Lue keskustelun säännöt.
En päässyt edes rekrykoulutukseen
14.03.2023 |
Ja olen akateemisesti koulutettu (joskin ns. turhalta alalta). Kävin kolme eri haastatteluvaihetta läpi ja piti tehdä kaikenmaailman ennakkotehtäviäkin. Ei tärpännyt.
Elämä tuntuu tällä hetkellä aika merkityksettömältä, työttömänä kohta vuosi. Tuo olisi luultavasti ollut ainoa mahdollisuuteni päästä enää takaisin työelämään kiinni.
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Mitä opit seuraavaan rekryyn?
Sen, että olen turha ihminen ja kuluerä yhteiskunnalle. -ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ehkä ajattelivat, että sinulla on valmiudet työnhakuun. Äitini ei edes tiennyt mikä on cv ja miten se lähetetään sähköpostin liitteenä.
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ajattelivat, että sinulla on valmiudet työnhakuun. Äitini ei edes tiennyt mikä on cv ja miten se lähetetään sähköpostin liitteenä.
Rekrykoulutukset on suunnattu yleensä korkeakoulutetuille ja usein niissä on opetus englanniksi. Jo pelkkä hakuprosessi niihin on epäinhimillinen, juurkin useita haastatteluja ja ennakkotehtäviä. Koulutuksen taso on sitten ihan ilmanaikuinen ja firmat lypsävät kaiken irti ilmaisesta työvoimasta.
Mites tuo oma asenne. Saisin itse kyllä työttömänä päiväni täytettyä erilaisilla mielenkiintoisilla jutuilla. Ihminen voi tehdä vaan parhaansa ja jos se ei ole sitä mitä kulloinkin haetaan, niin ei siitä kannata masentua.
Itse ainakin ottaisin tuollaisesta ajasta kaiken irti. Liikkuisin, lukisin, opiskelisin jne. Ja sivussa saattaisin keksiä tapoja käyttää omia taitojani johonkin tuottavaankin.
Ei omaa ihmisarvoaan kannata työhön ripustaa. Ihmisarvo on meillä kaikilla, riippumatta siitä mitä tekee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo oma asenne. Saisin itse kyllä työttömänä päiväni täytettyä erilaisilla mielenkiintoisilla jutuilla. Ihminen voi tehdä vaan parhaansa ja jos se ei ole sitä mitä kulloinkin haetaan, niin ei siitä kannata masentua.
Itse ainakin ottaisin tuollaisesta ajasta kaiken irti. Liikkuisin, lukisin, opiskelisin jne. Ja sivussa saattaisin keksiä tapoja käyttää omia taitojani johonkin tuottavaankin.
Kyllä se vaan mielen matalaksi laittaa, kun tiedostaa kohta tippuvansa peruspäivärahalle kun takana on noinkin pitkä työttömyys kuin ap:lla. Itse olin työttömänä ollessani ekat 3 kk aktiivinen ja jaksoin tehdä kaikenlaista kivaa.
3-4 kk kohdalla, eli jo melko varhaisessa vaiheessa työttömyyttä tapahtui käänne huonompaan. Kyllä se työ ja siitä saatava palkka ovat aikuiselle ihmiselle ne elämän koossa pitävät asiat. Harrastuksilla ja ansiopäivärahoilla, saatika peruspäivärahalla, ei makseta asuntolainaa ja muuta elämistä.
Ja parasta tässä on kuunnella kun joka puolella toitotetaan työvoimapulaa! En tiedä itkeäkö vai nauraa. T: toinen korkeakoulutettu rekrykoulutukseen kelpaamaton
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo oma asenne. Saisin itse kyllä työttömänä päiväni täytettyä erilaisilla mielenkiintoisilla jutuilla. Ihminen voi tehdä vaan parhaansa ja jos se ei ole sitä mitä kulloinkin haetaan, niin ei siitä kannata masentua.
Itse ainakin ottaisin tuollaisesta ajasta kaiken irti. Liikkuisin, lukisin, opiskelisin jne. Ja sivussa saattaisin keksiä tapoja käyttää omia taitojani johonkin tuottavaankin.
No kyllä tässä sinkkuna ja asuntovelkaisena alkaa huolestuttaa tuo toimeentulo varsinkin kun en edes pääse haastatteluihin ja inflaatiokin vaan laukkaa. Olis varmaan vähän eri fiilis, jos asuisin vuokralla tai mulla olisi puoliso jakamassa kuluja.
Tämäkin on semmoinen jännä aihe mistä ei pahemmin lehtiin kirjoitella. Mukavampi kertoilla työvoimapulasta ja siitä, kuinka työttömät ovat monisairaita ja kouluttamattomia tms. Todellisuus onkin sitten hieman monimutkaisempi ja ilmeisesti toimittajille liian hankala.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ehkä ajattelivat, että sinulla on valmiudet työnhakuun. .
Kaikilla on valmiudet työnhakuun
Suomen korkeakoulujärjestelmän muututtua kaiken maailman ideologisen huuhaatiedon hautomoksi aniharvalla on vain enää valmiuksia minkäänlaisen tuottavan työn tekemiseen.
Juuri näitä aloituspaikkoja on lisätty tuhansia kappaleita kun halutaan nostaa "koulutustasoa".
Yhteenkään oikeaan korkeakoulututkintoon tähtääviä paikkoja ei saada täytettyä koska ikäluokasta alle 10%:lla on valmiuksia näiden tutkintojen suorittamiseen.
Kohta vuosi? 😆🤣😁😂
Terv akateeminen työtön vsta 2017.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo oma asenne. Saisin itse kyllä työttömänä päiväni täytettyä erilaisilla mielenkiintoisilla jutuilla. Ihminen voi tehdä vaan parhaansa ja jos se ei ole sitä mitä kulloinkin haetaan, niin ei siitä kannata masentua.
Itse ainakin ottaisin tuollaisesta ajasta kaiken irti. Liikkuisin, lukisin, opiskelisin jne. Ja sivussa saattaisin keksiä tapoja käyttää omia taitojani johonkin tuottavaankin.
No kyllä tässä sinkkuna ja asuntovelkaisena alkaa huolestuttaa tuo toimeentulo varsinkin kun en edes pääse haastatteluihin ja inflaatiokin vaan laukkaa. Olis varmaan vähän eri fiilis, jos asuisin vuokralla tai mulla olisi puoliso jakamassa kuluja.
Asunnon voi aina myydä ja yleensä sen jälkeen ilmestyy tilille kivasti rahaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mites tuo oma asenne. Saisin itse kyllä työttömänä päiväni täytettyä erilaisilla mielenkiintoisilla jutuilla. Ihminen voi tehdä vaan parhaansa ja jos se ei ole sitä mitä kulloinkin haetaan, niin ei siitä kannata masentua.
Itse ainakin ottaisin tuollaisesta ajasta kaiken irti. Liikkuisin, lukisin, opiskelisin jne. Ja sivussa saattaisin keksiä tapoja käyttää omia taitojani johonkin tuottavaankin.
No kyllä tässä sinkkuna ja asuntovelkaisena alkaa huolestuttaa tuo toimeentulo varsinkin kun en edes pääse haastatteluihin ja inflaatiokin vaan laukkaa. Olis varmaan vähän eri fiilis, jos asuisin vuokralla tai mulla olisi puoliso jakamassa kuluja.
Asun vuokralla ja on puoliso, joten toimeentulo ei ole niin paljon stressannut. Mutta ei tää pidemmän päälle ole mukavaa, olla toisesta riippuvainen. Ahdistavaa tämäkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei muuta kuin hoitajaksi! Vajetta yli 20 000 hoitajaa Suomessa.
Keskity nyt käsittelemään pettymyksesi. Se on varmasti ollut kova, kun jo haastatteluihinkin asti pääsit, ja sitten tuli "seinä vastaan".
Olet ollut vasta vuoden työttömänä. Mikä on ikäsi?
Minä olen ollut vuosikausia työttömänä. Akateeminen koulutus on alalle, jossa on hyvä työllisyys.
Olen hakenut työpaikkoja, ja laittanut avoimia hakemuksia. Työvoimakoulutuksiin ja rekrykoulutuksiin olen hakenut.
Yhteenkään haastatteluun ei ole tullut kutsua. Joko on kylmästi ilmoitettu: "Sinua ei ole valittu." tai koulutus on peruttu vähäisen hakijamäärän vuoksi.
Kuntouttavassa työtoiminnassakin olen ollut, mutta sieltä pääsin pois lyhyen määräaikaisen työsuhteen ansiosta. "Paskaduuniahan" se minun näkökulmastani oli, joten halusin jotain muuta.
Alkuvuodesta hain taas pitkästä aikaa kahteen työvoimakoulutukseen. Toisesta tuli tieto, että se on peruttu vähäisen hakijamäärän vuoksi. Ja sitten tuli yllättäen tieto, että olen päässyt koulutukseen. Ei ole lähelläkään omaa alaani, mutta uskon ainakin jotain töitä sillä koulutuksella saavani.
Tuttu tunne ap! Ja mä olen vielä ns. työllistävältä alalta (vaikka ei siltä tunnu), olen diplomi-insinööri.
Työttömille tarkoitettuihin koulutuksiin voi ihan hyvin olla enemmän hakijoita kuin paikkoja. Valinnoissa painotetaan sitä, kenellä on parhaat edellytykset suorittaa koulutus loppuun, koska oppilaitokset saavat rahansa sen mukaan. Eli jos on aiemmin elämässään esim. jättänyt jonkun koulun kesken, niin se on miinusta.
Paljonhan noiden koulutusten hyöty on riippuvainen siitä, onnistuuko saamaan sellaisen harjoittelupaikan johon työllistyy. Jos harkkapaikalla ei ole tarvetta tai halua palkata oikeaksi työntekijäksi, tai ei onnistu vakuuttamaan heitä, voi olla haastavaa päästä muuallekaan.
T. entinen akateeminen työtön, nykyinen akateeminen siivooja (yksi ratkaisu tämäkin, katsotaan mihin elämä seuraavaksi vie...)
Vierailija kirjoitti:
Tuttu tunne ap! Ja mä olen vielä ns. työllistävältä alalta (vaikka ei siltä tunnu), olen diplomi-insinööri.
Täällä toinen työtön DI, näin aspergerina työllistyminen on liki mahdotonta. Siksi lähden tekemään väitöskirjaa, että olisi edes jotain tekemistä.
Huvittavaa kun meille autisteille mainostetaan tekniikan alaa ja ensimmäinen mielikuva, mikä ihmisille tulee asseista on hyväpalkkainen DI. Totuus meidän työllistymisestä ei ole niin ruusuinen.
Minä muistan aina, kun olin vastavalmistunut ja hain rekrykoulutukseen saadakseni työkokemusta ja jalkaa oven väliin. Minulla ei ollut lainkaan oman alani työkokemusta. En ollut saanut kesätöitä enkä harjoittelupaikkaa muualta, kuin yliopistolta, vaikka kaikkeni tein. Kuulin, että samalle rekrykurssille haki yksi opiskelukaverini, luokkamme priimus ja kesätöissä ja opiskelun aikana työkokemusta itselleen hankkinut. Olin hämmästynut siitä, että hän haki kurssille, koska hän jos kuka tulisi työllistymään pian. Niin tuossa sitten kävi, että minä en päässyt kurssille, mutta hän pääsi, mutta hän keskeytti kurssin muutaman viikon päästä, kun löysi itse itselleen työpaikan. Aivan järjetöntä antaa varmalle työllistyjälle rekrykurssipaikka! Veikkaan, että tuossa oli ajatuksena, että työkkärin ihmiset ja/tai koulutuksen järjestäjät saavat jotain etua siitä, että kurssilaiset työllistyvät, mutta en tiedä, onko se heille eduksi, jos kurssilainen työllistyy liian nopeasti ja itsenäisesti... Minä en löytänyt yrityksestäni huolimatta oman alani töitä ilman työkokemusta ja olen jo pari vuosikymmentä tehnyt muita töitä, joihin hankin tutkinnonkin työn ohella opiskellen. Minun yliopisto-opinnoissani meni valtion rahoja viemäristä alas. Tuollainen lienee lisääntynyt entisestään nykyään. Ylikoulutusta on varmasti nykyään vielä enemmän, kuin pari vuosikymmentä sitten.
Mitä opit seuraavaan rekryyn?