Parisuhteessa oleminen näyttää aivan hirveältä.
Monet kaverit (jotka käynyt läpi monet suhteet) useimmiten vain valittaa suhteistaan.
parhaimmillaan se on vain tavallista elämää - mitä voisi ihan hyvin elää sinkkunakin.
Monilla on ikävä/kamala/ ihan eri maailmannäkemys/ kyseenalaiset näkemykset yms kumppani.
Sitä minä vain ihmettelen että miksi vieläkin parisuhteita myydään kuin se olisi elämäntarkoitus?
Kommentit (62)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, töissä on pari naista jotka aina puhuvat eksistään. Näissä eksissä aina ollut kamalasti vikaa ja eivät osanneet sitä ja tätä ja muutenkin olivat kamalia. Pari kertaa kysynyt, että miksi sitten edes lähdit suhteeseen.
Saatat kokemattomana yllättyä, että ihmiset eivät tutustuessaan ja parisuhteen alussa näytä huonoja puoliaan. Naiset saattavat siis olla vain huonon suhteen traumatisoimia. Mies on ollut ns. normaali hyvä mies avioliittoon tai lapsien syntymään asti, sitten mies on laskenut todellisen minänsä valloilleen. Aitoa miestä on sitten kestetty aivan turhan pitkään, kun nainen on kuvitellut kyseessä olevan jonkun kriisin. Eron jälkeen, kun nainen ymmärtää koko kuvion, viha eksää kohtaan puskee pitkään puheessa esiin.
Eivät nämä yleensä uutta miestä kaipaa.
Että 14-0 peukutetaan tällaista skeidaa. Toki kuvatunlaista myös tapahtuu. Mutta tapahtuu paljon muutakin ja nimenomaan molemmille osapuolille. Kun ajanjakso on tarpeeksi pitkä, niin useimmat asiat ehtivät muuttua. Joskus parempaan suuntaan, joskus huonompaan. Suoranaisesti kusettavia miehiä (ja myös naisia) varmasti on. Mutta ne ovat vain pieni vähemmistö. Ja se, että niin moni ihminen on epävarma myös omista tunteistaan on sitten hieman eri juttu.
Mulla on takana 20v avioliittoa ja vuosi sitten erosimme, ihan hyvässä sovussa. En kaipaa parisuhteesta muuta kuin yhteisiä keskusteluhetkiä vähän ennen nukkumaanmenoa. Olen siis puhelimessa nykyään kaveeiden kanssa enemmän kuin aiemmin.
Viihdyn lapseni ja koirieni seurassa. Työni on niin sosiaalista että iltaisin nautin vain hiljaa olosta, sarjojen katselusta ja koirien kanssa ulkoilusta. Viikonloppuisin käyn museoissa, näyttelyissä ja luen usein kirjoja. En ole sulkenut itseäni mahdollisuudelta että joskus olisin vielä suhteessa, mutta ainakaan yhteenmuutto ei ole kovinkaan todennäköistä. Olen laskenut että siivoan nykyään noin 4 h vähemmän joka viikko kuin aviossa ollessani.....
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on haitallista keholla, yhtä paha kuin polttaisi 15 tupakkaa päivässä.
Eihän sinkkuus tarkoita yksinäisyyttä? Yleensähän sinkuilla on perhettä/sukulaisia, ystäviä, tuttavia jne. Osa sinkuista ei edes asu yksin.
En niin väittänyt. Sinkulla on paljon isompi riski joutua masennuksen kynsiin.
On ihanaa olla pitkästä aikaa sinkku.
*Ei tarvitse jos ei halua. Mitään, vuosien perhe-elämän jälkeen. Tehtävä suoritettu.
* Jos tahtoo seuraa tai huomiota, sitä saa kyllä. Sen jälkeen voi taas vetäytyä omaan rauhaansa.
* Exissä voi muistella hyviä ja rakkaita asioita. Paskoja puolia ei tarvitse sietää.
* Vapaus, vapaus ja vapaus. Psyykkinen ja fyysinen. Kenellekään ei ole mitään velkaa mistään.
Selvisin erosta ja nyt alan ymmärtää, kuinka hienoa elämä on.
Ainakin yksinäisille miehille(incel) vittuilevat vaikuttavat ajattelevan, että parisuhde ja parittelu määrittävät ihmisarvon. Kumma että modelle maistuu tämmöinen ja tuskin koskaan osuu muuten yliherkkä poistosormensa. Tai no ei niin kumma- siinähän vihataan joka tapauksesa miehiä.
Oma elämä ainakin on parisuhteessa sen verran mukavaa etten ole kertaakaan näiden kuuden vuoden aikana kaivannut sinkkuvuosiani. Kumppanini on kylläkin ihana ja juuri mulle sopiva, jaetaan samat perusarvot ja huumorintaju.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, töissä on pari naista jotka aina puhuvat eksistään. Näissä eksissä aina ollut kamalasti vikaa ja eivät osanneet sitä ja tätä ja muutenkin olivat kamalia. Pari kertaa kysynyt, että miksi sitten edes lähdit suhteeseen.
Saatat kokemattomana yllättyä, että ihmiset eivät tutustuessaan ja parisuhteen alussa näytä huonoja puoliaan. Naiset saattavat siis olla vain huonon suhteen traumatisoimia. Mies on ollut ns. normaali hyvä mies avioliittoon tai lapsien syntymään asti, sitten mies on laskenut todellisen minänsä valloilleen. Aitoa miestä on sitten kestetty aivan turhan pitkään, kun nainen on kuvitellut kyseessä olevan jonkun kriisin. Eron jälkeen, kun nainen ymmärtää koko kuvion, viha eksää kohtaan puskee pitkään puheessa esiin.
Eivät nämä yleensä uutta miestä kaipaa.
Saatat kokemattomana nyt tehdä melkoisen virheellisiä päätelmiä minusta ja noista naisista. Minulla on ihan normaali parisuhde, jota takana yli kymmenen vuotta.
Nuo valittajat eivät suhteessa pysy kuin muutaman kuukauden ja sitten vaihtavat uuteen. Aina se eksä on silti narsisti. Jos takana on 5-10 tällaista suhdetta niin kyllä se vika näkyy peilistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Juu, töissä on pari naista jotka aina puhuvat eksistään. Näissä eksissä aina ollut kamalasti vikaa ja eivät osanneet sitä ja tätä ja muutenkin olivat kamalia. Pari kertaa kysynyt, että miksi sitten edes lähdit suhteeseen.
Saatat kokemattomana yllättyä, että ihmiset eivät tutustuessaan ja parisuhteen alussa näytä huonoja puoliaan. Naiset saattavat siis olla vain huonon suhteen traumatisoimia. Mies on ollut ns. normaali hyvä mies avioliittoon tai lapsien syntymään asti, sitten mies on laskenut todellisen minänsä valloilleen. Aitoa miestä on sitten kestetty aivan turhan pitkään, kun nainen on kuvitellut kyseessä olevan jonkun kriisin. Eron jälkeen, kun nainen ymmärtää koko kuvion, viha eksää kohtaan puskee pitkään puheessa esiin.
Eivät nämä yleensä uutta miestä kaipaa.
Saatat kokemattomana nyt tehdä melkoisen virheellisiä päätelmiä minusta ja noista naisista. Minulla on ihan normaali parisuhde, jota takana yli kymmenen vuotta.
Nuo valittajat eivät suhteessa pysy kuin muutaman kuukauden ja sitten vaihtavat uuteen. Aina se eksä on silti narsisti. Jos takana on 5-10 tällaista suhdetta niin kyllä se vika näkyy peilistä.
Tai sitten nämä valittajat ovatkin niitä joiden suhteet kestäneet yli 15-vuotta mutta ovat liian alistettuja lähteäkseen tai suojelevat lapsiaan..
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itse vaan ihmettelen miksi ihmiset ovat parisuhteissa, missä he eivät viihdy :D
Läheisriippuvaiset ja ihmiset, jotka eivät ole sinut itsensä kanssa takertuvat parisuhteeseen, koska eivät uskalla olla yksin.
Pahantahtoisimmat läheisriippuvaiset joiden terapia mennyt täysin pieleen hyppivät suhteista toiseen pettämisen kautta. Sitten uhriutuvat on joku huomauttaa heille heidän omasta käytöksestään. Syy ei ole koskaan heissä vaan muissa.
Ei oo pakko jos ei haluu...
Minä olen klassisesti rakastunut kaksi kertaa ja siksi halunnut parisuhteeseen. Ekan kanssa oli lopulta vaikeaa ja edes syvä rakkaus ei sitä pelastanut. Tämä toinen taas, hän vaan on ihminen jonka kanssa on mutkatonta ja mukavaa. Olen perusluonteeltani hyvinkin introvertti ja voisin kuvitella että eläisin hyvää elämä itseksenikin, on mulla läheisiä ystäviäkin joilta saisin kyllä sosiaalisen tarpeen -sen vähän mitä on- tyydytettyä. Mutta on onni, että on toinen, joka mahtuu reviirilleni eikä kuormita olemassaolollaan. Ja on vaan niin kultainen, kiltti ja empaattinen. Seksikin on kivaa. Itseäni en osaisi kuvitella hakemassa irtoseksiä mistään, jos ei oliso parisuhdetta niin omat kädet ja lelut riittäisi. Mutta nyt saa ihan oikeaa.
Kieltämättä. Tunnen juuri noita ihmisiä jotka valittaa kumppanistaan jatkuvasti: Pertti kuorsaa, Pertti on aina vaan töissä, Pertti tykkää ihan eri asioista. Ja se jättää vaatteet pitkin asuntoa, sen mielipiteet on peräreijästä, itseasiassa se haisee ja on rumakin. Heittääkö tällaiset ihmiset kiven kaupungin keskustassa ja pakottaa ekan ihmisen johon se osui parisuhteeseen? Koska siltä se välillä vaikuttaa. Eniten vaivaa se sellainen munankuorilla kävelyn viba joka joidenkin parisuhteista tulee.
En miellä omaa parisuhdettani täydelliseksi mutta tällaisten ihmisten seurassa osaan kyllä arvostaa miestäni. Voidaan puhua ihan mistä vaan ja tehdä ihan mitä vaan, ja tiedetään että se toinen pysyy siinä.
Eipä se sinkkunakaan kaksista ollut.
Vierailija kirjoitti:
Yllättävän moni ei osaa olla yksin. Somessa näytellään, että kaikki on hienosti, mutta monesti totuus on toinen. Eräskin tuttavapariskunta laittaa someen sellaisia päivityksiä ja kuvia joista saa kuvan harmoniasta. Varmasti heillä rakkautta onkin, mutta pinnan alla toinen kärsii toisen mustasukkaisuudesta ja toinen kärsii toisen alkoholinkäytöstä.
Joskun hatarassa ja rajoittuneessa mielessäni on käynyt, että vaikka en kykene pitämään itseäni erakkoja tai erityisen inroverttina, niin viihdynkö siti liian hyvin yksin, kun olen ollut aina sinkkuna. En ole asiasta erityisen ylpeä tai iloinen ja luultavasti pääsen paljon vähemmällä jos jätän asiasta totuuden (=0) mainitsematta, jos joku vielä joskus aiempien kumppaneideni määrää tiedustelee.
M40+
Hyvän ja itselle sopivan puolison kanssa elämä on mahtavaa. Jos sellaista ei ole löytynyt, niin paljon parempi olla sinkkuna.
Puolisoni on paras ystäväni ja loistava kumppani. Olen tietoinen siitä etteivät kaikkien parisuhteet ole onnellisia.
Kyllä se minustakin näyttää karsealta! Mitä oon seurannut kavereiden ja läheisten parisuhteita. Vika on puhumattomuudessa.
Olen jo 14 vuotta ollut sinkku jollon en ole asunut kenenkään kanssa nuorempana tuli tapailtua miehen joten tiedän millainen mies on hyvä minulle, mutta minulla ei ole aikaa yhtään tutustumiseen. Toisaalta halut vei liian vanhat ja muut ongelmaiset. Satun ajattelemaan näin, kun aikaa löytyy.
Edellisen huonon kokemuksen jälkeen miehessä täytyy olla jotain todella erikoista, jotta ryhtyisin parisuhteeseen ja se ei ole renttumaisuus. Heille on omanlaisensa ihmisensä ja heille suotakoon onni.
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on haitallista keholla, yhtä paha kuin polttaisi 15 tupakkaa päivässä.
Poltan askin päivässä enkä halua parisuhdetta, taidan nääkätä ihan just kohta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Sanoisin, että ihmisellä, joka jatkuvasti valittaa parisuhteestaan, on asiat liian hyvin. Ne, joilla on oikeasti hirveä parisuhde ovat siitä hyvin hiljaa.
Tämä! Eräskin työkaveri tuli maanantaina töihin nuutuneen ja itkeneen näköisenä. Mitään ei sanonut, mutta näki kyllä, että viikonloppuna ottanut yhteen ukkonsa kanssa. Yritin vaivihkaa katsella näkyykö väkivallan jälkiä, mutta ei silmiin osunut.
Ai mistä sen näki, että "oli ottanut yhteen ukkonsa kanssa"? Et kuitenkaan nähnyt mitään fyysisiä jälkiä, kuten totesit.
Ei mitään mahdollisuutta, että itse, läheinen tai lemmikki sairastunut? Joku läheinen kuollut? Lapsella mt-ongelmia? Välit menneet ystävättären kanssa?
Eiköhän noita syitä löydy joka lähtöön, mutta kaikki eivät halua niistä avautua työpaikalla.
Olen ollut 8v kestäneessä suhteessa sekä sen jälkeen parissa noin vuoden mittaisessa ja kaikista on jäänyt huono maku. Kyse ei ole siitä, etten haluaisi tai pystyisi tekemään kompromisseja, ottamaan toista huomioon ja jakamaan elämääni, vaan nuo kumppanit eivät ole siihen halunneet ja pystyneet. Parisuhde on aika kurjaa, jos on jatkuvasti heittopussi ja täytyy tehdä toiselle mieliksi luopuen kaikesta omasta, ilman että toinen tulee yhtään vastaan. Sitten kun vaatii tasavertaisuutta, alkaa huono kohtelu. Henkistä väkivaltaa ja pettämistä.
Tässä on nyt muutama vuosi sinkkuiltu ilman aikomustakaan etsiä kumppania. En halua lapsia, joten mikään pakottava tarve parisuhteelle ei edes ole. Seksiksi riittää oma käsi, yhdenillan jutut eivät inspiroi.
En tiedä häviääkö kyyninen asenne koskaan ja tuleeko lähdettyä vielä parisuhteeseen. Lista asioista, joita en kumppanilta hyväksy rupeaa olemaan jo niin pitkä, etten tiedä löytyykö sopivaa ihmistä jonka kanssa parisuhteeseen viitsisi lähteä koskaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Yksinäisyys on haitallista keholla, yhtä paha kuin polttaisi 15 tupakkaa päivässä.
Eihän sinkkuus tarkoita yksinäisyyttä? Yleensähän sinkuilla on perhettä/sukulaisia, ystäviä, tuttavia jne. Osa sinkuista ei edes asu yksin.
En niin väittänyt. Sinkulla on paljon isompi riski joutua masennuksen kynsiin.
On ihanaa olla pitkästä aikaa sinkku.
*Ei tarvitse jos ei halua. Mitään, vuosien perhe-elämän jälkeen. Tehtävä suoritettu.
* Jos tahtoo seuraa tai huomiota, sitä saa kyllä. Sen jälkeen voi taas vetäytyä omaan rauhaansa.
* Exissä voi muistella hyviä ja rakkaita asioita. Paskoja puolia ei tarvitse sietää.
* Vapaus, vapaus ja vapaus. Psyykkinen ja fyysinen. Kenellekään ei ole mitään velkaa mistään.
Selvisin erosta ja nyt alan ymmärtää, kuinka hienoa elämä on.
Tähän lisään, että saan potea rauhassa vaihdevuosia. Kenenkään muunkaan ei tarvitse kärsiä niistä.
Läheisriippuvaiset ja ihmiset, jotka eivät ole sinut itsensä kanssa takertuvat parisuhteeseen, koska eivät uskalla olla yksin.