Parisuhteessa oleminen näyttää aivan hirveältä.

Ei siihen parisuhteeseen kannata alkaa, vaan parisuhteen takia. Pitää tavata se oikea ihminen ja se voi viedä aikaa.Itse olin vielä 24-vuotiaana "hyiii ällöä parisuhteet seksi ja halailu"-tilassa ja ajattelin etten koskaan halua sellaista itselleni. Kaikki kaverit ja muut ympärillä pariutui ja ihmettelin miksi ne tekee noin. Sitten 26 vuotiaana tapasin henkiklön,jonka kanssa ystävyimme ja myöhemmin  rakastuimme. Tiesin heti että tässäon jotain, se klikki. Nyt en voisi kuvitella elämääni ilman häntä, hän on paras ystävä ja kumppani minulle.

Se on tasan niin hirveää kuin siitä itse tekee. Oma valinta, jos jää huonoon suhteeseen tai ei yritä parantaa tilannetta. Itseään voi muuttaa, toisia ei. 

Missä myydään parisuhteita? Olisin kiinnostunut ostamaan.

t. sinkku vm -84

Vierailija kirjoitti:

On oikein hyvä lähtökohta, ettei näe parisuhdetta välttämättömänä. Jos löytää ihmisen, jonka kanssa on oikeasti hyvä yhteensopivuus, parisuhde on ilman muuta iso plussa elämässä, mutta pysy ap vain reippaasti sinkkuna niin kauan kuin hyvää ei osu kohdalle.

Tässäkin kuitenkin oletuksena se että sinne parisuhteeseen pitää päätyä

Se on juuri se hämmästyksen lähde.

Ei kaikki parisuhteet ole kauheita.

Eihän kaikki parisuhteessa tässä hetkessä elävät ole koko aikuisikäänsä olleet parisuhteessa. Itse elin sinkkuna reilu 20 vuotta ja viihdyin itsekseni oikein hyvin. Välillä oli jotain kesäkolleja tai muutamien vuosien seksisuhteita riittäen sen hetkiseen elämääni oikein hyvin.

Sitten jossain vaiheessa elämääni vain tapasin mukavan ihmisen, jonka seurassa viihdyin paljon ja hän teki arjestani parempaa. Nykyisin elämme yhdessä ja nauramme edelleen yhdessä paljon. Koen, että näen nykyisin enemmän vaivaa olla myös muille ihmisille ystävällisempi, koska parisuhde tuo esille aika hyvin omat huonot puolet ja peiliin katsominen ei ole aina kaunista. Olen parempi versio itsestäni ja arki hänen kanssaan on edelleen pääosin kepeää. Olen edelleen vuosien jälkeenkin hyvin rakastunut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On oikein hyvä lähtökohta, ettei näe parisuhdetta välttämättömänä. Jos löytää ihmisen, jonka kanssa on oikeasti hyvä yhteensopivuus, parisuhde on ilman muuta iso plussa elämässä, mutta pysy ap vain reippaasti sinkkuna niin kauan kuin hyvää ei osu kohdalle.

Tässäkin kuitenkin oletuksena se että sinne parisuhteeseen pitää päätyä

Se on juuri se hämmästyksen lähde.

Ihminen on sosiaalinen eläin ja lajin jatkuvuuden kannalta pariutuminen on välttämättömyys. Sukupuutto koittaa, jos kukaan ei pariudu. Ei tämä biologia sen vaikeampaan ole. 

Elämässä voi olla myös muita tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jostain syystä yhteiskunnassa ihanne malli on parisuhde ja ihmisten odotetaan pariutuvan ja sinkkuus on vain niin sanottu välivaihe pariutumiseen. Sinkkuus on ok mutta se sen ei nähdä olevan pysyvä tila ja hassusti sitä kuuleekin toisilta ihmisiltä lohduttavia sanoja "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Ja tosiaan lohduttavia sanoja. Mitä lohduttavaa siinä on jos ei halua parisuhdetta.

Sanoisin, että ihmisellä, joka jatkuvasti valittaa parisuhteestaan, on asiat liian hyvin. Ne, joilla on oikeasti hirveä parisuhde ovat siitä hyvin hiljaa. 

Ensin pitää opetella olemaan itsekseen ja tuntemaan itsensä, sitten voi vasta kokeilla toisen kanssa oloa. Itsetuntemus auttaa valinnassakin. Jos ei tiedä, mitä haluaa ja mitkä on omat rajat, voi päätyä ihan väärään seuraan.

Oikeassa seurassa taas on oikein hauskaa 16 vuoden jälkeenkin. Kokemuksesta puhun.

Kyllä kahden kivan ja hyvän, yhteensopivan ihmisen parisuhteessa voi olla mukavaakin. Osa meistä myös kaipaa sellaista yhdessäoloa ja toisen ihmisen kosketusta, jolloin on suurempi motivaatio ryhtyä parisuhteilemaan.

Ei minulle vaan. Olin 35-vuotiaaksi asti varma, etten ikinä ryhdy parisuhteeseen kenenkään kanssa. Vaan toisinpa kävi. Nyt olen ollut onnellisesti avioliitossa jo 10 vuotta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Yksinäisyys on haitallista keholla, yhtä paha kuin polttaisi 15 tupakkaa päivässä.

Yksin oleminen ja yksinäisyys on kaksi eri asiaa.

Yksinelävä ihminen ei välttämättä koe yksinäisyyttä.

Itse olen valinnut yksin elämisen. Olen aina ollut onnellisin ilman parisuhdetta. En näe parisuhdetta jonain tavoiteltavana asiana elämässä. Toki tämä elämäntapa tulee kalliimmaksi, koska ei ole ketään kenen kanssa jakaa kuluja. Mutta ei tulisi mieleenkään vain taloudellisista syistä etsiä kumppania.

Tiedän tällaisia naisia, jotka pysyvät huonoissa parisuhteissa sen takia, että miehen tulot mahdollistavat keskiluokkaisen elämän. Tiedän eräänkin joka tosissaan mietti eroa miehestään. Mutta, kun tajusi joutuvansa muuttamaan vuokrataloalueelle tavallisten kuolevaisten sekaan, niin siihen loppui eron miettiminen. Siinäpähän sitten kärvistelee kylmässä parisuhteessa. Mutta onpa ainakin materiapuoli kunnossa.

Näitä naisia on niiiin paljon. Exäni uusi naisystävä luuli varmaan löytäneensä kultakimpaleen mutta saikin elintason ja materiaa. Itse onnellisena näin just, köyhänä ja sinkkuna.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että ihmisellä, joka jatkuvasti valittaa parisuhteestaan, on asiat liian hyvin. Ne, joilla on oikeasti hirveä parisuhde ovat siitä hyvin hiljaa. 

Tämä! Eräskin työkaveri tuli maanantaina töihin nuutuneen ja itkeneen näköisenä. Mitään ei sanonut, mutta näki kyllä, että viikonloppuna ottanut yhteen ukkonsa kanssa. Yritin vaivihkaa katsella näkyykö väkivallan jälkiä, mutta ei silmiin osunut.

Vierailija kirjoitti:

Sanoisin, että ihmisellä, joka jatkuvasti valittaa parisuhteestaan, on asiat liian hyvin. Ne, joilla on oikeasti hirveä parisuhde ovat siitä hyvin hiljaa. 

Harrastuksesta tuttu mies postailee vähän väliä faceen yhteiskuvia joissa on naisensa kanssa. Ei olla siis edes kavereina fb:ssa, mutta sillä on julkinen profiili jota kävin stalkkaamassa kun alkoi viestitellä ja lopulta ehdotella mulle messengerin kautta. 🤮 Oksettava tapaus, esittää niin rehtiä ja mukavaa.

Totta. Ehtii sopivaa katsoa vähän kauemminkin tai sinkkuna parempi. Ei ole tarkoitus olla myös mikään kaksonen kumppanin kanssa, vaan omat näkemykset ja elämät, vaikka yhdessä ovatkin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Juu, töissä on pari naista jotka aina puhuvat eksistään. Näissä eksissä aina ollut kamalasti vikaa ja eivät osanneet sitä ja tätä ja muutenkin olivat kamalia. Pari kertaa kysynyt, että miksi sitten edes lähdit suhteeseen. 

Saatat kokemattomana yllättyä, että ihmiset eivät tutustuessaan ja parisuhteen alussa näytä huonoja puoliaan. Naiset saattavat siis olla vain huonon suhteen traumatisoimia. Mies on ollut ns. normaali hyvä mies avioliittoon tai lapsien syntymään asti, sitten mies on laskenut todellisen minänsä valloilleen. Aitoa miestä on sitten kestetty aivan turhan pitkään, kun nainen on kuvitellut kyseessä olevan jonkun kriisin. Eron jälkeen, kun nainen ymmärtää koko kuvion, viha eksää kohtaan puskee pitkään puheessa esiin.

Eivät nämä yleensä uutta miestä kaipaa.

Tuollaisen suhteen jälkeen ajauduin vielä pahempaan kuvioon mukaan. Toipuminen noista otti erittäin koville ja jotain itsessä kuoli koska enää en laske ketään niin lähelle. Tiedän myös pärjääväni hyvin yksin enkä tarvitse vain jonkun vierelleni.

Vierailija kirjoitti:

Elämässä voi olla myös muita tärkeitä suhteita kuin parisuhde. Jostain syystä yhteiskunnassa ihanne malli on parisuhde ja ihmisten odotetaan pariutuvan ja sinkkuus on vain niin sanottu välivaihe pariutumiseen. Sinkkuus on ok mutta se sen ei nähdä olevan pysyvä tila ja hassusti sitä kuuleekin toisilta ihmisiltä lohduttavia sanoja "kyllä sinä vielä jonkun löydät". Ja tosiaan lohduttavia sanoja. Mitä lohduttavaa siinä on jos ei halua parisuhdetta.

Niinhän se onkin välivaihe. Jos on sinkkku niin aina sitä tietoisesti etsii sitä kumppania. Seon koodattu ihmisbiologiaan

Ikää kun on 40+ niin se parisuhde on erilaista ku nuorempana. Silloin suhteen piti edetä kokoajan ja nyt voi vaan hengailla ilman mitään yhteenmuutto tms paineita. Riitojen tulessa voi vaan paeta oman kodin rauhaan ja tietäen jos ero tulee se ei oo maailmanloppu. Sitä ei myöskään enää osaa heittäytyä täysillä mikä onkin ehkä lopulta hyvä juttu.

Itse vaan ihmettelen miksi ihmiset ovat parisuhteissa, missä he eivät viihdy :D