palikoiden ja titi-nallen videot. Kannattaa kokeilla löytyisikö teille joku tosi mieluinen video, jonka voisi silloin tällöin tiukan paikan tullen laittaa päälle.
Meillä oli sama tilanne. Isompi ei leikkinyt juuri ollenkaan yksin itsenäisesti. Se on se huomion kaipuu, kun lapsi näkee että vauva saa huomiota. Jos vauva nukkuu, niin ei se isompi lapsi silloin ole syliin tunkemassa.
Meillä isoveli innostui isoista kunnon palapeleistä ja rakensi niitä metrin päässä minusta kun imetin. Niitä ostettiin varmaan kymmenen kun teki niitä niin innoissaan useamman kuukauden ajan. Ja legoilla rakentelu on kanssa ollut aika hypnotisoivaa. Se legojen kolina ei oo vauvaa häirinnyt. Jotta lapsi kiinnostuu legoista, se tarvii (ainakin meillä) muutaman kerran neuvomista ja ideoita mitä kaikkea legoista voi rakentaa. Eli tornien lisäksi autoja, eläimiä, taloja, lentokoneita, helikoptereita, soittimia jne. Legoihin ei näköjään kyllästy helposti. On nyt 1v9kk-2v9kk iän aikana rakentanut niillä lähes päivittäin. Välissä oli vain yksi muutaman viikon tauko. Muihin leluihin kyllästyy aika pian. Mutta siis uudet lelut, noin yleensä ottaen, vie lapsen mielenkiinnon ja huomion pitkäksi aikaa jos äiti tarvii omaa aikaa.
Ja sitten 2v2kk iässä se alkoi myös olla sen verran pitkäjänteinen että alkoi katsoa tv:stä lasten ohjelmia. Aiemmin ei ollut oikein kiinnostanut tvstä muutamaan minuuttia pidempään. Meillä nauhoitetaan illan pikkukakkonen ja sitten kun päivällä tarvitsen aikaa esim vauvan nukuttamiseen tms niin laitan aina uuden pikkukakkosen tulemaan. Ja tällä tavoin lapsella on aina uutta katseltavaa. Minä en oikein tykkä ideasta että lapsi katsoo videolta viidettäkymmenettä kertaa samaa jaksoa samaa ohjelmaa. Mikään tv-ohjelma ei varmasti ole niin opettavainen ja hyödyllinen että lapsen olisi opittava se ulkoa kun katsoo sadatta kertaa. Ennen tätä tilannetta olin sitä mieltä että tv:tä ei saisi käyttää lastenvahtina, mutta kun vauva syntyi, olen kokenut että joskus on pakko. Kun muuten en saa vauvaa nukutettua, kun isompi juoksisi ja huutaisi jaloissa. Se tekee sitä kiusallaan tai sitten alkaa mölistä vahingossa kun ei muista että pitää olla hiljaa. Lasten ohjelmat pitää hyvin hiljaisina.
Kirjoja ollaan luettu monet kerrat niin että imetän sohvalla istuen ja isoveli istuu vieressä ja pitää kirjaa ja minä selitän siitä kirjasta. Imettäessä on ainakin toinen käsi vapaana, joten sivujen kääntäminenkin onnistuu:) Toiselle puolelle iso pino lisää kirjoja, ja seuraava kirja kehiin vasta kun edellinen on luettu tosi tarkaan. Näin sitä aikaa saa kulumaan.
Nyt kun isompi on 2v9kk niin itsenäistä leikkiä on jo tosi paljon. Ja järkeä on niin paljon päässä että lapsi ymmärtää kun äiti pyytää tekemään jotain. Se haluaa miellyttää, auttaa ja olla huomaavainen, mutta vain JOS on hyvällä päällä. Eli näitä mustasukkaisuuskohtauksia ja syliin yhtäaikaa tunkemista yms itsekästä lelujen riistoa pikkuveljen kädestä tulee ihan joka päivä. Se on tätä lapsiperheen elämää...
ja pitkään meni niin, ettei isosisko leikkinyt juuri lainkaan itsekseen. Ennen vauvan syntymää leikki jonkin verran omikseen, esim. teki oikein mielellään palapelejä keskittyneesti. Sitten tuli vauva ja päivät alkoivat kulua aivan tyystin vauvan ympärillä, vaikka ehdotin kaikenlaisia leikkejä leluillaan. Vauva on isosiskon keskipisteenä olipa hän äidin sylissä tai omikseen lattialla. Ja on ollut rasittavaa, kun hän aina välillä tarttuu vauvaan, nostelee tai siirtelee häntä, monesti myös harrastaa kiusantekoa eli lyö, potkii tai puree häntä ja vie vauvanlelut käsistä. On siis tuntunut minustakin tylsältä kytätä lähes jatkuvasti, milloin homma menee isosiskolla överiksi, ja toimia erotuomarina. Niinpä olen ollut isosiskon pelikaverina, lukenut satuja tai osallistunut leikkeihin sikäli kuin mahdollista silloin, kun vauva on ollut sylissä tai lähellä. Vasta nyt reilun 2,5 vuoden ikäisenä on isosisko alkanut itsekseenkin mennä leikkeihinsä. Ilmeisesti johtuu vaan siitä, kun ikää on tullut lisää. Kannattaa myös laittaa houkuttelevasti leluja esille. Esim. olen kattanut leikkiastioita nätisti pöydälle, pinonnut valmiiksi palikkatornin tai legojuttuja, asetellut nukkeja nukkumaan rattaisiin jne. jolloin leikkimisen ideoita syntyy helposti. Nyt tyttö on ihastunut vesivärimaalauksesta, johon keskittyy pitkän tovin. Taitaa silti olla vain max puoli tuntia, minkä tyttö leikkii itsekseen, hyvä sekin :)
Tuohon kun olisi poppakonsti! Mutta niin se vain on, että aika usein kun huomio menee toisella lapselle niin sillä sekunnilla ollaan vaatimassa huomiota itselle. Minullla on jo lapset 4v ja kohta 2v, että mistään itsenäisen leikkimisen osaamattomuudesta ei ole enää kysymys vaan puhtaasta mustasukkaisuudesta jne. Meillä ainakin on sikäli auttanut, asian hyväksyminen. Mustasukkainen saa olla, mutta toista ei saa vahingoittaa. Kirjoja "Äiti rakastaa aina" esimerkiksi löytyy sisarusten välisestä mustasukkaisuudesta. Jollain keinoin voi tilanteita auttaa ja se on vielä "helppoakin" kun toinen on vauva eikä vaadi, mutta sitten kun molemmat ovat jo isompia ja pikkuinenkin on vaatimassa heti, kun osoitat huomiota isommalle niin kysytään vaan jaksamista uudelleen ja uudelleen. on vain sanottava, että nyt on toisen vuoro, sinä odotat. Mitä nopeammin sen oppii sen parempi. "Miltä sipukaisesta tuntuu" on psykologienkustannuksen kirjottama kirja tunteista ja sielläkin käsitellään hyvin mustasukkaisuutta. Eli mitä yritän sanoa, että kannattaa unohtaa poppakonstien miettimiset ja alkaa vain kasvattaa lapsia siihen tosiasiaan, että nyt on toisen vuoro ja sitten minun, kumpikin saa hellyyttä ja rakkautta vuorollaan ja parhaimmassa tapauksessa yhtä aikaa.