Lemmikin eutanasia

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyllä.

Yksi kissoistani oli todella sairas ja lopulta kuoli eteiseen minun pidellessäni häntä sylissä. Ihan hirveä kokemus. Olin vielä nuori silloin (olisinkohan ollut 19v) ja se oli ensimmäinen kissani. Lääkäri ei ollut vielä lähettänyt tuloksia testeistä ja kissankin ikä oli vaan vajaat 6kk. Yhä kaikkien näiden vuosien jälkeen harmittaa, etten tajunnut viedä kissaa lopetettavaksi, vaikka ei ollut tiedossa silloin mikä vikana.

Se kokemus oli ihan hirveä.

Kissa ei ole "hän". Kissa on kissa tai se.

Kirjoittaja kertoi rakkaan lemmikkinsä kuolemasta.

Mielestäni sinä olet se. En määrittele tarkemmin.

ohis

Jos mahdollista, pyytäkää eläinlääkäri kotiin. Vanha koirani nukutettiin taivasmatkalle lempeästi kotona.

Mieluummin ennemmin kuin aikaisemmin.

Siksi lemmikkikodeissa pitäisi olla leka, jolla voi antaa ikuisen rauhan halvalla ja käy hyötyliikuntana.

Vierailija kirjoitti:

Siksi lemmikkikodeissa pitäisi olla leka, jolla voi antaa ikuisen rauhan halvalla ja käy hyötyliikuntana.

Monta ihmistä on surmattu vasaraa käyttäen. Liekö sitten sekin ollut sitä hyötyliikuntaa mene ja tiedä. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi lemmikkikodeissa pitäisi olla leka, jolla voi antaa ikuisen rauhan halvalla ja käy hyötyliikuntana.

Siksi sun kodissa pitäisi olla leka että puolisosi tai naapurisi voi antaa sinulle ikuisen rauhan halvalla kun kirjoittelet sairaita juttuja av-palstalle. Käy hyötyliikunnasta.

Vierailija kirjoitti:

Miten nyt on alettu puhumaan eläimen eutanasiasta? Onko eläimet jo niin inhimillistettyjä, ettei enää pystytä käyttämään sanaa ' lopetus ' mistä on kuitenkin kyse.

Todellisuutta ja saatua tutkimustietoa mukaillen on sentään jo sen verran inhimillistetty, että eutanasiana puhutaan. 

Vierailija kirjoitti:

Siksi lemmikkikodeissa pitäisi olla leka, jolla voi antaa ikuisen rauhan halvalla ja käy hyötyliikuntana.

Miksi sellaisissa kodissa olisi lemmikkejä?  

Kaduttaa kovasti etten vienyt vanhaa kissaani aiemmin. Kuvista myöhemmin huomaa miten huonoon kuntoon ehti mennä. Eli pitkän elämän, 19 vuotta ja oli kamala paikka viedä viimeiselle matkalle. Jälkikäteen ajatellen varmaan puoli vuotta liian myöhään.

Toinen kissa lähti nopeammin, vain pari päivää meni kun vielä elättelin toivoa ennen kuin varasin lääkärin. Hän jäi nukutettuna sille tielleen, kun laajasti levinnyt kasvain havaittiin. Hyvästelin rakkaan kissan siinä nukuksissa ja itkin turkin märäksi. Sitten ell antoi nukkuvalle eutanasia-piikin ja pieni elämä päättyi siihen. Tiesin että niin kävisi, kun hän ei enää tullut nukkumaan jalkopäähän vaan meni yksin kyyhöttämään yöksi johonkin piiloon. Tiesin että on sairas ja jotain kipuja on. Silti oli järkytys ja kova paikka lähteä tyhjän kopan kanssa kotiin.

Kyllä.

Yksi koira ehti kuolla kotiin ja se oli järkyttävää. Ei kuollut kotiin sen takia että oltaisiin vitkuteltu lopetuksen kanssa, vaan luultiin että 7v. koira paranee, ei tiedetty vielä edes mikä sitä vaivasi, tulokset tulivat myöhemmin. Vanhat koirat on lopetettu sitten ajoissa, kun sairautta on ilmennyt. Raskaisiin, hitaasti ja epävarmasti vaikuttaviin hoitoihin ei ole lähdetty jos kaveri on niin vanha että lähtö voi tulla milloin vain.

Vierailija kirjoitti:

Eläinlääkäri tuli onneksi kuukausi sitten kotiin, kun 15-vuotias kissani jouduttiin lopettamaan.

Inhimillinen loppu ilman taksimatkoja ja eläinlääkärikäyntejä rakkaalle, mutta sairastuneelle, eläimelle. 

Tätä minäkin kannatan. Saatiin viimeiseksi viikoksi kunnon kipulääkkeet, kipua ei ollut ja yhdessä oltiin. Sain myös rauhoitsaineen lääkärin tuloa varten, joten kissa nukkui omalla nukkumapaikallaan siirtyen rauhallisesti pois tästä maailmasta eläinlääkärin tullessa.

Kotilopetus sopii monelle omassa pedissä. Pitää vaan olla semmoinen lääkärisuhde, joka tulee kotiin.

Moni katuu pitkittämistään jälkeenpäin. Jos toivoa ei ole, miksi siis tehdä niin. Vaikeampi juttu on se, että jälkeenpäin vielä pitää tuntea syyllisyyttä, ettei tehty ajoissa.

Oli vaikea tehdä päätös toisen elämästä, mutta mielestäni oli kuitenkin kissalle parempi että loppuelämä ei ole yhtä kärsimystä, vaan lähtö tuli ennen kuin vointi meni hyvin heikoksi. Eläinlääkärin sai kotiin antamaan viimeisen piikin, mikä oli varmasti vähemmän stressaavaa kuin olisi ollut viedä arka vanha kissa eläinlääkäriin.

Ehdottomasti, eläimet piilottaa kivun. 

No en kyllä tuollaisenaan allekirjoita. Elämä on jo sinällään arvokasta, myös eläinten elämä. 

Eläinlääkärikoulutuksessa korostetaan hurjasti sitä, että eutanasia on eläinsuojelutyöhön ja eläimille hyväksi. Tämä ihan tutkitusti vaikuttaa heidän mielenmaisemaansa kovasti, niinkin kovasti että ammatissa on ihan suunnattoman korkeat luvut itse-eutanasialle. Jonkun tutkimuksen mukaan joka neljännellä eläinlääkärillä on itsemu*ha-ajatuksia. Suurin osa toki vain suunnittelee, mutta joka vuosi todella moni päätyy itse-eutanasian toteuttamaan.

Minusta tuo on niin monella tavalla sairas kuvio. Toisaalta ihan arvostan että elävät kuten opettavat, mutta en itse allekirjoita tuollaista ajatusmaailmaa. 

Kyllä koska eläimen elämä ei välttämättä siitä parane ja kärsivät :(

Luulin että keskustelu koski Albert Ajetia 😳

En tiedä miksi vieläkin mietin teinkö oikein kun soitin elänlääkärin kotiini lopettamaan kissan kärsimykset...Kissalla oli ikää 19 vuotta ja näki että kaikki ei ollut kunnossa. Kissa pelkäsi kuljetuslaatikkoa niin paljon että en voinut viedä kissaa elänlääkärille ja kotona taas ei voi oikein mitään eläinlääkäri tehdä kuin nukuttaa pois. Jotenkin järki sanoo että tein oikein että kissa sai nukkua rauhassa kotonaan vaikka kyynel tulee vieläkin kun mietin päätöstäni.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on laillinen teloitus. Mielestäni siihen pitää turvautua vasta sitten kun on aivan pakko.

 

Paitsi eläimet piilottaa kipunsa ja moni ei tajua että ne onkin huono vointisia, esim kissa voi kehrätä koska on kipuinen

Silloin hoidetaan sitä kipua, eikä teloiteta eläintä. Selvät tapaukset kuten syövät ovat asia erikseen, toki niitäkin voi nykyään jossainmäärin hoitaa.

Tiedän pitkänlinjan koira harrastajan, koira eli hyvän elämän. Mutta sanoi että oli pakko lopettaa kun nivelrikko meni niin pahaksi, ei ole koiran elämää että montaa lääkettä päivässä syö eikä sittenkään tahdo ulos päästä. Parempi niin, koirakin kärsii turhaan kun ei voi elää.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä. Kun kaverilta lähti yllättäen iltalenkin jälkeen jalat kokonaan alta, ja oli siitä itsekin selvästi hädissään, niin seuraavana aamuna oli se viimeinen reissu edessä (soitin illalla jo lähimpään 24/7 eläinlääkäriin ja kysyin, pitääkö tuoda heti). Kaikenlaiset veriarvot olivat ihan tapissa (eli asiat todella huonosti), ei siinä kannattanut alkaa selvittää tarkemmin, mikä on. 

Eläimet pääsevät helpommalla kuin ihmiset. Olen täysin ihmistenkin eutanasian puolella. Vaikka niin, että saa itse täysissä ruumiin ja mielen voimissa päättää haluaako sellaisen myöhemmin, kun ei enää käy täysillä fyysisesti tai henkisesti.

Meidän kaverilta lähti jalat alta ja tulehdusarvot hirmu korkeat. Tehohoidettiin ja vielä puoli vuotta lääkitystä ja sitten kaveri parani melko hyvin. Tuosta on 10 vuotta aikaa. Ei ollut sairauden jälkeen enää 100% entisensä, mutta silti edelleen tuolla nautiskelee elämästään pihan auringossa. Eihän ihmisiäkään lopeteta jos hoitoja ei ole edes kokeiltu. Miksi eläimen pitäisi olla aina täydessä iskussa jos nauttii elämästään muuten? Eikö eläin saa olla esimerkiksi vanhus joka tarvitsee lisäravinteita tai lääkitystä, mutta niiden kanssa voi hyvin?