Lue keskustelun säännöt.
Mistä niitä töitä saa? Olen tehnyt vain keikkatöitä ja sijaisuuksia viime aikoina
13.03.2023 |
Koska muutakaan työtä ei ole tarjolla. Minulla on AMK-tutkinto. Opiskelen tällä hetkellä myös yliopistossa.
Tukia ollaan vähentämässä, mutta työtä ei saa mistään.
Kommentit (26)
Ja ei, en voi alkaa bussikuskiksi tai lähihoitajaksi, koska ei ole koulutusta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Niistä firmoista joissa olet tehnyt keikkaa, siellähän sinun taitosi ja kykysi tiedetään. Jos siellä ei ole vakituista työtä, eikä toiminimelläkään ole tulevaisuutta, on muutettava työn perässä muualle.
Tämä onkin hauskaa kun aina vedotaan siihen että työttömien pitää mennä töihin. Noh, Suonessa on kyllä työvoimapula. Mutta ei niitä ammatteja voi harjoittaa ilman koulutusta.
Vierailija kirjoitti:
Niistä firmoista joissa olet tehnyt keikkaa, siellähän sinun taitosi ja kykysi tiedetään. Jos siellä ei ole vakituista työtä, eikä toiminimelläkään ole tulevaisuutta, on muutettava työn perässä muualle.
En voi muuttaa. Minulla on lapsi, jonka isä, kaverit ja kolo elämä täällä. Ja niin on kyllä omakin elämäni täällä.
Voisitko sinä samanlaisessa tilanteessa riistää lapseltani oikeuden isään ja kavereihin ja tuttuun kouluun? Siis ihan oikeasti?
Sun pitää löytää työnsyrjä ja ottaa siitä kiinni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin hauskaa kun aina vedotaan siihen että työttömien pitää mennä töihin. Noh, Suonessa on kyllä työvoimapula. Mutta ei niitä ammatteja voi harjoittaa ilman koulutusta.
Hoitajista on pulaa. Sehän olisikin hienoa jos minä täysin hoitoalasta tietämättömänä menisi hoitamaan katetreja sun muita
Vierailija kirjoitti:
Sun pitää löytää työnsyrjä ja ottaa siitä kiinni.
🤡
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Jos ei löydy niin voithan opetella taas uuden alan. Tosin ei tiedä onko sillä töitä valmistuttuasi. Semmoista tää nykyajan maailma on työoimapulapuheista huolimatta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Jos ei löydy niin voithan opetella taas uuden alan. Tosin ei tiedä onko sillä töitä valmistuttuasi. Semmoista tää nykyajan maailma on työoimapulapuheista huolimatta.
Olen juuri opettelemassa uutta alaa kuten aloituksessa mainitsin.
Töitä annetaan jatkossa vain eniten tarjoavalle, on niin kova kysyntä paikoista, että niistä joutuu maksamaan.
Minä tyydyn näihin 2600e suuruisiin tukiini ja jätän ne pienipalkkaiset työt niiden tehtäväksi, jotka haluavat pärjätä vähemmällä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Riippuu paikkakunnasta. Täälläpäin pääsee helposti ainakin feissariksi, puhelinmyyjäksi, päiväkotiavustajaksi ja tarjoilijaksi. Kaupan kassalle on vaikea päästä, olen hakenut vaikka kuinka monta kertaa mutta eivät ota. Ovat niin suosittuja työpaikkoja opiskelijoiden keskuudessa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä firmoista joissa olet tehnyt keikkaa, siellähän sinun taitosi ja kykysi tiedetään. Jos siellä ei ole vakituista työtä, eikä toiminimelläkään ole tulevaisuutta, on muutettava työn perässä muualle.
En voi muuttaa. Minulla on lapsi, jonka isä, kaverit ja kolo elämä täällä. Ja niin on kyllä omakin elämäni täällä.
Voisitko sinä samanlaisessa tilanteessa riistää lapseltani oikeuden isään ja kavereihin ja tuttuun kouluun? Siis ihan oikeasti?
Riistää oikeuden isään - no huh huh. Ei kai se isä mihinkään häviä, ehkä tapaamiset harvenee (ja pitenee) mutta aika monet eronneet asuvat eri paikkakunnalla.
Itse kasvoin Hämeenlinnassa, sotilaspaikkakunta, ja joka vuosi meidän luokan kokoonpano osin vaihtui kun kapiaiset vaihtoivat paikkakuntaa perheineen. Itse menin neljänteen kouluun 10 -vuotiaana. Tottakai siinä entiset koulukaverit usein jäi kokonaan (osa pysyi) mutta ei se maailmaa kaada, uusia löytyi. Oma poikanikin vaihtoi koulua ja paikkakuntaa heti tokalla luokalla ja ei ole siitä traumaa saanut (nyt 38 v.). Nykyään lapset ei saisi saada yhtään mitään muutosta elämään, ei mitään "ikävää" eikä pettymyksiä. Lapsilta kysytään liikaa mielipiteitä, pumpulissa pitäisi kasvattaa. Varmaan olisi parempi lapsille, jos äidillä olisi työpaikka ja vakituiset tulot.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paikkakunnasta. Täälläpäin pääsee helposti ainakin feissariksi, puhelinmyyjäksi, päiväkotiavustajaksi ja tarjoilijaksi. Kaupan kassalle on vaikea päästä, olen hakenut vaikka kuinka monta kertaa mutta eivät ota. Ovat niin suosittuja työpaikkoja opiskelijoiden keskuudessa.
Itse menisin paljon mieluummin kaupan varastoon ja hyllyjä täyttämään kuin kassalle.
Vierailija kirjoitti:
Tämä onkin hauskaa kun aina vedotaan siihen että työttömien pitää mennä töihin. Noh, Suonessa on kyllä työvoimapula. Mutta ei niitä ammatteja voi harjoittaa ilman koulutusta.
Joo, mutta entäs tilanne Suomessa, onko sulla siitä...Suonen markkinat ei kiinnosta, millään tasolla.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paikkakunnasta. Täälläpäin pääsee helposti ainakin feissariksi, puhelinmyyjäksi,
Kuinka usein itse ostat feissarilta tai puhelinmyyjältä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ei löydy niin voithan opetella taas uuden alan. Tosin ei tiedä onko sillä töitä valmistuttuasi. Semmoista tää nykyajan maailma on työoimapulapuheista huolimatta.
Olen juuri opettelemassa uutta alaa kuten aloituksessa mainitsin.
Menet ja teet niitä keikkatöitä. Pistä osa palkasta säästöön! mä tein koko ajan keikkatyötä ja sijaisuuksia, se on parasta. Ei tarvitse riidellä eikä mitään kuppikuntia sietää, tekee vaan oman tonttinsa.
Kato kuntarekry, onko se vielä olemassa, seure jne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu paikkakunnasta. Täälläpäin pääsee helposti ainakin feissariksi, puhelinmyyjäksi,
Kuinka usein itse ostat feissarilta tai puhelinmyyjältä?
En ikinä mutta molempia töitä olen tehnyt. Feissaamisessa parempi palkka, puhelinmyynti sisätyötä. Puhelinmyynnissäkin taitaa nykyään olla pohjapalkka 10e + provikat myynneistä. Jos ei muuta työtä saa niin ei ole varaa nirsoilla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Niistä firmoista joissa olet tehnyt keikkaa, siellähän sinun taitosi ja kykysi tiedetään. Jos siellä ei ole vakituista työtä, eikä toiminimelläkään ole tulevaisuutta, on muutettava työn perässä muualle.
En voi muuttaa. Minulla on lapsi, jonka isä, kaverit ja kolo elämä täällä. Ja niin on kyllä omakin elämäni täällä.
Voisitko sinä samanlaisessa tilanteessa riistää lapseltani oikeuden isään ja kavereihin ja tuttuun kouluun? Siis ihan oikeasti?
Riistää oikeuden isään - no huh huh. Ei kai se isä mihinkään häviä, ehkä tapaamiset harvenee (ja pitenee) mutta aika monet eronneet asuvat eri paikkakunnalla.
Itse kasvoin Hämeenlinnassa, sotilaspaikkakunta, ja joka vuosi meidän luokan kokoonpano osin vaihtui kun kapiaiset vaihtoivat paikkakuntaa perheineen. Itse menin neljänteen kouluun 10 -vuotiaana. Tottakai siinä entiset koulukaverit usein jäi kokonaan (osa pysyi) mutta ei se maailmaa kaada, uusia löytyi. Oma poikanikin vaihtoi koulua ja paikkakuntaa heti tokalla luokalla ja ei ole siitä traumaa saanut (nyt 38 v.). Nykyään lapset ei saisi saada yhtään mitään muutosta elämään, ei mitään "ikävää" eikä pettymyksiä. Lapsilta kysytään liikaa mielipiteitä, pumpulissa pitäisi kasvattaa. Varmaan olisi parempi lapsille, jos äidillä olisi työpaikka ja vakituiset tulot.
Kuulostat jotenkin ilkeältä ja toksiselta persoonalta
Sanopa se