Lemmikin eutanasia

Metsästystä harrastava sukulaismies lopettaa lähipiirin lemmikit ampumalla, jos näin pyydämme. Oma seniorikissani sai kuulan kalloonsa, kun ruokavaliomuutoksesta huolimatta muuttui epätavallisen apaattiseksi eläinlääkärin todettua sillä kroonisen munuaisten vajaatoiminnan puoli vuotta aiemmin.

En. Kokemus on osoittanut, että muutamat ovat kiihkeästi tarjoamassa t a p p o p iikkiä, vaikka olisi ollut oikeita hoitoja jolla lemmikki olisi parantunut. Kannattaa käydä lemmikin kanssa monella eläinlääkärillä.

Vierailija kirjoitti:

Kaduttaa kovasti etten vienyt vanhaa kissaani aiemmin. Kuvista myöhemmin huomaa miten huonoon kuntoon ehti mennä. Eli pitkän elämän, 19 vuotta ja oli kamala paikka viedä viimeiselle matkalle. Jälkikäteen ajatellen varmaan puoli vuotta liian myöhään.

Toinen kissa lähti nopeammin, vain pari päivää meni kun vielä elättelin toivoa ennen kuin varasin lääkärin. Hän jäi nukutettuna sille tielleen, kun laajasti levinnyt kasvain havaittiin. Hyvästelin rakkaan kissan siinä nukuksissa ja itkin turkin märäksi. Sitten ell antoi nukkuvalle eutanasia-piikin ja pieni elämä päättyi siihen. Tiesin että niin kävisi, kun hän ei enää tullut nukkumaan jalkopäähän vaan meni yksin kyyhöttämään yöksi johonkin piiloon. Tiesin että on sairas ja jotain kipuja on. Silti oli järkytys ja kova paikka lähteä tyhjän kopan kanssa kotiin.

Eläin on se. Ihminen on hän.

Vierailija kirjoitti:

En. Kokemus on osoittanut, että muutamat ovat kiihkeästi tarjoamassa t a p p o p iikkiä, vaikka olisi ollut oikeita hoitoja jolla lemmikki olisi parantunut. Kannattaa käydä lemmikin kanssa monella eläinlääkärillä.

Tokihan raha ja työn helppous ohjaa siihen, että vakavasti sairaat lemmikit piikille vaan. Sitten uutta pentua kehiin ja helppoa rahaa tulee kun pääsee rokottamaan, siruttamaan, tarkastamaan lonkkaa ja silmää ja mitälie.

Vein oman oireilevan 16-vuotiaan koirani lähimmälle eläinlääkärille. Hän sanoi, että enkö ymmärrä että koirani on pois riutumassa oleva vanhus joka kohta lähipäivinä alkaa kouristelemaan. Vähän myöhemmin itse hoksattiin oireista, että koiralla voisi olla kilpirauhasen vajaatoiminta. Vietiin koira toiselle eläinlääkärille, jossa tauti todettiin ja lääkitys aloitettiin. Koiruus tuli kuntoon, kasvoi uudelleen hyvä turkki ja paleleminen lakkasi. 16-vuotias koira eli vielä neljä vuotta 20-vuotiaaksi. Pari kertaa kävi mielessä lähettää ensimmäiselle eläinlääkärille joulukortti kuolemaantuomitun tassunkuvalla varustettuna, mutta en tietenkään hyväkäytöksisenä ihmisenä koskaan tehnyt niin.

No meillä on hyvä lääkäri, joka ei halua turhaan lopettaa eläimiä, eikä toisaalta kiusata niitä turhilla toimenpiteillä rahanahneuksissaan. Mutta olen nähnyt myös toisenlaisia lääkäreitä, joiden mielestä mikä tahansa pikkuvika on syy lopettaa eläin, kun ei muka ole "elämisen arvoista elämää" tai "mitään ei ole tehtävissä" tai "turha pitkittää väistämätöntä". Vaikka väistämätön olisi edessä (kaikilla meillähän se on), niin joskus voi olla vielä puolikin vuotta ihan ok elämää jäljellä ja tällä voi olla iso merkitys eläimen lähipiirille. Myös se eläin itse saa vielä kokea asioita ja saa varmasti ekstrahuomiota.

Kyllä sen sitten omistaja tietää, kun aika on. Mielestäni ei ole mitään pahaa siinä, jos odottaa selkeää kunnon heikkenemistä. Silloin ei tarvi miettiä, oliko ratkaisu oikea tai liian aikainen. Eläimen kiinnostus maailmaan ja iloisuus, ruokahalu ym. kertovat elämänhalusta. Myös se, jos eläin piilottelee kipujaan, kertoo jäljellä olevasta elämänhalusta. Koska siitähän se tulee, vaistomaisesti.

Vai olisiko kiva, jos vaikka reumasairaan tai resupolvisen tai sokeutuneen ihmisenkin puolesta päätettäisiin, että voi raukkaa, nyt pitää viedä piikille kun ei ole elämisen arvoista elämää, vaikka ihminen kivusta huolimatta olisi vielä elämäniloinen ja -haluinen? Yhdellä koirallani oli kyllä niin valtava elämänhalu, ettei se olisi halunnut lopetustakaan, vaikka syöpä vei vanhan koiran heikkoon kuntoon eikä enää ollut muuta vaihtoehtoa. Elämänilokin oli jo käytännössä hiipunut, joten pakko oli päättää vastoin sen tahtoa. Se oli vähän vaikeaa. Toisen kohdalla en tuntenut syyllisyyttä, koska se oli valmis, luovuttanut. Muutama lemmikki on ehtinyt kuolla itse kotiin, joko täysin yllättäen tai niin, että tuleva on ollut odotettavissa, mutta loppu on edennyt yhtäkkiä. Ei siinäkään mitään ihmeellistä ole. Kuolema on luonnollista, mutta nykyään luonnollisesta kuolemasta yritetään tehdä jotenkin epänormaalia. 

Kärsivä eläin kuuluu lopettaa. Olipa lemmikki tai luontokappale. Eihän siinä pitäisi olla mitään epäselvää

Mä lopetin kissani liian aikaisin ja kadun sitä varmasti lopun elämääni!!! Olisinpa edes yhden vuorokauden vielä katsonut, lähteekö lääkitys toimimaan :( siinä hetkessä olin varma, että kissa tukehtuu kuoliaaksi yön aikana. Mutta nyt en saa rauhaa ajatukselta, että kissa olisi toipunut, kun vaan olisin vielä jatkanut sen kanssa. Tunnen itseni murhaajaksi.