Lue keskustelun säännöt.
Mielialahäiriö?
12.03.2023 |
Oireet alkoivat teini-iässä. Minulla on eräänlaisia kausia kun menee hyvin ja kun olen aivan maassa eikä mikään kiinnosta. Masentuneisuus ei koskaan ole kestänyt yli 6kk, keskimäärin 3vk - 4kk. Vuodessa tämmöisiä kausia ehkä 1 tai 2. Kahteen vuoteen ei ollut ollenkaan, olin ns. tasainen ilman mielenkiintoa oikeastaan mihinkään.
Hyvinä aikoina olen mm:
- Älyttömän menevä ja onnellinen
- Tuntuu kuin voisin saada kaiken
- Alkoholinkäyttö lisääntyy huomattavasti
- Halu tutustua uusiin ihmisiin
- Seksuaalinen kanssakäyminen lisääntyy ja olen jopa päätynyt pettämään sekä lähtemään ulkomaille tuntemattoman kanssa.
Huonoina kausina olen:
- Alakuloinen, ellen jopa masentunut
- Mikään ei huvita
- Olen hyvin väsynyt
- Kumppaniin takertuminen
- Itsemurha-ajatuksia.
- Alkoholinkäyttö loppuu täysin
- Seksuaalinen kanssakäyminen ei kiinnosta
- En halua tutustua uusiin ihmisiin, eivät kiinnosta.
Onko tällainen normaalia elämää?
Kommentit (45)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mulla noi kaudet on huomattavasti lyhyempiä ja monesti ihan tuntien tai päivien sisällä mieliala saattaa muuttua toiseksi. Mutta joka tapauksessa keskimääräinen mieliala kyllä vaihtelee suuresti vuodenajan mukaan.
Yleensä oon talvella-alkukeväästä ihan ojanpohjalla henkisesti. Sitten jotenkin saan jotain sairasta voimaa niistä hirveistä ajatuksista ja kun aurinko alkaa paistaa alan luonnostani keksiä ratkaisuja pahalle ololle. Käyn mm. Pitkillä lenkeillä myöhään illalla kun on jo valoisaa iltaisin ja kuuntelen jotain sydäntä raastavaa musiikkia ja itken salaa lenkkini lomassa tai kuuntelen jotain self-help kirjoja tai podeja ja tunnen kuinka veistä käännettäisiin sydämessä. Lopulta tulee kesä ja olo alkaa helpottua. Olen myös saavuttanut paremman peruskunnon. Ravaan kaikissa kesätapahtumissa. Alkoa menee. Olen keksinyt elämälleni uuden suunnan syksyä varten. Tapaan vanhoja tuttuja. Syksy yleensä lähtee ihan kivasti käyntiin jos on jotain uutta ja jännää kuten uudet opinnot.Ja sitten se kaikki taas romahtaa ja en kestä enää itseäni enkä elämääni, en käy missään ja ulkoilukin unohtuu ja alan syödä suruuni.
Sekamuotoinen?
Luulen että tää on mulla vain jotain traumaoireilua ja persoonallisuushäiriön piirteiden aiheuttamaa epävakautta. Huomaan että yritän paikata jotain tyhjyyttä joka vuosi sillä että esimerkiksi keksin jonkun projektin muuttaa koko elämäni suunnan. Kevät yleensä menee siinä huumassa kun salaa haen esimerkiksi opiskelemaan uutta tutkintoa ja syksy on intoa täynnä kun tiedän että nyt koko elämä muuttuu.
Mutta aina se romahdus tulee. Mun hermosto käy jotenkin kierroksilla, yli- tai ali. Ja selvästi myös dissosioin. En aina tiedä mikä osa minusta on halunnut vaikka hakea johonkin paikkaan töihin missä en viihdy pätkääkään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eihän elämä koskaan ole tasaista, vaan kausia on. Kuitenkin mainitsit, että läheisesi ovat asiasta huomauttaneet myöskin. Se on usein merkki siitä, että kaikki ei ole okei. Läheiset huomaavat sen mitä itse emme.