Lue keskustelun säännöt.
Erotako vai ei? Miehen lapsi...
13.03.2023 |
Ensinnäkin, en halua mieltää itseäni uusperheelliseksi, kun miehen lapsi ei meillä käy kuin muutaman kuukauden välein.
Rakastan miestäni yli kaiken, enemmän kuin ketään koskaan. Meillä menee suhteessa hyvin. Ajankohtaista alkaisi olla perheelisäys, mutta ahdistaa että miehelläni sellaista on jo ennestään jonkun muun kanssa. Vaikkakin kyseessä on vastoin miehen tahtoa pidetty lapsi ja ehkäisy jätetty ottamatta kertomatta miehelle.
Tämä lapsi on meille vieraampi kuin omat kummilapsemme. Lapsi on täysin manipuloitu miestä ja minua vastaan ja lapsen äiti on hyvin hankala, vakavia mielenterveysdiagnooseja omaava henkilö. On siis pakkokin pitää tapaamiset vähissä, sillä äiti pyrkii kaikilla tavoin pilaamaan meidän ja myös lapsensa elämää jos käy täällä. Puhtaasta velvollisuudentunnosta lasta otettu tänne vaikka väkinäiset tapaamiset ahdistavat.
No, nyt tunnen olevani itse risteyskohdassa. Kuinka ihana ajatus perheenlisäys olisikaan henkilön kanssa jolla ei ole tällaista "rasitetta" mukanaan.
Mutta rakastan miestä niin kovasti, en usko löytäväni samanlaista. Hänen kanssaan kuitenkin mietityttää seuraavat asiat:
Mitä jos tuo olemassa oleva lapsi seuraa äitinsä jalanjälkiä mitä tulee mielenterveyteen ja hän on oikeasti vaaraksi perheellemme?
Ahdistaa ajatus, että tuo miehen lapsi pitäisi "muodon vuoksi" kutsua häihimme, mahdollisen tulevan vauvan ristiäisiin. En yksinkertaisesti halua ja tiedän, ettei miehenikään. Mutta kun jälleen koemme,että se olisi velvollisuus.
Inhottaa ajatus että mieheni menneisyydestä löytyy tuollainen tapahtuma ylipäätään, vaikka toisaalta minkäs sille voit jos toinen jättää pillerit tahallaan ottamatta eikä suostu aborttiin. Luulisi että parisuhteessa voisi luottaa toisen käyttävän ehkäisyä jos niin sanoo. Eikä niin että toisen otettua eron puheeksi niin jätetään kostona ehkäisy ottamatta...
Ja viimeiseksi, mutta ei todellakaan vähäisimpänä tullaan siihen kuinka käy sääliksi tuo lapsi. Haluanko olla mukana kuviossa jossa mahdollistetaan tuollainen? Kuvottaa lapsen äidin temput ja halla mitä tekee omalle lapselleen. Mieheni ei kehtaa oikein edes myöntää lapsen olemassaoloa ja häpeää syvästi, että lapsi koskaan tuli. Äiti itkee sossussa kuinka isä hylännyt heidät mutta jättää täysin kertomatta sen, kuinka itse tekee lapsen tapaamisesta käytännössä mahdotonta. Miehelle naureskellen sanoi että onneksi sattui napsahtamaan tämä lapsi niin on jotain millä pitää mieheni ruodussa vaikka ovat eronneet. Tämä kertoo teille varmaan tarvittavan, kuinka hyvä äiti kyseessä.
Nyt siis mietin, pelastaako itseni uppoavasta laivasta vai voiko tällaiseen tilanteeseen harkita perheen perustamista?
Kommentit (76)
Vierailija kirjoitti:
Eroa, kun et pysty rakastamaan syyttömänä syntynyttä lasta. Tuo olisi hirveä kuvio tuolle lapselle.
Välittäminen tulisi riittää. Ymmärsin lukemani perusteella, että lapsen isäkään ei ole päässyt läheiseen suhteeseen lapsensa kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatukset ovat tuollaiset, etpä kai oikein muuta voi kun etsiä lapsettoman miehen. Vähän särähtää tuo äidin mielenterveysongelmien korostus. Kuitenkaan et tuo mitään konkreettista esimerkkiä, miten ne ilmentyvät. Jos lapsi asuu myös henkilön kanssa, joka kuvailusi perusteella on haitaksi lapsen terveydelle. Miksi isällä on tuollaisessa tapauksessa tapaamiset noin harvoin?
Siksi, ettei isä ole alunperinkään halunnut lasta elämäänsä ja tehnyt tämän hyvin selväksi myös tuolle naiselle. Eikö olisi aika kohtuutonta väkisellä työntää lasta pitkiksi ajoiksi paikkaan, jonne hän tietää ettei kuulu?
Äidin mielenterveysongelmat ilmenneet mm. niin että kertonut lapselle kuinka me olemme pahoja ihmisiä ja meidät pitäisi tappaa, käynyt lapseen käsiksi useita kertoja, lapsesta tehty naapureiden toimesta useita ilmoituksia, kun huutanut 6-vuotiaalle haistavittua ja muuta yhtä mukavaa, ei huolehdi lapsen perustarpeista (peseytyminen,syöminen), yritti murtautua meille kun olimme reissussa, muka hakemaan lapsen unilelua (joka ei meillä todellakaan ollut), levittänyt kylillä juttuja, että mieheni hakkaisi minua jne..
Lapsen takia ei olla lähestymiskieltoa vielä hankittu.
Ja kyllä, Suomessa asiat on näin hienosti että tuollaiseltakaan äidiltä ei lasta oteta pois. Pikku puhutteluja pitävät äidille mutta sitten asia painetaan taas villaisella. Sossutantta on sokeasti äidin puolella vaikka on lausuntoa poliisilta ja useita lasuja mm. Näistä äidin väkivaltaisuuksista. Viimeisimmästä lapsi kertoi että äiti on käskenyt sanoa sossuille että ei ole koskaan häneen käynyt kiinni jos joku kysyy, tai äiti joutuu vankilaan... Eli nyt ilmeisesti lapsi vielä valehtelee jos tulee joku tuollainen tilanne.
Tuolla perusteella lapsi ei enää äitinsä kanssa ole/olisi. Nyt alkaa sinun kupla puhjeta. Minulla herää huoli jo muustakin kuin mainitsemastasi lapsesta. Et taida ihan kaikkea totuudenmukaisesti kertoa.
T. Sijaisvanhempi
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos ajatukset ovat tuollaiset, etpä kai oikein muuta voi kun etsiä lapsettoman miehen. Vähän särähtää tuo äidin mielenterveysongelmien korostus. Kuitenkaan et tuo mitään konkreettista esimerkkiä, miten ne ilmentyvät. Jos lapsi asuu myös henkilön kanssa, joka kuvailusi perusteella on haitaksi lapsen terveydelle. Miksi isällä on tuollaisessa tapauksessa tapaamiset noin harvoin?
Siksi, ettei isä ole alunperinkään halunnut lasta elämäänsä ja tehnyt tämän hyvin selväksi myös tuolle naiselle. Eikö olisi aika kohtuutonta väkisellä työntää lasta pitkiksi ajoiksi paikkaan, jonne hän tietää ettei kuulu?
Äidin mielenterveysongelmat ilmenneet mm. niin että kertonut lapselle kuinka me olemme pahoja ihmisiä ja meidät pitäisi tappaa, käynyt lapseen käsiksi useita kertoja, lapsesta tehty naapureiden toimesta useita ilmoituksia, kun huutanut 6-vuotiaalle haistavittua ja muuta yhtä mukavaa, ei huolehdi lapsen perustarpeista (peseytyminen,syöminen), yritti murtautua meille kun olimme reissussa, muka hakemaan lapsen unilelua (joka ei meillä todellakaan ollut), levittänyt kylillä juttuja, että mieheni hakkaisi minua jne..
Lapsen takia ei olla lähestymiskieltoa vielä hankittu.
Ja kyllä, Suomessa asiat on näin hienosti että tuollaiseltakaan äidiltä ei lasta oteta pois. Pikku puhutteluja pitävät äidille mutta sitten asia painetaan taas villaisella. Sossutantta on sokeasti äidin puolella vaikka on lausuntoa poliisilta ja useita lasuja mm. Näistä äidin väkivaltaisuuksista. Viimeisimmästä lapsi kertoi että äiti on käskenyt sanoa sossuille että ei ole koskaan häneen käynyt kiinni jos joku kysyy, tai äiti joutuu vankilaan... Eli nyt ilmeisesti lapsi vielä valehtelee jos tulee joku tuollainen tilanne.
Jo tavallisella tallaajalla on silmää havannoida, mikäli lapsi ei voi hyvin, miksi sossu ei tätä näkisi. Oliko näin, että lapsi 6v? Hänhän on silloin eskari. Kyllä näkyisi lapsessa häiriökäytöksenä, mikäli äiti mt-ongelmainen ja vielä väkivaltainen.
Vierailija kirjoitti:
Minähän kerroin jo ylempänä, että lapsen äiti ei itse suostu tapaamisiin ja haluaisi noita harvojakin tapaamisia hankaloittaa niin paljon kuin voi. Kuulemma ainoa keino saada nähdä lasta enemmän on se, että mies palaa hänen luo ja ovat jälleen perhe..
Mitäpä itse tekisitte tällaisessa tilanteessa?
Ja on kokeiltu useampi vuosi sitten, että lapsi muuttaisi kokonaan pois äidiltään meille mutta ei onnistu kun sossu puoltaa äitiä niin voimakkaasti.
Ette tiedäkään paljonko on koitettu tuon lapsen puolesta taistella omaan uupumiseen saakka.
ap
No nyt sitten ihan uupumiseen saakka ja käy teillä 5-6x vuodessa. Päätä jo oletko kiintynyt lapseen vaiko et! Aloituksessasi toit ilmi ettet halua lasta ja nyt ilmoitat, että olettekin kovasti tuon lapsen eteen töitä tehnyt 😳
Onko oikein manipuloida miestään tämän lapsia vastaan ja vihaamalla lapsen äitiä kun ei huolehtinut ehkäisystä.
Kyllä sillä miehelläkin on vastuu , mutra saahan sitä miestään pitää petettynä pikku poikana.
Paljon on naisia jotka kieltävät kotiinsa tulemasta aviomiehensä lapsia vaikkei mies edes valehtele vain vaimon niitä tahtoneen ja pettäneen ehkäisyssä.
Mieheni puhisi kotona kiukusta kun työtoverinsa nieli tilanteen, kaksi alle 10 v lasta eivät saaneet tulla uuden liiton kotiin.
"Mikä k. .ään ajatteleva ääliö on Jaska kun antoi periksi."
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä hitusen ymmärrän ap.n miestä. Itse tulin aikanaan aviomieheni raiskaamaksi ja valitettavasti raskaaksi. Annoin raskauden jatkua ja annoin lapsen adoptioon. Niin oli mielestäni paras. Myöhemmin sitten sain eri miehen kanssa perheen ja toivottuja lapsia.
Ikävä kokemus sinulla mutta ei ole lainkaan sama asia.
No onhan, täsmälleen sama asia.
Raiskaus ja omasta tahdosta sama asia? Olisi tehnyt abortin.
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pannut eron jälkeen, ottanut vain eroamishalunsa esille suhteen aikana. Reissutyön vuoksi nähnyt naista muutenkaan harvakseltaan tuolloin.
Pahat mielenterveysongelmat tuli vasta lapsen jälkeen.
Ja ei, en ole niin naiivi ettenkö tietäisi lapsen tajuavan tuon ettei isä rakasta. Mutta sanoin että emme tietenkään sitä lapselle avoimesti näytä, kuten joku täällä jo koitti väittää.
ap
No mistä se lapsi tajuaa, ettei isä rakasta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli mielestänne ehkäisypillerien syönti tarkoittaa yhtäkuin että ehkäisyä ei ole laisinkaan ja miehen vika kun seksiä harrasti? Jos yhdessä sovittu vieläpä että vahingon sattuessa abortti niin nainen voikin vain pyörtää tämän päätöksen ja olettaa että mies alkaa täysillä isän rooliin?
Edelleenkään en usko että ketään voi pakottaa rakastamaan ketään, olipa sitten lapsi tai ei. Eikä se mielestäni poissulje sitä seikkaa että lasta on yritetty oikeasti kovasti saada pois äidiltään ja parantaa hänen elämäänsä.
Ja eihän sitä nyt tietenkään sille lapselle osoiteta että hei sinä et ole haluttu ja sinua ei rakasteta kuten lasta kuuluisi!!🤦🏼
Mutta tällaiset kurat sitten sain täältä niskaan ja kaikki takertuivat vain tuon lapsen oloihin, joille edelleenkään EMME VOI TEHDÄ ENEMPÄÄ.
Kiitos teille parille vastaajalle, joilta sain sentään asiallisemman vastauksen.
Siinä mielessä silmät kyllä avautui tästä ryöpytyksestä, että miehelläni ja minulla on luja suhde ja paljon ollaan kestetty. Näemmä ihan sama mitä yritetään niin väärin meni ja pahoja ihmisiä ja syyllisiä kaikkeen ollaan. Äitiä puolustellaan täälläkin ja mieheni täys paska vaikka kuinka yritin kertoa asioiden todellisen laidan.
Parempi varmaan siis tosiaankin stopata ne lapsen tämänkin vertaiset tapaamiset ja hänen asioisen puolustaminen jota ollaan hyvää hyvyyttämme tehty ja aletaan keskittyä ihan vain omaan elämäämme. Kiitos tästä oivalluksesta teille!
ap
Melkoista ülinaaa, onko sinulla muuten kaikki hyvin?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä hitusen ymmärrän ap.n miestä. Itse tulin aikanaan aviomieheni raiskaamaksi ja valitettavasti raskaaksi. Annoin raskauden jatkua ja annoin lapsen adoptioon. Niin oli mielestäni paras. Myöhemmin sitten sain eri miehen kanssa perheen ja toivottuja lapsia.
Ikävä kokemus sinulla mutta ei ole lainkaan sama asia.
No onhan, täsmälleen sama asia.
Raiskaus ja omasta tahdosta sama asia? Olisi tehnyt abortin.
Tätä mä olen vuosikymmeniä surrut etten tehnyt aborttia. Se olisi ollut kaikkien kannalta paras ratkaisu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Leikitään, että ap ei provoile.
Ap:n mies on todennäköisesti satuillut vaikka mitä ap:lle, kuinka hän ei halunnut lasta ja ihan salaa häneltä lapsi tehtiin. Totuus on todennäköisesti ihan muuta.
Sossu todennäköisesti kirjaa asiat niin kuin ne ovat, eivät niinkuin ne ap:n ja hänen rakkaan miehensä päässä ovat.
Ap:n mies on jollain lailla mielenterveysongelmainen, jos ei lastansa pelasta, jos tarina äidistä pitäisi paikkaansa. Ei kukaan täysipäinen jättäisi omaa lastaan huonoon hoitoon.
Eli jos ap ei provoile, suosittelen vahvasti, että tämän miehen kanssa hän ei lapsia hanki, sillä mies ei lapsia halua eikä tule haluamaan.
Noinko sanot kaikilöe abortin tehneillekin? Kerran et halua just tätä lasta, et halua koskaan lapsia?
Apn mies ei ole tätä lasta halunnut, apn kanssa saattaa hyvinkin haluta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä ehkä hitusen ymmärrän ap.n miestä. Itse tulin aikanaan aviomieheni raiskaamaksi ja valitettavasti raskaaksi. Annoin raskauden jatkua ja annoin lapsen adoptioon. Niin oli mielestäni paras. Myöhemmin sitten sain eri miehen kanssa perheen ja toivottuja lapsia.
Ikävä kokemus sinulla mutta ei ole lainkaan sama asia.
No onhan, täsmälleen sama asia.
Raiskaus ja omasta tahdosta sama asia? Olisi tehnyt abortin.
Mistä omasta tahdosta? Kenen tahdosta? Ei miehen ainakaan. Ihan sama asia se on ettei lasta halua, oli se sit mistä vain alkunsa saanut ei toivittu lapsi, jonka vanhemmaksi sut pakotetaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Etäisän näkökulma: meistä tuli lasten kanssa paljon läheisemmät, kun alettiin tavata vartavasten silloin kun huvittaa. Nähdään lyhyemmin mutta tiheämmin. Jutellaan paljon enemmän asioista. Ennen ne tuli luokseni ja linnoittautui huoneisiinsa, nyt käydään syömässä, kahviloissa jne. ja kohdataan oikeasti. Äitinsä pisti hanttiin myös ja yritti jopa lastensuojeluilmoitusta tehdä.
Nuo sinun juttusi on aika ristiriitaisia. Mikä siis on todellinen tilanne?
Miten hyvin oikeastaan edes tunnet tämän lapsen ja lapsen äidin? Vai ovatko kaikki tietosi kenties tämän miehesi kautta kuultuja?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minne se teiniikäinen poika katosi?
Joko sä vaihdoit miestä kun sua ei oltu kutsuttu hänen lapsen tuleviin juhliin tai haluttu kutsua ja joku ties kertoa eträ exä haukkui sut silti?
Joko olet perunut menosi vai lähteekö miehes mukaan? Lapsihan ei tietenkään tule vaan jää täysin sekopäisen ihmisen hoidettavaksi eikä se haittaa.
Sellaista se teidän mielikuvitus maailmassa on. Täytyy ihan av:lle tulla testaamaan kuinka "suunnitelma" toimii käytännössä.
Ei vissiin vielä voi vaimoa jättää ja hypätä toisen kelkkaan kun ei ole riittävän uskottava juoni?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei ole pannut eron jälkeen, ottanut vain eroamishalunsa esille suhteen aikana. Reissutyön vuoksi nähnyt naista muutenkaan harvakseltaan tuolloin.
Pahat mielenterveysongelmat tuli vasta lapsen jälkeen.
Ja ei, en ole niin naiivi ettenkö tietäisi lapsen tajuavan tuon ettei isä rakasta. Mutta sanoin että emme tietenkään sitä lapselle avoimesti näytä, kuten joku täällä jo koitti väittää.
ap
No mistä se lapsi tajuaa, ettei isä rakasta?
Miksi alapeukut? Tuo oli sarkasmia. Tai itseasiassa vittuilua ap:lle.
Tuskinpa se teidän eroaminen muuttaisi mitenkään lapsen asioita, voisi jopa huonontaa kun teitä kuitenkin nyt kaksi jakamassa tuota henkistä taakkaa?
Tuo on todella valitettava tilanne etenkin sen lapsen kannalta mutta jos olette oikeasti onnellisia yhdessä niin ei se teidän marttyyrimainen ero asioita paranna sille lapselle.
Jos äiti todella on niin hullu että kiristää lapsen hyvinvoinnilla yhteenpaluuta niin sanoisin että toimikaa kuten hullun kanssa toimitaan: selkeät rajat ja ei provosoiduta yhtään hänen tasoisiin juttuihin mukaan. Lapsihan tuossa kärsii mutta kun ette te asialle enää mitään voi tehdä jos kerta yritetty on.
Ja usein jos tuollaiselta kahelilta viedään huoltajuus niin meno muuttuu vain hullummaksi ja lapsi joutuu isomman prässin alle, mikäli ei sitten aseteta lähestymiskieltoa omaan lapseensa, mutta sitä ei ihan helpolla tapahdu.
Eli, eläkää tosiaan omaa elämäänne ja keskittykää siihen. Ei se lapsikaan ikuisesti ole lapsi vaan pääsee äitinsä luota pois kyllä jossain vaiheessa. Katsokaa sitten uusiksi välejänne.