Minkä takia vituttaa?

Työpaikallani on aika dynaamista väkeä. Tällä hetkellä teen töitä opiskelujen ohella, joten luonnollisesti pystyn taipumaan tuuraamaan aika kehnosti. Siltikin, kun olin turhalla välivuodellani, tein pitkää päivää ja viikkoa. Ja tuurasin aina kun pystyn. Teen töissä ne työt, mitä muut eivät keskimäärin kauaa halua tehdä. Tiedän, että halutessani ainakin pystyn puhumaan työnkuvasta, ja olenkin siitä aikoinani puhunut, mutta ei se johtanut pitkällä tähtäimellä mihinkään. Sen takia alan olla jo niin vittuuntunut työnkuvaan, että se alkaa jo tuntua mukavalta. Olen löytänyt siitä positiivisiakin asioita, kun aikoinaan tehtävän yksipuolisuus ärsytti.

Vaikka tämä kaikki tapahtuu vapaaehtoisesti, mutta miksi se vituttaa jostain syystä etenkin työvuoron aikana välillä jopa sietämättömän paljon, ettei muut voisi olla edes vähän samanlaisia? Tiedän, että halutessani pääsisin tekemään muuta kysymällä, mutta en kysy. Ja sitten kun muut työntekijät rohkeasti kysyvät, niin se vituttaa. Tai en tiedä olisiko sillä mitään vaikutusta jos minä kysyisin, mutta olettaen kun muutkin voivat niin tehdä.

Myöskin yrityksen antama kuva työstä on vähän ristiriidassa sen kanssa, miten toimitaan. Meillä on parempia hommia, ja sitten "ikävämpiä" hommia. Pääsäännön mukaan työntekijät saavat tehdä monipuolisesti eri työtehtäviä. Todellisuudessa työpaikalle on kehittynyt tyyli, että viimeisenä/vähemmillä virkavuosilla tulevat työntekijät tekevät suurimman osan niistä "ikävistä" töistä. Olen ollut jo alalla, enkä ole kyllä todellakaan viimeisenä tullut tai mitenkään pienillä työvuosilla. Siltikin omalla kohdalla nämä kirjoittamattomat periaatteet unohtuvat, ja minun jälkeen tulleet pääsevät tekemään keskimäärin enemmän niitä parempia töitä. Oikeastaan nykyään työpäivät ovat pelkästään näitä "ikäviä" hommia.

Tässä pieni pohjustus asiaan :D olisi mukava, jos olisi joku tapa päästä tästä ajattelutavasta eroon. Kyllä sen ymmärrän, että jonkun on ne työt tehtävä. Ja nykyään kun olen vähän töissä, toki ei sillä ollut myöskään silloin mitään vaikutusta, että olin viikot siellä. Ei se parantanut omia asemia tai työnkuvaa mitenkään. Osaan piilottaa sen vittuuntumisen hyvin, eikä minulla ole tietenkään ketään vastaan mitään töissä. Mutta olisi mukava päästä eroon tästä asenteesta, että en edes ajattelisi työvuoron aikana muista niin, että he ovat kaikki joustamattomia ja jollain tavalla itsekkäitä työntekijöitä, kun pyytävät myös muita hommia. Meillä on mukava porukka töissä, ja sen avulla sinne jaksaa aina lähteäkin. En myöskään haluaisi olla se hankala osapuoli, koska työ on aika keskeinen yrityksen toimialan suhteen, ja operoidaan niin pienillä voimavaroilla, että valinnanvaraa ei juurikaan ole. Jos siihen päälle alkaisin vielä vänkäämään, niin menee aika vaikeaksi. Ja se olisi vain lisää rasitetta esimiehelle, joka joutuu sumplimaan muitakin juttuja.