Oktaloissa asuvat

Me ostettiin viisi vuotta sitten satavuotias, melkein purkukuntoinen talo, jonka piha oli pelkkää pajukkoa. Päätä on lyöty seinään ja itketty, oikeasti. Mutta remontti vähenee tekemällä, ja valmiista saa iloa. Jos ei saa, ehkä omakotitalo onkin ihan väärä valinta?

mut ok-talo on yllättävän isotöinen asua, varsinkin jos on remonttia. Me rakennettiin itse alusta loppuun ja oli kyllä vaikeaa jaksaa. Meillä auttoi pahimpaan rakennusaikaan, kun otettiin yksi lepopäivä viikossa vakituiseksi.

mutta kyllä toisaalta haaveilen usein ihan muunlaisesta asumisestakin. Muutettiin rivarista, en olissiinäkään enää halunnut asua kun se oli jo aika vanha ja monenlaista remonttia tulossa siihenkin. Mutta tottuukohan pihattomuuteen jos muuttaa kerrostaloon? ap

Rakennus on saatu valmiiksi, silloin viimeisiä listoja myöten, mutta nyt ollaan siis asuttu tässä jo muutaman vuoden ajan. Kohta PITÄÄ alkaa tehdä remonttia, alkaen lastenhuoneesta!

rakennutettiin pari kolme vuotta sitten ja muutama homma jäi kirvesmiehiltä tekemättä. edelleenkin ne on tekemättä. ärsyttää suunnattomasti, mutta silti käytämme rahat mieluummin matkusteluun kuin palkkaamme kirvesmiehen uudestaan.



ja piha on ihan kesken, nurmikko on ja pihakivet mutta mitään muuta ei sitten olekaan. rikkaruohoja kasvaa joka välissä ja plääh...



no, on ihan kiva päästää lapset ovesta omalle pihalle, ja kiva että heillä on tilaa niin sisällä kuin ulkona. yritetään kestää tätä omakotitaloasumista vähän aikaa, ja nautitaan sit joskus kerrostalon hyvistä puolista ;)



p.s meluavia naapureita en kaipaa...

sellasta kai se on...kadehdin ihmisiä jotka vaan asuu. Mul on töissä sellasia. ..

näine ajatuksine. Ajattelinkin etten voi olla ainoa maailmassa. Mutta minun vikani on kyllä se että jotenkin huolehdin liikaa. Aina on jotain josta olen huolissani, ja nyt se tuntuu olevan tämä talo (aiemmin usein lapset). ap