Uskotteko sielunkumppaneihin?

Uskon sielunkumppaneihin, koska olen viimeiset 20 vuotta elänyt yhdessä sellaisen kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Luulen tavanneeni erään tällaisen töissä puolitoista vuotta sitten. Hän tuli harjoitteluun muutamaksi kuukaudeksi. Tultiin juttuun järjettömän hyvin, hän ymmärsi mistä puhuin, kun keskusteltiin asioista, oli huumoria, kemiaa, mielipiteitä. Kaikki jotenkin vaan toimi. Mutta hän oli tuona aikana ainakin jollain tasolla varattu :( . Se on ainoa syy, miksi en koskaan pyytänyt häntä somessa kaveriksi. En haluaisi joutua katselemaan kun suuri ihastukseni jakaisikin jotain pariskuntakuvia pahimmassa tapauksessa. Enkä tietenkään halua kenenkään väliin enkä mitään sotkua. Mutta olen miettinyt häntä puolitoista vuotta. Hän vain tuntui ensimmäistä kertaa oikealta, kunnioittavalta ihmiseltä, joka olisi sopinut juuri minulle. Jopa työkaverini sanoi minulle, että meistä huomaa mielettömän synergian. Luulen että tunne oli molemminpuolinen.

Mulle kävi myös töissä noin. Varattuja molemmat. Yhteyttä pidettiin kolmatta vuotta, kunnes kävi ylettömän vaikeaksi. Paremmin tutustuminen vain pahensi asiaa. Se tunne toi rauhan ja intohimon, mutta myös surun siitä, miksi ei kohdattu aiemmin. Kortit on jaettu. Näin se meni meillä molemmilla. Juteltiin siitäkin.

Ovat pettävää sorttia.