Rajojen vetäminen
Miten voi vetää rajat ilman että toinen loukkaantuu mutta ymmärtää oman käytöksen olevan väärin? Tai miten olette vetäneet rajoja ja minkälaisissa tilanteissa? Itselleä ollut pääsääntönä että autan ja teen jos se ei minua mitenkään haittaa/ rasita, mutt anyt olen huomannut yhdessä asiassa, vaikka asia ei minua mitenkään rasita jne, että tulen ilmeisesti vain hyväksi käytetyksi. En haluaisi lopettaa tätä tekoa, mutta haluaisin että toinen ihminen ymmärtäisi miltä minusta tuntuu ilman, että loukkaantuu.
Kommentit (22)
Lainaa kirjastosta kirjat:
Opi sanomaan ei ilman syyllisyyttä
Vedä rajat
Näin vältät energiavarkaat (vaikkei se ihan tuosta kerro, niin vinkkejä voi soveltaa varmasti)
Olet itse loukkaantunut muiden röyhkeydestä, mutta et halua loukata muita? Sinulla on oikeus sanoa ei, et halua, ei ole aikaa, ei ole mahdollisuutta, ei ole voimia ym.
Up, esimerkkejä miten rajat voisi vetää. Todellakin pidän kiinni rajoistani mutta tässä nyt vähän liu'uttu tällaiseen tilanteeseen. En haluaisi päättää tätä ihmissuhdetta, mutta se on ilmeisesti ainoa vaihtoehto tai rajan vetäminen johtaa siihen.
Pahimpia ovat kontrollifriikit muiden määräilijät, jotka eivät ymmärrä lopettaa asiallisenkaan kieltäytymisen jälkeen. Sellaisten kanssa ei vaan voi olla tekemisissä, liian rasittavia energiasyöppöjä.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin vaikea kysymys. Itselläni vähän sama tilanne.
Kerro vähän lisää? Kai sitä vaan täytyy lyödä hanat kiinni ja hankkia parempaa seuraa.
Toinen voi loukkaantua kun sä vedät sun rajan. Varsinkin jos on persoonallisuushäiriöinen tai itse rajaton tai kontrolloiva tyyppi. Mutta se ei oikeastaan ole sun ongelma. Sun rajat menee just siinä missä itse et voi vielä pahoin. Jos toinen siitä loukkaantuu niin hänen ja sinun pitää se tunne vain kestää. Epäystävällinen ei tarvitse olla mutta tiukkana kylläkin. Koko kysymys kumpuaa rajattomuudesta.
Ei se ole sinun hallinnassasi kuinka muut käyttäytyvät sinua kohtaan.
Jos haluat ettei kukaan loukkaannu rajojen asettamisesta, niin silloin et voi asettaa rajoja ollenkaan ja joku loukkaantuu sinun lisäksesi joka tapauksessa.
Itsellä on se hankaluus että olen "tekemisissä" niin rajattomien ihmisten kanssa että en oikein jaksaisi enää mitään silmille hyppelyitä.
Mun ei oikeastaan edes tarvitse olla heidän kanssaan tekemisissä kun järjestävät minulle hankaluuksia.
Lähinnä keskityn oman hyvinvoinnin kohentamiseen ja sen hyväksymiseen etten voi muille mitään.
On hyvä oppia tunnistamaan missä ne omat rajat kulkevat. Joillekin voi olla aluksi vaikeus ymmärtää niitä ja sitten on myös heitä jotka asettuvat taistelemaan hanakasti niitä vastaan.
Tsemppiä kovasti. Rajojen asettaminen harvemmin on helppoa
Olen huomannut, että varsinkin tilanteessa, jossa asian hoitaminen ei vaikuta minun päivittäiseen elämääni mitenkään, aluksi kaikki on hyvin ja asiasta kiitetään jne, siiten siitä tulee kuin uusi normaali ja se alkaa häiritsemään minua. Sitten kun lopetan asian tekemisen, loukkaannutaan. Eikä millään ymmärretä/ muisteta mistä kaikki alkoi.
MIten sen rajan asettamisen aloittaisi? Lopettamalla ihmisille kaiken tekemisen ja auttamisen ja heidän tapaamisen?
Ainakin huomaan ihmissuhteessa kun viestittely vähenee (viestejä lueta jne) ollaan liukumassa erilleen. Olisiko tämän ihmisen helpompi sanoa asiasta ja ottaa vastuu tekemisistään?
Ei, koska hän haluaa säilyttää hyötysuhteen toiseen ihmiseen niin pitkään kuin mahdollista antamatta mitään takaisin. Samalla siirretään vastuu suhteesta toiselle ihmiselle, joka ei haluaisi suhdetta lopettaa, jolloin se on vielä musertavampaa ja kovempi paikka, koska hän toivoisi, että suhde palautuisi entiselleen. Ja hyötysuhde jatkuu pidempään. Suhde ei palaudu, toinen on jo mennyt menojaan, ottaa vain viimeiset hyödyt irti.
Juttuhan on niin, että kun vedät rajoja, ottaa aina joku itseensä. Et pysty olemaan terveesti itsekäs ilman, että jollakulla on siitä jotakin sanottavaa.
Kannattaa myös koittaa olla liikaa tulkitsematta sitä, miltä oma toiminta muissa tuntuu. Jos joku haluaa nähdä minut esim. pahansuopana siksi, etten ole käytettävissä, on tämä heidän asiansa. Itse tiedät totuuden, kuiskuttelijoita löytyy aina.
Aloitus on vähän liian ympäripyöreä selkeään vasraukseen.
rajat kenelle ja missä?
Rajoja ihmiselle, joka on alkanut pitää toista ihmistä itsestään selvyytenä.
Vierailija kirjoitti:
Aloitus on vähän liian ympäripyöreä selkeään vasraukseen.
rajat kenelle ja missä?
Kun harmittomasta palveluksesta tulee 'itsestään' selvyys eikä toisaalta asian tekemisen lopettamisella ole merkitystä mutta se ärsyttää, että toinen pitää palvelua normaalina toimintana, eikä apuna hänelle.
Pahoittelen, tällä kertaa en pysty/voi/halua.
Itse olen huomannut että suoruus ja rehellisyys kaikessa mitä tekee ja sanoo toimii parhaiten. Se ei tarkoita että ei olisi empatiakyvytön koska empatiaakin voi osoittaa kyseisellä tavalla.
Vierailija kirjoitti:
Itse olen huomannut että suoruus ja rehellisyys kaikessa mitä tekee ja sanoo toimii parhaiten. Se ei tarkoita että ei olisi empatiakyvytön koska empatiaakin voi osoittaa kyseisellä tavalla.
Korjaus: ...tarkoita että olisi empatiakyvytön... 🤣
Vierailija kirjoitti:
Pahoittelen, tällä kertaa en pysty/voi/halua.
'
Tästähän tässä ketjussa ei ole kyse. Ongelma ei ainakaan minulle ole sanoa, etten halua, tee jne kuuntele, katsele vaan se, että tilanne on ajautunut vähän kuin itsekseen siihen, että ei ole itse huomannut kuinka toisen osuus ihmissuhteesta vähitellen häviää ja itse jää 'palvelijaksi'.
Vaihtoehdoksi jää vain häipyö paikalta ja ajatella, että ottakoot yhteyttä jos ja kun kiinnostaa ja siinä vaiheessa itse todeta, että olen jo mennyt eteenpäin. Heippa.
Tämä onkin vaikea kysymys. Itselläni vähän sama tilanne.