Mikä lääke on auttanut ahdistukseen?

Edellenkään en ymmärrä että mitä ei pitäisi nähdä?

Ei lääke vaan hengitysharjoitukset 

Vierailija kirjoitti:

Käyttäjä41805 kirjoitti:

Mulla on auttanut Liikunta,tunnin kävelylenkit luonnossa.

Itse en pahimpaan aikaan jaksanut edes käydä suihkussa.

Mullakin oli tällaista monta vuotta. Diagnosoitiin keskivaikeaksi masennukseksi, ei-elimelliseksi unettomuudeksi ja työuupumukseksi. Syyksi paljastui struuma ja raudanpuute. Kilpirauhasarvot oli viitearvoissa, mutta mulla kasvoi sellainen makkara tuohon kaulalle, kun se kilppari suurentui niin kovin.

Ei tarvinnut kuulemma tehdä asialle mitään, kun arvot oli ok. Olin eri mieltä, mutta työterveydestä ei annettu lääkettä, vaan tilannetta jäätiin seuraamaan. No vuoteen ei tullut mitään parannusta mun tilanteeseen. Pahimmillaan en jaksanut just nousta sängystä edes ruokakauppaan tai suihkuun. Öisin sain armottomia ahdistuskohtauksia, tuntui, että happi loppuu. Lopulta sisuunnuin ja jumalattomasta uupumuksesta huolimatta vaadin päästä erikoislääkärille, sainkin sitten siihen lähetteen.

Sain rautainfuusion ja struuman kutistamiseksi aloitettiin tyroksiinilääkitys. Nyt 8 kk myöhemmin melkein kaikki oireet on poissa. Suurin syyllinen on tuo kilpirauhanen. Vaikka arvojen piti olla viitteissä, niin jotain toiminnallista vikaahan siinä oli pakko olla. Ei maalaisjärjelläkään joku elin yhtäkkiä triplaa kokoaan ilman syytä.

Nyt ahdistaa lähinnä se, että mulla meni aivan turhaan kolme vuotta elämästä hukkaan. Hoitokokeilun olis voinu aloittaa heti, kun asia huomattiin, koska oireet oli niin rajut. Mutta ei.

Tämän pitkän vuodatuksen syynä oli se, että toivottavasti jokainen uupumus tai masennus diagnoosin saava VAATII, että fyysiset syyt suljetaan pois oireilun taustalta. Minä intin koko kolme vuotta, että en ole masentunut, vaan äärettömän väsynyt ja voimaton, mutta kukaan ei kuunnellut. Kuinkahan monella eri lääkärillä ravasin sinä aikana ja kymmeniä kertoja vuodessa. Eikä kukaan ottanut asiakseen auttaa mua.

Siinä meni mun elämä ja helvetisti lääkäriresursseja ja työnantajan rahoja hukkaan. Jos olisi alusta alkaen tutkittu kunnolla, eikä lätkäisty vaan masennusleimaa kaiken aiheuttajaksi, niin kuinka paljolta olisi säästytty?

ei oo ikinä niin paljon ahistanut että pitää ottaa lääke. Liikunta auttaa pahaan oloon.

Kahvin juonnin lopettaminen auttoi. Jos juo säännöllisesti kahvia tai muuta kofeiinipitoista ja on univaikeuksia ja ahdistuneisuutta, niin kannattaa ainakin kokeilla miten vaikka viikko tai kaksi ilman kahvia vaikuttaa. Multa katos vuosia jatkunut sosiaalisten tilanteiden pelko kokonaan pari päivää lopettamisen jälkeen. En ollut mikään kahvin suurkuluttaja aikaisemminkaan, join lähinnä aamulla ja lounaan jälkeen kupillisen.

Vierailija kirjoitti:

ei oo ikinä niin paljon ahistanut että pitää ottaa lääke. Liikunta auttaa pahaan oloon.

Näin minäkin sanoin, kunnes koitti se päivä, että en enää pärjännyt. Koko valveillaolo täyttä helvettiä, ei pysty syömään, ei nukkumaan. Olen aina vältellyt jopa tavallisia särkylääkkeitä viimeiseen asti, mutta pakko oli aloittaa lääkitys. Tuossa kunnossa ei ihmisestä ole terapiaankaan.

Te, jotka olette pärjänneet ilman lääkkeitä: hienoa! En olisi itsekään valinnut joutua siihen tilaan jossa ne pelastavat käytännössä henkeni.

Vissi faktahan on se että akuuttiin ahdistukseen auttaa lähes kaikilla bentsot, miedotkin- mutta niitä ei määrätä, vaan tilalle tarjotaan ketipinoria, tai mielialalääkkeitä jotka väsyttävät. Toki joillain varmaan pelkät neuroleptitkin saavat ahdistuksen katoamaan pysyvästikin, mutta mikä niissä bentsoissa on niin pahaa? Etenkin kriisi/akuuttitilanteissa, ei vuosien syömistarkoituksella. Sit jengi hakee kadulta noita romanien tuomia fentanyylia ja muita myrkkyjä sisältäviä ksalol ja muita tabletteja, että pystyy edes jotenkin toimimaan. Ja niihinhän sitten koukkuun jää, kun ei lääkäri seuraa ja ohjeista käyttöä. Hulluksi mennyt tää maa