Lue keskustelun säännöt.
Lapsuuden ankeat sunnuntait-ketjun vastapainoksi: muistatteko lapsuudesta lauantaiaamujen kepeän ja rennon tunnelman?
18.03.2023 |
Lauantaisin saatiin jotain vähän parempaa aamupalaa, usein syötiin koko perhe yhdessä. Äiti oli kattanut hotellityyliin leipiä, karjalanpiirakoita, päällisiä, puuroa, jogurttia ja hedelmiä tarjolle mistä sai itse ottaa. Sitten yöpaita päällä katsomaan aamun lastenohjelmia. Kun lastenohjelmat vaihtui aikuisten sisustusohjelmiin, oli aika lähteä ulos remuamaan.
Kommentit (13)
Kyllä, lauantaiaamu oli kivoja. Hyvät piirretyt ja muroja. Sitten äiti passitti meidät ulos, mikä oli myös kivaa. Illalla sauna, koko perheen tv-ohjelmia ja pikku karkkipussi tai suklaalevy
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Koko perhe koolla, kenelläkään ei kiire. Koko talo soi hyvää musiikkia. Ovi auki takapihalle, jossa puuhailtiin.
Lauantaiaamuisin herättiin siihen että isä imuroi mielenosoituksellisesti kolistellen ja paheksuen kaikkia jotka nukkuivat häntä pidempään. Aamiaiselle yritin katsoa sellaisen välin että isällä oli muuta tekemistä, muuten se oli kommentoimassa kasvuikäiselle tytölle siitä että "eikö pienempikin annos riittäisi" ja "ei sitä juustoa tartte noin paljon ottaa". Arkisin sai edes syödä rauhassa. Ai että miten kepeää!
No en kyllä erityisesti muista. Piirrettyjä tuli sunnuntaisinkin, ei sitä lapsena erottanut, kummasta aamusta oli kyse. Vähän isompana lauantait oli kisapäiviä, jolloin herättiin varhain ja ajeltiin ympäri maakuntaa, ei nyt toki joka viikonloppu, mutta kuukausittain varmaan.
Millon näitä piirrettyjä on tullut aamulla televisiossa? Meillä näkyi ainakin vain lumisadetta mustavalkotelkusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En mä saanut lauantaisin mitään erityistä. Hyvin vähän syötiin. Sunnuntai aamuna juotiin kahvia ja syötiin pullaa ja lähdettiin kävelemään 5km linja-autoasemalle. Mentiin naapurikaupunkiin helluntaiseurakunnan kokoukseen. Tultiin illalla kello 17 kokouksesta ja oli kova nälkä. Onneksi bussi ajoi tullessa kodin ohi niin ei tarvinnut kävellä. Sellaisia oli viikonloput.
En muista. Siivouspäivä oli lauantai, ja meillä siihen kuului siivousraivo ja huuto pahimpina aikoina. Minua on hakattu kättä pidemmällä, ja tukkapölly oli suorastaan tavallista.
Erästä ystävääni on piesty imurin varrella.
1970-luvun lopussa syntynyt
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No ei ollut kepeää lauantainakaan. Nyt myöhemmin ajateltuna outoa että vanhemmat eivät koskaan tehneet meidän kanssa mitåän.
Kävin äitini ja siskoni kanssa Turun keskustassa Aschanin kahvilassa. Muistaakseni kaikki liikkeet menivät yhdeltä ja tai kahdelta kiinni. Eikä niitä liikkeitä silloin paljon ollutkaan. Illalla saunottiin ja saatiin siskon kanssa joku pieni limu. Muuten muistaakseni leikittiin paljon ulkona.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
10 lisää. Lähdettiin todennäköisesti keskustaan pakoon isäämme, joka oli krapulassa ja kiukkuinen perjantai-illan jälkeen.
Muistan vielä hämärästi sen ajan, jolloin Suomessa oli kuusipäiväinen työviikko. Lauantai oli ihan tavallinen arkipäivä, eli vanhempani lähtivät töihin kahdeksaksi. En muista, minä vuonna Suomessa siirryttiin viisipäiväiseen työ- ja kouluviikkoon.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Juuri päinvastoin! Lauantaina herätettiin tiuskimisella kl8 siivoamaan, kauppaan, kaupungille tai mökille. Sunnuntaina vanhempikin rentoutui, sen makuuhuoneen ovi pysyi kiinni, ja sain rauhassa maata sängyssä kymmeneen. Rakastin sunnuntai-aamuja.
Jaa, ite järsin vanhaa jälkiuunileipää koska maanantai oli kauppapäivä