Pelkäätkö hammaslääkäriä?
Kommentit (28)
Suuhygienisti on aika inhottava kokemus mutta hammaskivi täytyy poistaa. Sen jälkeen kun hammaslääkäri repii alaviisurin pois niin pelko lähtee viimeistään.
Suomalaiset on pohjoismaiden laiskimpia harjaajia ja monet välttelee hammaslääkäriä infektiokuolemaansa asti.
Kyllä pelkään. On naapurini ja hakkaa kirveellä ikkunoihimme viikonloppuiltaisin.
Nuorempana pelkäsin mutta päälle parikymppisenä alkoi helpottaa. Enää ei pelota mutta samana aamuna jännittää.
Kivun kokeminen on yksilöllistä ja minä olen niitä epäonnisia, joita sattuu jo pienikin poraaminen. Sitten taas lapseni on sitä mieltä, että hammaslääkärissä on mukavaa eikä todellakaan satu.
Varsinaista pelkoa minulla ei ole. Kerron silti aina, että koen helposti kipua epämiellyttävää tunnetta. Puudutteet otan lähes aina, mutta kerran sekin meni pieleen ja osui jotenkin hermoon tai sen viereen. Sattui, ja lisäksi leuka lukkiutui viikoksi niin, että se aukesi vain 5cm.
Säännöllisesti käyn hammaslääkärissä ja onneksi voi mennä yksityiselle. Ei kunnallisessakaan vikaa ole, mutta yksityisellä on aikaa. Kerran selvisin poraamisesta ilman puudutetta kun oli pelkopotilaisiin erikoistunut lääkäri.
Nykyään pelkään.
Minä ja puudutteet emme sovi kovin hyvin yhteen ja tarvitsen saattajan, jos puudutetaan. Kerran olen pyörtynyt puudutuksen jälkeen suorilta jaloiltani puudutuksen jälkeen ja löynyt pääni lattiaan. Ei ole yksi kerta, kun menen tarkastukseen, ja yhtäkkiä puuhataankin puudutusta, vaikka piti olla nimenomaan vain tarkastus.
En pelkää hammaslääkäriä vaan sitä että joudun olemaan paikoillani liikkumatta suu täynnä tavaraa. Varsinkin se kehikko, jolla suuta pidetään väkisin auki on KAMALA.
Olen suljetun ja ahtaanpaikankammoinen, tästä johtuu hiipivä paniikki.
Itseä kyllä vähän pelottaa. Varsinkin kun tarkastuskäynneillä tunnelma on kuin poliisikuulustelussa. Ja toimenpiteiden aikana otteet ovat soturillisen ronskit.
Kyllä pelkään ja paljon. Nytkin ihan tulee kylmät väreet ihan ajatuksesta . Pelko alkoi alakouluajoilta, kun siinä tuolissa olin. Lääkäri kutsuu mua ihan toisella nimellä, samoin se hoitaja. Itse oon niin paniikissa, etten uskalla sanoa mitään. Lääkäri kattoo siinä vaiheessa papereita vaan ja sanoo, että nyt Marja on sellainen juttu että reiät hoidetaan nyt ja jatko myöhemmin.Ja lupaa laittaa puudutuspiikin. Sit viimein katsoo suuhun ja sanoo että eihän sulla oo ees reikiä. No ei ollu ei, eikä nimikään ollu Marja. :(