Lue keskustelun säännöt.
Uskotteko sielunkumppaneihin?
17.03.2023 |
Otsikossa olikin jo kysymys. Jos uskotte niin miksi? Kertokaa kokemuksianne .
En itse oikein usko ja oon menettänyt toivoni että tapaisin ees jonkun sopivan
Kommentit (23)
En. Jos sellainen olisikin, niin se eläisi jossain Uudessa-Seelannissa tai Samoalla toisella puolella maapalloa. Mahtaa olla yksinäinen olo silläkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uskon todellakin.... Ei se tunne oo samanlainen kaikkien ihmisten kanssa kuin jonkun tietyn. Ihmiset jotka väittää ettei mitään tosirakkautta yms ole olemassa ollenkaan, eivät ole koskaan edes olleet rakastuneita, he varmaan ovat seurustelleet, mutta se ei ole sama asia. Kuka vaan voi nappaa tinderistä kumppanin, mutta se ei tarkoita että se kumppani on oikea.
Mistä sen sielunkumppanin tuntee?
En kyl koskaan kohtaa sitä
AP
Ps itsekin uskon enemmän että on useampi ns se oikea, mut en taida tavata sitäkään . :/
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sielunkumppanuus on on ainoastaan sitä kun kaksi perusluonteeltaan vastaavaa sattuu törmäämään, yleensä kun kumpikin on myötäilevä ja mielistelevä eikä konflikteja juuri tule niin voi tuntua toinen sielunkumppanilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Joo koska oman mieheni koen olevan sellainen. Tunne vain voimistuu mitä pidempään ollaan yhdessä.
Vierailija kirjoitti:
Sielunkumppanuus on on ainoastaan sitä kun kaksi perusluonteeltaan vastaavaa sattuu törmäämään, yleensä kun kumpikin on myötäilevä ja mielistelevä eikä konflikteja juuri tule niin voi tuntua toinen sielunkumppanilta.
Ai saatana, jokaiseen näihinkö vastaat tän saman. No, oon sanonut tän sulle ennenkin: me ollaan sielunkumppaneina järkyttävän temperamenttisia ja tulisia, tervetuloa kuuntelemaan meidän tuntikausien väittelyitä tänne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mikä nyt on sielunkumppanin määritelmä. En usko mihinkään yliluonnolliseen sielujen sympatiaan, mutta jos tapaan sellaisen ihmisen, jonka kanssa on alusta asti tosi luontevaa ja vaivatonta olla, ja ajatukset/jutut/huumorintaju menee ihan yksiin, niin kyllä sellaista voisin kutsua jonkinlaiseksi sielunkumppanikseni.
Mulla on 5 sielunkumppania. 2 näistä naisia, yksi rakkaudessa yli muiden ja yhden kanssa olen naimisissa
Sisältö jatkuu mainoksen alla
En. Ihan hölynpölyä. En ole koskaan tavannut ketään sellaista ihmistä, joka edes etäisesti vaikuttaisi siltä.
Luulen tavanneeni erään tällaisen töissä puolitoista vuotta sitten. Hän tuli harjoitteluun muutamaksi kuukaudeksi. Tultiin juttuun järjettömän hyvin, hän ymmärsi mistä puhuin, kun keskusteltiin asioista, oli huumoria, kemiaa, mielipiteitä. Kaikki jotenkin vaan toimi. Mutta hän oli tuona aikana ainakin jollain tasolla varattu :( . Se on ainoa syy, miksi en koskaan pyytänyt häntä somessa kaveriksi. En haluaisi joutua katselemaan kun suuri ihastukseni jakaisikin jotain pariskuntakuvia pahimmassa tapauksessa. Enkä tietenkään halua kenenkään väliin enkä mitään sotkua. Mutta olen miettinyt häntä puolitoista vuotta. Hän vain tuntui ensimmäistä kertaa oikealta, kunnioittavalta ihmiseltä, joka olisi sopinut juuri minulle. Jopa työkaverini sanoi minulle, että meistä huomaa mielettömän synergian. Luulen että tunne oli molemminpuolinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eivät sielunkumppanit ole pelkästään romanttisia kumppaneita.
" Souls recognize each other by vibes, not by appearances. "
Uskon tuollaiseen, tuossa se on hyvin sanottu englanniksi, ehkä ei käänny suomeksi yhtä hyvin.
Yhdessä filmissä kerran esitettiin kauniisti (muistaakseni), että jos todellisen rakkauden ja sielunpartnerin etsijä/kaipaaja ei pariudu tämän elämän aikana niin se johtuu siitä, että hän muistaa sen sielunpartnerinsa ja heidän rakkautensa/yhteytensä aiemmista elämistä ja sydän on uskollinen - jos ei häntä jossain elämässä kohtaa, niin sitten seuraavassa.
Mutta joo, on myös muunlaisia sielujen kohtaamisia, ja semmoisia, että tulee tunne, kuin olisi aiemmissa elämissä ristenneet tiet ja jotenkin tässä elämässä tunnistetaan se yhteys, että on jokin sellainen. Se ei välttämättä ole positiivista vaan jopa sellaista, että jokin oppi menee nyt eri lailla, jokin mikä on jäänyt jostain, kitka joka hakee eteenpäin menemistä, erillään ja etäälle, mutta tuntu kohdatessa että tässä on jotain muistettavaa.
Enin osa ihmisten ja kaikkien kanssa olemisesta on että energiat menevät niin ja näin, ei tule siis tuollaisia tässä-on-jokin- hommaa. Sitten on vielä se, että kaikki aistivat intuitiivisesti kaikista jotain, vaikka kaikki eivät sitä sanoiksi mieltäisikään. Intuitio aistii energioita, mutta ei siinä sen kummempaa. Eläimet aistivat myös jne.
Mietin vaan ääneen. En ole ekspertti, ei kannata liikaa miettiä. Rennosti vaan ajatuksia, mietteitä.
Uskon ainoastaan molemminpuoliseen rehellisyyteen.
En usko sieluliekkeihin. Sielunkumppani on sillä hetkellä kun on parisuhde, jos henkilö on oikea. Mutta jos ero tulee niin sitten jotkut itkevät. Exä ei tunnu olevan kuitenkaan kaikille sielunkumppani myöhemmin.
En mä sellaiseen usko, että koko pallolla on vain yksi ihminen. Sitä ihmistä tuskin löytyisi silloin koto-Suomesta omilta kulmilta. ;) Minusta "oikeita" ihmisiä voi olla montakin. Silti joutuu paljon sammakoita suutelemaan ennen kuin yksi tällaisista oikeista löytyy.